Siriina
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, paitsi omaisuuteni olen jo osin jakanut lapsille. Loput on testamentattu. En oikein tajua tätä kuolinsiivousta; perilliset voivat palkata jonkun siivomaaan/tyhjentämään asunnon, kun ovat ottaneet haluamansa.
N69
Se on turvallisuusriski jos on liikaa tavaraa, pinoja ja kasoja jotka voi kaatua päälle tai joihin voi vanhana kompastua ja mennä lonkka. Kuolinsiivouksella valmistaudutaan omaan vanhenemiseen, siihen että jos tulee vakava sairaus vaikka viisikymppisenä, eikä sitten olekaan enää voimia siivota sitä kaikkea mikä siihen mennessä on nurkkiin kertynyt. Ja on se ikävä perillisille kun tärkeät paperit perukirjaa varten on jossain metrien korkuisten paperisäläpinojen seassa, samoin tärkeät arvokkaat esineet ties missä jotka haluaisi pitää. Ja kyllä se asunon tyhjennys turhasta paskasta maksaa aika paljon, eri asia on jos on talo täynnä arvokasta antiikkia, ja jotain muumimukeja joissa on tarrat kiinni, kyllä niille nopeasti ottaja löytyy.
No hyvänen aika, tuommoinen kuuluu jo hoitolaan ja edunvalvonnan piiriin.
Itse asun normaalissa ihmisasumuksessa, missä ei ole tavaravuoria ja kaatuilevia pinoja. Kuulostaa kauhealta.
Olen välillä lyhytaikaisvuokrannut kotiani tiettyjen musiikkitapahtumien aikaan. Vieraat olleet nuoria aikuisia ja kehuneet kotiani viihtyisäksi.
N70
Kyllä se on ollut varsinkin sota-ajat eläneillä hyvin yleistä, että kaikki tavara tuntuu tarpeelliselta, ja niitä voi vielä tarvita, kun ovat eläneet ajan kun kaikkea oikeasti tarvittiin kun sodan aikana ja sen jälkeen ei ollut mitään saatavilla. Ja kun tavaraa vaan kertyy, ja voimat vähenee siivousta ajatellen, on tilanne huono, jos ei satu olemaan lapsia jotka tulevat siivoamaan ja turvaamaan vanhempansa elämää omassa kodissaan.
Puhut nyt meidän 7-kymppisten vanhemmista, joista suurin osa jo vaihtanut hiippakuntaa. Ne kaiken-varalta-kaiken-säilövät jugurttipurkkien pesijät eivät enää ole keskuudessamme. Sotavuodet olivat 1939-1945.
Äitini on syntynyt 1941 ja kaapeista löytyy noita pestyjä jugurttipurkkeja, nappeja, vetoketjuja, pohjaanpalaneita kattiloita joita voi käyttää perunoiden keittoon, korkokenkiä, 25 vuotta vanhoja naamarasvoja/hajuvesiä... you name it.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt vähitellen saada asioita järjestykseen monella tavalla, mutta kun on toinenkin ihminen, joka pitäisi saada enemmän innostumaan tähän asiaan. Teoriassa hän on hyvinkin innostunut, mutta käytännön toimet puuttuvat. Omalta osaltani olen vienyt vaatteita vaatekeräykseen ja nytkin kaksi isoa säkillistä hyviä vaatteita odottaa toimenpidettä. Olen takertunut ajatukseen, että vaatteilla saattaisi jopa ansaita vähän rahaa, mutta en tiedä miten sen tekisin. Ainoa keino on kai viedä johonkin vaatekeräykseen. En tiedä. Voisin antaa vaatteet jollekin, jolla olisi oikeasti käyttöä niille, mutta eihän tällaista voi tietää.
Tarkoituksenamme on muuttaa pienempään asuntoon, mutta se näyttää mahdottomalta ajatukselta. Itse pystyn helposti luopumaan tavaroista, mutta ongelmaksi tulee kirjat ja toisen työkalut ym. tarvikkeet.
Testamentit ym. tärkeät paperit on tekemättä. Minulle nämä asiat aiheuttavat jopa stressiä, koska olen ajatellut, että tässä iässä asiat olisi syytä saada järjestykseen, että jälkeen ei jäisi kaaosta muiden hoidettavaksi.
Vaatteet myyntiin Vintediin? Jollei myynti kiinnosta, niin lahjoita paikalliseen asunnottomien suojaan tai hyväntekeväisyyskirppikselle?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo disko eroa millään tavalla vuosikymmenten takaisesta tanssilavakulttuurista.
Täh?
Tanssilavoilla ei yleensä ollut 13-vuotiaita.
Merikarvialla oli päivätansseja, sinne otin lapsen mukaan. Lapsi ei innostunut tanssiharrastuksesta - sääli kun itse tykkäsin.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon hinta nousee todellisuudessa vasta kun myyt ja muutat ilmaiseen asuntoon.
Mikä on ilmainen asunto?
Ulkopuolisia raskauksia, keskenmenoja. Ei ollut oma valinta.