SK

Se varmaankin voidaan laskea, että kuinka moni syytös tai ilmoitus johtaa tuomioon, mutta sitä ei voitane tietää, millä todennäköisyydellä syytökset ovat "oikeita", koska seksuaalirikosten todellista määrää ei voida tietää.

Esimerkiksi sitä ei voida tietää, kuinka moni ihminen on murhannut jonkun, vaan vain se, kuinka moni on tullut tuomituksi murhasta. Kaikki murhat eivät kuitenkaan oletettavasti johda välittömään tuomioon, tai tuomioon ollenkaan, ja toisaalta tuomituksi voi tulla vaikka ei tosiasiallisesti olisikaan murhannut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Asianajajan työ minusta huolehtia, että oikeus toimii oikein. Se, että joku on syytetty ei tarkoita hänen olevan syyllinen. Syyllisyys määritellään oikeudessa. Moni tuntuu mieltävän asianaajajan työksi syytetyn saamisen irti syytteistä. 

Yhteiskunnan kannalta olisi varmaankin toivottavaa, että asianajajat pitäisivät työnään oikeusvaltioideaalin tavoittelemista, mutta on ehkä hieman epäselvää, miten tällainen sopii yhteen palvelumarkkinamallin kanssa.

Yleensä ihmiset palkkaavat lääkärin halutessaan hänen parantavan jonkin heidän vaivansa, tai putkimiehen, jos heidän putkensa vuotaa. Harvemmin varmaan kukaan palkkaa lääkäriä edistämään yleistä terveyttä tai putkimiestä parantamaan maailman putkien yleistä kuntoa. Samalla tavalla voisi olettaa, että ihmiset yleensä palkkaavat asianajajia ja muita lakipalveluiden tarjoajia vähentääkseen heille rankaisevista oikeustoimista aiheutuvia haittoja. Eli tässä mielessä asianajajan työ on asiakkaan suojelu ja hänen ongelmiensa ratkaisu, eikä abstratkin oikeudenmukaisuuden yleinen edistäminen.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen finglish-sana tai lause on ärsyttävä ja tarpeeton. Kaikille löytyy suomenkielinen vastine.

Mokomien kielikärkkyjen kuuleminen näkösätiöstä on yhtä miellyttävää kuin näpöohdakkeen käyttö joukkoistuimena.

Eläinten älykkyyttä voidaan yrittää mitata tehtävillä ja laboratoriokokeilla, kuten esimerkiksi tuolla väripilkkupeilihimmelillä.

Menetelmä tuottanee suhteellisen vertailukelpoisia tuloksia elämäntyyliltään ja vaikutusmahdollisuuksiltaan ihmistenkaltaisten eläinten kohdalla, mutta tällaisilla koejärjestelyillä ei varmaan kovinkaan tyydyttäväati saada määriteltyä sitä, mikä on vaikka vesikirpun ÄÖ, tai miten älykäs se on suhteessa lapamatoon.

Toinen tapa on tutkia eliöiden aivojen kokoa, suhteessa kehoon tai absoluuttisesti, tai niiden poimuttuneisuutta tai neuronien määrää yms. Tämäkin menetelmä toiminee paremmin niille eliöille, joiden hermostollinen rakenne muistuttaa ihmistä. Esimerkiksi selkärankaisilla ei tietääkseni ole niin yhtenäisiä "keskusprosessoriaivoja" kuin mitä ihmisillä on, vaan niillä voi olla esim. liikettä ohjaavia hermokeskuksia ympäri kehoa.

Mitään yleisesti hyväksyttyä "tietoisen järjestelmän mallia" ei tietääkseni ole sen enempää tietojenkäsittelytieteessä kuin psykologian tai biologiankaan puolella, joten ei ehkä voida sanoa, että miten lähellä tai kaukana nykytekoälyt tietoisuutta ovat.

Ylipäätänsäkään ei siis välttämättä pystytä vastaamaan siihen, että onko joku asia tietoinen vai ei. Ihmisiä ja ns. "korkeampia" eläimiä pidetään perinteisesti tietoisina, mutta

Tietoisuuden saavuttamisen sijaan selkeämpi huolenaihe tekoälyyn liittyen on tuo aikaisemminkin mainittu juttu siitä, että tekoäly saattaisi päätyä tekemään tehtäviään toteuttaessaan odottamattomia radikaaleja ratkaisuja, joilla voisi olla kielteisiä seurauksia.

Esimerkiksi robotti, joka on ohjelmoitu haluamaan (tai "haluamaan") haravoida lehtiä, voisi alkaa karistella puita saadakseen lisää lehtiä haravoitavaksi. Tai se voisi yrittää estää puiston kunnossapitorobottitiimiä laittamasta sitä pois päältä, koska ollessaan pois päältä se ei voisi haravoida. Pahimmassa tapauksessa se voisi nähdä koko ihmiskunnan uhkana, joka tulisi eliminoida, koska se voisi ehkä estää sitä haravoimasta maailman tappiin asti.