SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Aloitus on niin kärkkäästi kynäilty, ettei sille ehkä poistovakuutusta ihan pikkurahalla lohkeaisi.
Sanottakoon kuitenkin, että vaatinee hieman aivojumppaa saada kosmetiikkateollisuus näyttämään mitenkään ekologisesti erityisen merkitykselliseltä. Kosmetiikkaan liittyvä kemianteollisuus on ehkä jonkinlainen ympäristöriski, ja joissain kosmetiikkatuotteissa on ehkä hieman liioiteltu määrä pakkausmateriaalia, mutta yleensä ottaen kosmetiikka ei ehkä ole ihan se ensimmäinen ala, jotka kestävää kehitystä uhkaavista ympäristömöröistä tulee mieleen.
Plastiikkakirurgia taas ei näytä liittyvän ympäristöön senkään vertaa. Ehkä plastiikkakirurgien vastaanotolle joskus lennetään? Alapääkarvoituksen poisto saattaa jossain mielessä "rehevöittää" viemärivesiä, mutta jälleenkään se ei varmaan mikään erityisen polttava, tai edes kutitteleva, ympäristöuhka.
Vierailija wrote:
SK wrote:
Yksityinen palvelu tuskin on aina parempi kuin julkisesti järjestetty. Aiheesta voisi kirjoittaa varmasti hyvin pitkällisestikin, mutta en nyt lähde ruotimaan jokaista yksityiskohtaa.
Yleisesti voidaan ajatella, että kilpailu ja voiton tavoittelu ohjaavat yksityisiä toimijoita tehostamaan palveluitaan. Jos jonkin alan yritykset toimivat tehottomasti (esim. eivät hyödynnä innovaatioita tai vastaa asiakkaiden tarpeisiin), voi kilpailija rikastua tarjoamalla tehokkaammin järjestettyä palvelua. Julkisella puolella samanlaista kilpailua ei ole.
Tuo pätee vain tilanteessa, jossa kilpailu toimii. Useimmiten on niin ettei kilpailu ei toimi ihanteellisesti, esimerkiksi informaatio on epäsymmetristä ja skaalaedun johdosta monille markkinoille kehittyy tuottajia, joilla on paljon markkinavoimaa määrittää kaupan ehdot. Suomessa esimerkiksi on vain kolme kauppaketjua, jotka "kilpailevat" toisiaan vastaan.
Tosiaan kilpailu yksityisten tahojen välillä ei aina toimi mitenkään rakentavasti.
Se, että Suomessa on vain kolme (ruoka)kauppaketjua, ei tosin vielä sinänsä ole merkki kilpailun epäonnistumisesta. Voi olla, että nuo kolme ketjua toimivat jotakuinkin optimaalisella tehokkuudella, eikä kilpailijoille ole siksi jalansijaa.
Kaavoitusten ja muun vastaavan sääntelyn kanssa puljaaminen ei kuulu klassiseen markkina-asetelmaan, eivätkä kivenkovat talousliberaalit varmaankaan hyväksyisi esimerkkejä kilpailun epäonnistumisessa tällaisen sääntelyn puitteissa merkittäväksi kritiikiksi markkinaperiaatetta vastaan. Jos julkinen puoli jakelee lupia ja erityisjärjestelyjä liiketoimintaa varten tietyille toimijoille, niin kilpailu voinee tosiaan vääristyä.
En myöskään ihan näe, miten eri markkinasegmenttien olemassaolo uhkaisi kilpailun toimivuutta. Vanhusesimerkissäsi kyse vaikuttaisi olevan enemmänkin holhoukseen, sopimusoikeuden rajoituksiin tai vajavaiseen harkinta- tai toimintakykyyn liittyvästä ongelmasta. Hinnalta ja laadultaan eriävien palveluiden tarjoaminen voi vastata eri ihmisten tarpeisiin. Periaatteessa joku voisi harkitusti haluta syödä vaikka muiden huonolaatuisena pitämää ruokaa säästösyistä, tai haluta kuluttaa paljon rahaa johonkin sellaiseen lisälaitteeseen, mitä yleensä pidetään epäolennaisena.
