Sande00

Ja niin ovat kesähäätkin!



Lukiko kutsussa jotain pukukoodia? Jos ei, niin laittaisin mekon/kotelopuvun tai suorat housut ja juhlavan paidan.



Mulla oli talvihäissä polvipituinen harmaa mekko, päällä musta bolero, alla tarpeeksi paksut sukkikset ja jalassa saappaat. Sisälle sitten vaihdoin pikkukengät (samaa väriä kuin käsilaukku). "Tavallisetkin" vaatteet näyttävät juhlavammilta, kun panostat kampaukseen ja meikkiin (teet juhlavamman kuin yleensä) sekä assoihin (koruihin yms).



Jos kylmää pelkäät, mukaan pipo, hanskat ja vaikka paksut sukkahousut (tms. pidät ulkona tuplia ja takin alla vielä lisävillis.

Suomessa vaan ajatellaan monesta asiasta niin mustavalkoisesti (toinen esim. alkoholi. Jos äiti juo kaksi siideriä viikossa = alkoholisti. Jos äiti ottaa lasta kovasti kädestä kiinni ettei räplää tavaroita kaupassa = väkivaltainen.)



Maalaisjärjen käyttö on sallittu. Olen työskennellyt paljon lasten kanssa, ja joistakin vaan pitää ottaa kiinni, kun puhuttelee, että rauhoittuvat. Tarkoitus ei ole satuttaa, vaan osoittaa, että on syytä rauhoittua. Jotkut lapset (usein erkka-) joutuvat raivostuessaan "tiloihin", joissa fyysinen kontakti on pakollinen.



Lisäksi normaalisti käyttäytyvät isin ja äidin kullannuput saattavat hakata, potkia ja räkiä aikuista. Kyllä musta silloin voi ottaa hihasta kiinni ja viedä ulos. (Vaikka uhkaisivat lastensuojelulla!).



Olen myös siskon lapsia raahannut, kantanut väkisin kadulla eteenpäin yms.



Mun mielestä siis pientä fyysistä kuritusta (tukkapölly) voi käyttää, jos on aivan varma, että pystyy hallitsemaan itsensä ja voimansa.

Varmasti ikimuistoinen päivä - ja juhlia voi halutessaan isosti sitten myöhemminkin, vaikka 10 vuoden kuluttua.



Mukavia ultrakuulumisia edelleen.



Gallupiin:



*Tukivyön käytöstä kaivattiin kokemuksia?

En ole ainakaan vielä käyttänyt. Jos tunnen tarvetta, ostan tai jos lainaksi saan jostain. Olen aika pitkä ja silloin tällöin ongelmia selän kanssa.



*Onko teille tullut painoa minkä verran?

Varmaan 6-8 kiloa. Toisaalta siitä, mikä on merkattu neuvolakorttiin siis elokuun lopulla, niin siitä 3-4kg. Meillä on Ikean vaaka kotona ;)





*Peräpukamia onko muille jo tullut?

Ei niitä, mutta ehkä aavistus virtsankarkailua (jee!) esim. urheillessa.



*Miten teillä liikunnan kanssa, meneekö puhkuen vai ei?

Mä olen paljon kävellyt, n. 4-5 x vk tunnin lenkki. Lisäksi käyny itämaisessa tanssissa 1 x vk ja silloin tällöin muualla. Viikonlopun olin kuntotanssikurssilla. Otin iisisti ja jätin suosiolla suurimman osan hypyistä ja muista reuhtomisista väliin. Eli toistaiseksi rauhallinen liikunta menee puhkumatta.



*Onko muita joilla vatsa ei vielä näy??

Mulla näkyy. Mun mielestä iso, mutta monet sanonut että tosi pieni. Ja pystyn vaitsemaan sellaiset vaatteet (esim. löysän hupparin, että ei huomaa, jollei tiedä)



*Ja onko muita joilla ei vieläkään liikkeet tunnu? Itsellä luulin kerran tuntuneen mut ei sit vissii ku ei oo sen jälkeen tuntunut mitään..



Mulla tuntunut noin kuukauden epäsäännöllisesti.



4d-ultrissa oli muistaakseni puhetta aiemminkin. Kovin moni huhtikuisista ei tainnut olla menossa.



Ja unista. Jep. Mä oon nähnyt koko raskauden ajan painajaisia ja muuten kovin elävän tuntuisia unia ihan joka yö ja paljon. Ja silloin tällöin noita seksiunia...mm. hyvän ystävättären kanssa...ja ookeasti olen ihan tylsä hetero.

Se mikä vähän huolestuttaa on, että kädet puutuu joka yö monta kertaa ja tuntuu aamulla ihan voimattomilta. Luin kyllä jostain, että on suht normaalia.



