sammukka

Sehän on ihan varmaa, että vammaisia lapsia syntyy kaikenlaisiin perheisiin ja kaikenlaisiin elämäntilanteisiin. Ei sitä kukaan ole arvioinut, kuka tilanteen jaksaa/kestää ja kuka ei, vaikka joissain kauniissa runoissa toisin sanotaankin.



En osaa sanoa miten pienemmissä kunnissa menetellään, mutta itse olen ottanut yhteyttä aina sosiaalipalveluiden ohjaajaan, mikäli olen halunnut käsitellä palveluihin liittyviä asioita. Hän on myös sanonut, että voi tarjota palveluita myös lastensuojelun kautta, mikäli muuten ei tukea ole riittävästi.

perhekulttuuri suomalaisessakin suvussa voi poiketa valtaväestöstä.



Esim omassa perheessäni kursailu olisi todella epäkohteliasta, tai se ettei katsota silmiin, tai se että kaadetaan kysyttäessä kaikki murheet toisen niskaan. Myöskin itse koen hiljaa puhumisen enemmän epäystävällisenä ja umpimielisenä kuin kohteliaana eleenä.

Jos johonkin liittyy syyllisyyttä ja häpeää, siihen usein liittyy myös salailua. Ja sellaisista asioista tulee näitä " mörköjä" .



Näin itse ajattelen ja näin olen itse huomannut omassa elämässäni.

meillä lähtökohta oli siinä, että lapset eivät osaa kieltä, vaan oppivat kielikylvyn avulla. " Pesu" alkoi lastentarhassa (sen jälkeen oli eskari, jossa pelkkää ranskaa) ja kieltä osasi puhua kelvollisesti lauseilla noin 8-9-vuotiaana.



Tottakai sitä aiemminkin osasi, mutta tarkoitankin nyt sitä, että sillä alkoi pärjätä sen verran, että pystyi olemaan ummikkovanhempiensa tulkkina ulkomaanmatkoilla ;-)

Häpeää ei tarvitse liittää seksiasioihin, mutta eihän seksuaalisuus ole mikään " kahvipöytäpuheenaihe" . Ja mielestäni myös äiti voi pitää omat rajat intimiteetissä.



Kumppanini vanhemmat ovat olleet huomattavasti avomielisempiä kuin omat vanhempani, jotka eivät juuri mistään puhuneet. He ovat mm. kertoneet, että olivat toistensa ensimmäiset ja että yhdyntä tapahtui vasta vihkimisen jälkeen. Mutta sitä ennen " tehtiin kaikkea muuta" .



Tieto ei ole häntä mitenkään vaurioittanut. Mutta en minä koe, että olisin jäänyt jotain tärkeää informaatiota vaille, kun omat vanhempani eivät taas ole vastaavia jutelleet.



Voithan esittää kysymykseen kysymyksen, " mitä itse ajattelet" - jos haluat pelata itsellesi aikaa. Luulen, että yleisemmälläkin tasolla keskustelu on tyttärellesi hyödyksi.