SK

Vierailija kirjoitti:

Tottakai jokaisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Myös ystävälläsi on oikeus antaa kroppansa miehensä käyttöön niin halutessaan. Eikä edes, ap, sulla oo mitään nokankoputtamista siitä.

Jotkin oikeudet ovat sellaisia, että niitä ei katsota voitavan luovuttaa, vaikka asianomaiset niin haluaisivatkin. En voi esimerkiksi myydä äänioikeuttani tai luopua oikeudestani omistaa omaisuutta (voisin tosin antaa ainakin melkein kaikki kulloinkin omistamani esineet pois). Riippuen mitä tuolla kropan luovuttamisella tarkalleen tarkoitetaan, niin voi olla, että tuollaista sopimusta ei katsota voitavan tehdä edes senhetkisessä yhteisymmärryksessä.

Jostain syystä kirjoittamani viesti 9 lähti nimimerkittä. Lisäisin siihen vielä sen, ettei esimerkiksi mielenterveysongelmista aiheutuvaa kärsimyksen määrää ehkä voi mitenkään helposti verrata historialliseen tilanteeseen, koska mielenterveysongelmista aiheutuvia haittoja ei varmaankaan ole tilastoitu mitenkään vertailukelpoisesti kovinkaan pitkältä ajalta. On myös hieman epäselvää, missä määrin esimerkiksi seksin mainostaminen olisi pahuutta.

No jaa... Voihan sitä yrittää, mutta länsimaisetkaan sijoittajat eivät ehkä karta Afganistania pelkästään aatteellisista syistä. En tiedä, ovatko nämä kehitysmaasijoitukset aina mitään huikeita rahasampoja, ja Afganistan on varsinainen Kehitysmaa isolla K:lla.

Kuka tietää, tuleeko Jalalabadista tai Kandaharista kohta BYDeillä ajelevien, TikTokkaavien ja DJI-droneja lennättelevien juppitalibaanien pöhinäkasvukeskuksia, vai jääkö yhteistyö muutaman korruption kalvaman kaivoksen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Yksi osa psykologista vaikutusta. Hienot vaatteet kielivät armeijan (tai siis valtakunnan/hallitsijan) vahvuudesta ja vauraudesta. Niillä pyrittiin tekemään kunnioitusta herättävä vaikutus niin omiin siviileihin kuin vihollisen sotilaisiinkin. Sotajoukon erottuminen oli hyvä asia. Kun sotiminen oli pääasiassa näköetäisyydellä ja käsikähmässä tapahtuvaa massoittain päinjuoksemista, vaatteilla ei ollut sotateknistä ja -taktista merkitystä varsinkaan sen jälkeen kun haarniskat muuttuivat turhiksi. Jossain vaiheessa aseistus ja sodankäynti kehittyi niin, että alettiin suojautumaan ja naamioitumaan. Vähitellen suojasta ja naamioinnista tuli jopa ratkaisevan edun antava ominaisuus ja vaatteet muuttuivat sen myötä. Kun ennen haluttiin erottua ja näkyä, nyt halutaan piiloutua.

Juuri näin olen itsekin asiasta ajatellut.

Myös nykypäivänä varustusta ja kalustoa esitellään mielellään, vaikka sen esittely periaatteessa vesittäisikin sen käyttöä tositilanteissa, ja siitä ehkä myös pyritään tekemään mahdollisimman uhkaavan näköistä. 

Ns. tacticool-tyyli pääkallokommandopipoineen ja lisävarusteita tursuavine aseineen vaikuttaa olevan joissain piireissä hyvin suosittua, ja etenkin asemastaan hieman epävarmat (puoli-)sotilaalliset ryhmät tuntuvat tykkäävän poseerata somessa mahdollisimman tacticoolisti. Tällainen tyyli valunee, ja varmasti on valunutkin, myös arkeen Varustelekojen ja Zelenskyjen ja muiden kautta.

Kaluston esittelyyn liittyen esimerkiksi Jenkit mielellään räpsivät kuvia superkalliista ja (etenkin aikanaan) teknologisesti kehittyneestä B-2 Spirit häivepommittajastaan, vaikka näin ilmailumaallikkona luulisin, että häivepommittajan profiilin ja ominaisuuksien esittely turuilla ja toreilla voisi helpottaa sitä paikantamaan kykenevien teknologioiden kehitystä. Kuitenkin tällaisella henkselien paukuttelulla ja ylivertaisen kaluston esittelyllä voi olla poliittista ja psykologista merkitystä.

Juttelen ja lähestyn ihmisiä usein muutenkin, ja pyrin joskus erityisesti lähestymään kiinnostavalta vaikuttavia ihmisiä. En kuitenkaan varsinaisesti ihastu kovinkaan usein, vaikka niinkin on muutaman kerran päässyt käymään.