Olen myös nukkunu melkoisesti. Viime yönä vedin 11 tuntia...täytyy sit neuvolassa tsekkaa noi veriarvot.



Mun kyssä seuraavaan gallupiin. Syöttekö jotain lisävitamiineja ja -ravinteita yms. (kalsium, rauta) Ja jos kyllä, niin mitä ja miten paljon?



Nautitaan nyt lumesta, kun voidaan, myös täällä etelässä.



Sande ja Nyytti 21 + 1



ps. Verticia ja Shinon, kuunnelkaapa Stellan Häävalssi, niin pääsette tunnelmaan ;)

ihania ultrakuulumisia teillä!



En nyt muista nimimerkkejä, mutta kyllä ne pojat tuo sitten niitä tyttöjä kotiin, sanovat (toisaalta tänä maailman aikana ei voi tietää, kumpi sukupuoli se sitten LOPULTA on.).



Tsemppiä Santralle (?) ja muille yksinodottajille, onneksi edes täältä saatte vertaistukea! Uskon, että asiat järjestyy jollain lailla, joskus se vaan vie aikaa. Ainakin mulle tää netti on ollu hyvä henkireikä, kun ei toi mies ihan kaikkia juttuja tajua.



Nyt on ollu ihan hyvä jakso. Olen voinut hyvin, mitä nyt väsymystä, ja puuhastellut täällä kotona. Eilen iski maaninen pesärakennusvietti ja siirtelin kaikki olohuoneen kalusteet miehen työpäivän aikana, koska raivasin vauvalle tilaa. Onneksi sain yhden nurkan vapaaksi, pärjätään sitten hetki kolmistaan täällä kaksiossa. Taisin vain olla aika hätäinen ;)



Nyt kun on kaikkia kissanristiäisiä ja kaveripikkujouluja, joissa istuu kuivin suin, toivoisi, että olisi edes hehkeä odottaja, mutta ei. Multa on lähtenyt edelleen tosi paljon hiuksia, naama kukkii jonkun verran (onneksi sentään pahin on rauhoittunut) ja vatsa näyttää lähinnä siltä kuin olisin lihonut törkeästi. En mä nyt ihan maailman pinnallisin ole, mutta joskus on turhauttavaa istua tuntitolkulla valaana mukana... ei tietty olis pakko mennä, mutta kyllä täällä kotonakin on sitten toisaalta tullu istuskeltua - ja kivahan se on nähdä kavereita. Eli asennevamma taitaa olla mulla...



Nyt lähen kuntotanssikurssille, saas nähdä miten sujuu. Parihan mulla kulkee mukana.



Mulla se toka neuvola 8.12. (la 7.4.) sen jälkeen mä saan kai hakea niitä kelan tukia (siis kun 154 päivää täynnä).



Huomasitteko muuten, tänään hesarissa, että syksyllä on kauhea vauvabuumi. Mitenköhän keväällä?



Iloista odotuksen jatkoa kaikille



Sande ja Nyytti 20 +4

Meidän vauvelilla näytti kaikki olevan hyvin ja lasketun ajan mukaan mennään. Olin ihan äimistyksissäni, mitä kaikkea ne kattoo ja näkee. Sydänkammiot, munuaiset, aivot...jne. En ollut mitenkään hermona mennessä, vähän vain väsynyt, kun eilisilta meni kahteen (ollaan molemmat yökukkujia) ja ultra oli jo puol ysi.



Nyt vaan hymyilyttää kuin mielipuolta ;) Oli tosi kiva saada tietää, että kaikki oli kunnossa. Ja juu, munat ne näytti siellä vilkkuvan, kun kyselin asiaa, eli meillä odotetaan poikaa.



Nyt pitäs sitten tilata aika neuvolaan. Musta on edelleen mystistä, että olin siellä viimeksi 20.8. ja nyt siis menossa toista kertaa. En myöskään ole nähnyt neuvolantätiä, kun viimekertainen oli vikaa päivää töissä, toivottavasti on inhimillinen tyyppi. Sokerirasituksesta oli puhetta silloin, ei kyllä teidän kuvailujen perusteella kuulosta lainkaan miellyttävältä kokemukselta.



Ja ensi viikolla jo perhevalmennuksen eka kerta. Ja kohta puoliväli! Huimaa.



Jotenkin tunnun nyt olevan sinut tän odotuksen kanssa ja melko rauhallisin mielin. Välillä naurattaa, kun tuntee masussa kutittavaa kuplintaa.



Nyt aion nauttia vaan loppuraskaudesta ;)



ja odottaa joulua, jolloin päästään miehen kanssa Lontooseen mun parhaan ystävän luo. Sitä ennen remontin jälkeistä puunausta.



Iloa viikonloppuun!



Euforisessa tilassa

Sande + Nyytti