sammukka

niipa:

En ole mikään raflaava AV-persoona, ihan tavis ja kirjoittelen tavis-asioita. Enkä jaksa uskoa, että kukaan innostuisi mun henkilöllisyyttä selvittelemään.

tykkäävät informoida, että " näin sun kirjoituksen..." , enkä heille ole omaa nikkiäni kertonut. Monet tutut kyllä tunnistavat mut, samoin minä heidät.

toisaalta en aina edes kirjoita, selailen vain.



Jos joku tosiaan haluaisi seurata, henkilöllisyyteni voisi paljastaa. Mutta en mä nyt tiedä, olisko se niin hirveän traumaattista. Ei mun olisi ihan pakko tulla tänne palstalle (tosiaan, kun katselen likaista kotiani, niin voisi tehdä terää tuo siivoaminen ;-) ja kaikilla ilmiöillä on tapana loppua aikanaan.

ja varsin mieltäylentävää olisi alkaa diagnosoida lähipiiriään noin karkealla tavalla, " parantumaton psykopaatti" - no luonnehäiriöstä puhumattakaan. Antaa sen käsityksen, että kaikki narsistiset piirteet, " luonnehäiriöt" olisivat parantumattomia ja ongelmasta " kärsivät" yhdestä puusta veistettyjä, ympäristöään paatuneesti manipuloivia sadisteja.

millä en tarkoita suinkaan sitä, että pitäisi olla infantiili.

jos lapsella on selvästi aina joku aikuinen - jos ei nyt nurkan takana tai vieressä, mutta melkein - uhriksi on vaikeampi joutua. Harvat lapset kai törmäävät täysin ennalta tuntemattomaan pedofiiliin.



Kuitenkin tiedän, että sekin on mahdollista. Kun itse olin lapsi, eräs vemppari yritti tehdä kovasti itseään tykö, mutta luovutti kun asiasta tehtiin rikosilmoitus. Siinä ei siis ollut mitään " entä jos" tilannetta, vaan äijä todella hipelöi itseään jatkuvasti ja oli muutenkin todella kuvottava jutuissaan. Siskoni nuorinta poikaa yritti myös " namusetä" lähetystä joskus muutama vuosi sitten, mutta pelästyi kun näki vanhemmat.