Sande00

pikaisesti näpyttelen teille terveiset, kun Urho vielä nukkuu.



Joulu meni miten meni. Miehen isä sairaalassa (syöpä), siskon miehen isä sairaalassa (aivoinfartti), miehen vanhemmat ja sitten mun sisko perui matkanssa. Oltiin luksusuhuvilassa miehen siskon perheen kanssa. Ikävä kyllä kun päästiin Mikkeliin, jossa oltiin mun kaverin luona yötä, Urho alkoi oksentaa. Itse sairastin jouluaattoyön. Mutta ehkä me plussan puolelle kuitenkin päästiin.



Himassa on totaalikaaos ja kaikki tavarat hukassa. Tänään olisi tarkoitus mennä Ikeasta kirjahyllyjä ja muuta. Olen katsellut käytettyjä, mutta ei tahdo saada kahta samanlaista.



Urho on nyt astuskellut muutamia askelia silloin tällöin ilman tukea. Tuen kanssa kävelee melko hyvin. Seisoskelee koko ajan ja kiipeilee. Pääsee sängylle, olkkarin pöydälle ja tuoleille. Eilen näin sen asiantuntevasti vääntelevän pesukoneen näppäimiä. Äänteitä tulee ihan kivasti, nyt on pari päivää hokenut "tyttö". Ehkä mistään tarkoituksenmukaisesta ei vielä voi puhua, vaikka kaikki aina kuuleekin mitä haluaa :)



Urho sai kovasti ihania lahjoja. Kummitäti oli hiukan seonnut. Se toi Petteri Kaniini ja Iso Rotta keskikokoiset pehmolelut, ison luukkueläinkirjan ja pienen naukuvan kissakirjan, Barbapapa-lautasen ja Petteri Kaniini-lautassetin sekä hiusharja- ja kampasetin. Nämä siis yhdeltä. Ensi vuonna ei muiden tarvi lahjoja tuodakaan :D



Urhon suosikki oli se kirahvi-vetolelu. Tykkäsi myös kovasti Marimekon auto-lautasista ja mukista, mutta mä en antanut kuin katsella.



Musta Urho syö myös tosi vähän, mutta hyvin tuo näyttää jaksavan peuhata. Tilaan ehkä sen 10 kk neuvolan. Yöt menee nykyisin noin 3 herätyksellä. Annetaan maitoa ainakin aamuyöstä, kun vaatii.



Toivotaana Satuilija, että saatte hyvät paikat sitten lähtöselvityksessä. Muistelen, että eivät mielellään laita useampaa lasta (ainakaan pientä) samalle riville turvallisuussyistä.



Päkkänälle tsemppiä muuttomietteisiin.



Mekin varattiin muuten matka Lontooseen tammikuun lopussa, hip hei. Sain ylipuhuttua mieheni kotiin 3 kuukaudeksi! Se on siis kotona ja mä voin tehdä töitä tai sitten vaan olla. Otettiin vähän lisälainaa "laatuaikaan". :)



Kaikille tasapuolisesti ihanaa vuodenvaihdetta ja mukavia juttuja ensi vuodelle!



Sande ja Urho, tänään 9 kk

Toivotamme jo tässä vaiheessa, kun meillä on nyt meneillään kahden kodin kaaos, enkä tiedä, ehdinkö paljoa koneelle.



Ihme jengiä nuo turkkulaaset. Raskaanaolovan laittaa drinkkejä suunnittelemaan - eikös se ole vähän kuin kääntäisi veistä haavassa. Hauskoja pikkujouluja Turun tontuille ja Verticialle lepohetkiä.



Meillä väsytystaistelu meneillään. Olen 45 nukuttanut Urhoa sängyssä, mutta nyt se tuli tohon kakalle. Aamukahvikin juomatta.



Pakkänälle onnea asuntokaupoista ja onnea asunnon etsintään! Toivottavasti löytyy pian.



Meillä täällä kanssa Urho aivan räkäsenä ja onnettomana. Tuhoja jaksaa kuitenkin tehdä, että ei tuo varmaan kovin sairas ole. Sen uusi leikki on uuninnappien vääntely. Ei lattialta seisaalteen yllä, mutta avaa uunin alaluukun ja sen päällä seisoessa jo yltää. Tän hetken lempilelu on kimallekirja Värejä, sitä se jaksaa tutkailla pitkään.



Joululahjaostokset meni hyvin. Saatiin kaikille jotain. Täytyy tunnustaa, että yhden veturikirjan Urho saa, koska äidin mielestä se oli niin hauska. Lisäksi oli pakko ostaa My First Christmas -body, kun eihän sitä tiedä, onko ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuus. Mies oli vaan, että kertakäyttöbody...ei yhtään jouluhenkeä, vielä :)



Itselle ostin kirjan sisaruudesta, levyn ja pikkareita.



Miehelle tilasin yhden grafiikanvedoksen 3-vuotiaspäivälahjaksi (joulupäivä). Maija Koposen kanitaulun Take me to the moon. Kuuhun tekisikin välillä mieli.



Esimerkiksi nyt, kun pitäisi tehdä töitä, hakea töitä, hoitaa sairasta ja vilkasta lasta, pakata muuttolaatikoita (joita hitto vie niitäkin tuli liian vähän, vaikka enemmän tilattiin), siivota, hoitaa muut muuttoon liittyvät asiat - ja tietysti vaihtaa se kakkavaippa.



Mistähän sitä aloittaisi...



Satu ja Urho



Aamulaulu ennen joulua



Tunturi tähyää järven jäätä,

pakkasen parta hilisee,

salaisessa hämärässä

tonttujen kellot kilisee.