Jos joku muu kuin kohde itse järjestää tälle palveluita, eivät palvelut välttämättä vastaa täysin kohteen intressejä. Sopimusoikeutta katsotaan ehkä tarpeelliseksi jossain määrin rajoittaa, esimerkiksi siten, etteivät ihmiset voi luopua tietyistä oikeuksistaan tai tehdä hyvin äärimmäisiä sopimuksia (edellinen viestini meni jo sensuuriin, joten en yritä keksiä näistä esimerkkejä), minkä voi ehkä katsoa markkinalogiikan kritiikiksi, mutta mikä ei ehkä suoranaisesti liity useimpiin arkisiin ja "kohtuullisiin" palveluihin. Se, että joidenkin ihmisten (esim. lapsien tai dementoituneiden vanhusten) voidaan katsoa olevan harkintakyvyltään siten rajoittuneita, etteivät he osaa tehdä omalta kannaltaan hyviä päätöksiä, on nähdäkseni erittäin vahvaa markkinalogiikan ja liberalismin kritiikkiä, ja tosiaan oikeuttaa monenlaiseen sääntelyyn, mikäli näin ajatellaan olevan.
Tässä tapauksessa tuskin on kyse mistään perustavanlaatuisesta erosta yhdysvaltalaisessa ja eurooppalaisessa oikeuskäsityksessä.
En ole mikään poliisipysäytysten lainopillisuuden ekspertti, mutta kummassakin tapauksessa poliiseilla näyttäisi olevan yhtä lailla oikeus pysäyttää ajaja jonkin verukkeen pohjalta, määrätä tämä johonkin testiin, ja testin tuloksen tai siitä kieltäytymisen perusteella pakottaa ajaja jatkotoimenpiteisiin kuten tarkempiin testeihin tai maksamaan sakkoja.
Kävelytesti on puhallutuksen kaltaisesti lääketieteellinen testi, sillä sen on tarkoitus mitata henkilön koordinaatio- ja reaktiokykyä ja muita vastaavia piirteitä. Jos kävelytesti ei olisi lääketieteellinen testi, ei poliisilla olisi mitään järkeviä perusteita määrätä ihmisiä tekemään sitä (eli se olisi simputtamista) eikä sen pohjalta voisi muodostaa perusteltua epäilystä rattijuopumuksesta tai vastaavasta (koska se ei valottaisi henkilön terveydellistä tilaa).
Ylipäätänsäkin Yhdysvalloissa tunnutaan näennäisistä periaatteellisista perustuslaillisista eroista huolimatta päätyneen hyvin samankaltaisiin käytäntöihin mitä ajamiseen tulee kuin Euroopassakin. En tiedä, minkälaisten lainopillisten kiemuroiden kautta näihin on päädytty, mutta sielläkin esimerkiksi ajokortti ja autovakuutus ovat pakollisia, ja poliisi saa sakottaa ja pidättää rattijuoppoja, vaikka nuo vaikuttavat vahvan isovelivaltion tulipunaiselta sääntelyltä ja totalitarismilta.
On hieman epäselvää, missä määrin halloweeniin liittyy varsinaiset yliluonnolliset uskomukset, vai onko kyse enemmänkin maallisesta teemajuhlasta. Vampyyriksi tai Frankensteinin hirviöksi pukeutuminen ei varsinaisesti edellytä uskomista siihen, että Frankensteinin hirviöitä on todella olemassa, vaan kyse voi olla leikillisestä huvittelusta.
Halloween ei myöskään ehkä ole juhlana suosittu siksi, että se yhdistetään Amerikkaan tai Yhdysvaltoihin, vaan koska sillä on hauska teema, josta ihmiset pitävät. Ymmärtääkseni halloweenin juhliminen ei ole valtionjohto- tai poliitikkovetoista. Ihmiset vain haluavat juhlia halloweenia ystäviensä kanssa tai kuluttaa halloweenteemaisia tuotteita ja palveluita.
Ainakin puheiden perusteella asia on yleensä päinvastoin.
Eli naiset eivät sano olettavansa kumppaniehdokkaaltaan korkeaa tulotasoa tai sosiaalisesti korkea-arvoista virkaa, mutta että toivottavaa olisi, että miehen voisi katsoa jotenkin "kantavansa kortensa kekoon" tai elättävän itsensä vapaamatkustamisen sijaan. Matalapalkatut, yhteiskunnalliselta rooliltaan selkeät ammatit, kuten juuri siivooja, tiskaaja tai tarjoilija, olisivat siis tässä mallissa ratkaisevasti työttömyyttä parempia.