Pikkuinen kelkka,

pikkuinen käärö,

käärössä pikkuinen uni;

vielä voit painaa silmäsi kiinni,

vielä on sinistä lumi.



(Hannele Huovi)

lähtevät kohta kaupoille. Mennään ostelemaan Pukin avuksi itsellemme lahjoja :) Melkein kaikki muu onkin valmista, koskapa lähdemme Tahkolle jouluksi valmiiden patojen ääreen.



Urholla kanssa hirveä räkis (ja mulla semi-hirveä). Nyt nukkuu meidän sängyssä. Sain sisälle nukkumaan, kun menin viereen köllimään ja silittelemään. Urho nukkuu muutenkin meidän välissä, kuin kuningas konsanaan ja ottaa kyllä tilansa.



Mä oisin laittanut partsille, jos ei ois ollu hiukan kipeä. Mutta kohtahan me lähdetään ulos joka tapauksessa. Ajattelin kääriä fleeceen ja makuupussiin pojan, niin, että saa auki, ettei kappoihin läkähdy. Mittari näytti 10,5 astetta.



Ostoslistalla ainakin imuri, muuten hukumme pa**aan. Toinen imuri (ikivanha peli) remppakämpällä.



Suklaat ja kokikset menee täällä äidin suuhun :)



Aihe vapaalla olen roikkunut vuodesta 2004. Pysyy kärryillä tärkeistä ja turhista asioista.



Nyt kuuluu yskintää, pitää mennä



Sande

jotenkin nuo teidät yöt kuulostaa niin tutuilta - ja se, ettei väsymykseltään saa unta. Monena yönä olen itsekin valvonut katsellen nukkuvia ukkoja. Toisaalta siinä on niin hyvä unenpöpperöinen onnellisuusfiilis, että ei edes harmita. Päivällä sitten harmittaakin - ja kahvi on ruvennut jo närästämään. Hmppf



Urholla ei ole enää kypärää käytössä. Käytettiin silloin kun nousi seisomaan, kun ei mitään tajua, millä suojella itseään. Kaatui siis suorin vartaloin taaksepäin. Nyt vähän osaa koukistaa polvia ja tulee pyllylle. Kuten sanottu, se koheltaa, sählää ja kiipeilee siihen malliin, että kolhuja tulee tämän tästä. Aika iisisti se ne ottaa. Siskokin eilen sanoi, että mun kannattas antaa sen itse tulla alas esim. sohvalta (jonne oli kiivennyt), että oppii sitten. Aion suojella kuitenkin isoilta kolhuilta. Sängystä (jalat otettu pois) olen antanut laskeutua, mutta eilen tuli päälleen alas ja mä kirjan takaa näin kun jalat humpsahti yläkautta ympäri ja poika meni sitten voltin kerien. Siitä tuli vähän itku. Toistelen sata kertaa päivässä "jalat edellä", ehkä menee joskus jakeluun. Nyt on ruvennut myös innokkaasti kiipeilemään esim. syöttötuolia pitkin. Roikkuu käsiensä varassa. Tänään sai ekan kerran vedettyä kamaa keittiön pöydältä. Oma ihana sirkusapina.

Ostetaan hyvät hermot ja huumorintajua.



Mun piti kirjoittaa pesuhommista. Meidän Urho pelkää kylpyä :( luulen, että traumatisoitui jotenkin siitä parin kuukauden takaisesta tippumisesta saunassa. Sen jälkeen (no samoihin aikoihin oppi seisomaan) ei suostu menemään kylpyyn, kun pelottaa. Ammeessa seisoo suorin jaloin ja roikkuu mussa, ei suostu istumaan. Ja siellä saunassa haluaa aina olla jomman kumman sylissä - ja mielellään pukuhuoneen puolella.



Me pestäänkin sitten suihkussa. Tänäänkin mä kävin ensin suihkussa ja pesin hiukset. Urho leikki ja sitten nousi seisomaan ja alkoi hakata toisella kädellä suihkukaapin ovea. Sitten kun oon pessy, kyykitään suihkukopissa ja mä suihkuttelen sitä varovasti. Ei se siitäkään kovin tykkää, haluaa syliin, mutta onneksi on puhtaana sitten loppuviimeksi.



Hampaita harjataan aamuin illoin. Urho istuu punaisella matolla ja harjaa omat ikenensä samalla kun mä harjaan omat hampaani. Tulis vielä niitä hampaitakin :) Toisaalta kivaa, että sen mielestä on hauskaa harjata.



Nyt nukahti parvekkeelle. Pari tuntia omaa aikaa, ehkä, eli töitä. Mutta ensin, mitähän sitä söisi.



Nälkäinen Sande ja unelias Urho

Iza ja Benny, Tsili ja Sylvi, Lyyti ja Inka sekä Tiuhti ja Nausikaa – mukavaa oli taas.

Ja kiva kun uusiakin näkyy, Mr B oli oikein syötävä tapaus – kilpailija Urholle :)



Ihana kuva Sylvistä. Emmisellä jutellaan, on varmaan hauskaa, meillä keskitytään lähinnä liikkumiseen. Aamulle paranemisia ja tietysti koko perheelle.



Pikkuäidille = hyvälle äidille tsemppiä. Urho hakkaa päivittäin päätänsä ihana mihin vaan, mutta vielä tuo yhtenä kappaleena on.



Ja sitten – rumpujen pärinää – meidän hukkapätkä otti ensimmäiset askeleensa tänään. Hui ja jee! Erittäin bambimaista etenemistä, pari haparoivaa askelta, mutta siitä se lähtee...



Palaillaan taas, nyt vahtimaan haukkana

Sande ja Urhomus