sammukka

Oli muuten ihan villi arvaus.

mieheen korostuneen vihamielisesti voidakseni olla lapsille taas korostetun(kin) kiva. On muuten vaikeaa muuttaa sitäkin, vaikka se ei ole hyvä lapsille EIKÄ parisuhteelle, saati miehen ja lasten väleille.

se tietysti on.



Täytyy koittaa vain elää sen periaatteen mukaan, että murehtii vain niistä asioista, joille jotain voi. Tärkeintä siis, että pidät välit mieheesi kunnossa. Sopikaa yhteiset pelisäännöt perheen sisällä ja vetäkää rajat ulospäin. Se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta ei mahdotonta.



Kun olette riittävän "vahvoja", voitte vain kuvaannollisesti vetää oven kiinni ja antaa pyörremyrskyn pauhata ulkopuolella.



Elarien korotuksista ja muista ei kannata hermostua ennenkuin ne ovat ajankohtaisia.

meillä ei varmaan (tästä eteenpäin) ainakaan 10 vuoteen olisi mahdollisuutta lähteä pariksi kuukaudeksi. No toisaalta, eipä se yhteinen ole syntynytkään...



Miehen lapset ovat meillä kesäisin 2 viikkoa, joten käytännössä joku 12 päivää on pisin aika, minkä heidän kanssaan voisi reissuun lähteä. Sitten kun meillä joskus (toivon mukaan) on yhteinen lapsi tai yhteisiä, niin meidänkin matkat tullaan tekemään näiden muiden lasten mukaan.



10v päästä vanhempi on jo täysi-ikäinen, eikä varmaan enää meille tule joka toinen viikonloppu, kun alkaa olla omat kuviot. Ja saattaa murrosikä muutenkin sitten vaikuttaa vierailuhalukkuuteen - jos on omia juttuja ja kavereita, mitä ei halua missata. Matkaa etäkotien välillä kuitenkin on n. 12km, samaa kaupunkia ollaan.

Ninni-03:

Näkeekö isä kielitaidon välittämisen tärkeäksi?

Näkee tärkeäksi. Hän puhuu lapsille etupäässä hollantia.

Millainen asenne äidillä on?

Ei kovin kannustava, hän ei voi sietää sitä, että lapset joskus ovat vahingossa kotona sanoneet vaikkapa " en tiedä" hollanniksi (lapset kertoivat, että äiti siis tuli kamalan vihaiseksi ja sanoi, että " tuota kieltä minä en tässä talossa halua kuulla" ). Samalla tavalla he toistelevat saksalaisista ja englanninkielisistä ohjelmista ja kappaleista kuulemiaan fraaseja, mutta niistä äiti ei suutu.

Saavatko lapset tilaisuuksia käyttää isän kieltä, niin että kokisivat siitä olevan hyötyä?

Isä vei heitä hollanninkieliseen lauantaikouluun, mutta he alkoivat protestoida sinne menoa. He eivät halunneet käydä siellä osittain sen takia, että eivät juurikaan ymmärtäneet, mitä siellä puhuttiin ja toisaalta taas päiväkodin aloittaminen oli muutenkin raskasta - lauantaikoulu olisi ollut 4h (tms.) joka toinen lauantai. Samalla oli vanhempien avioero, joka tietysti oli lapsille aika rasite.

Onko kielellä tunnemerkitystä, esim. lapsen ja vanhemman yhteisiä leikkejä, loruja, satujen lukemista, musiikkia?

Isä lukee lapsille simppeleitä kertomuksia hollanniksi, mutta koska he eivät kieltä ymmärrä kovin hyvin, tarinat jäävät sellaisiksi taaperoiden kertomuksiksi.

Lauluja etc on heille soitettu, mutta ne ovat lasten lauluja, eli nykyisellään ne ovat usein vähän " tyhmiä" , kun pitäisi mieluummin olla jotain hevimusaa ja mieluiten englanniksi - siis näitä mitä suomalaiset muutkin lapset haluavat kuunnella. Kyllä joitakin hollanninkielisiä juttuja on, mistä lapset tykkäävätkin, mutta loppujen lopuksi aika vähän (suhteessa kaikkeen muuhun). He ovat käyneet yhteensä kaksi kertaa hollannissa ja siellä kyllä pitivät lasten ohjelmista. Heidän kielitaitonsa tuntui myös matkalla jotenkin " päivittyvän" - mutta reilu viikko on lyhyt aika.

Nelivuotiaamme pitää ihan normaalina, että osaa äidin kieltä ja isän kieltä ja että jotkut osaavat muitakin kieliä. Itse asiassa hänen on ollut vaikea ymmärtää, että joissakin perheissä puhutaan vain yhtä kieltä.

Näille lapsille taas on jotenkin vähän outoa aina se, etteivät kaikki ihmiset ymmärrä suomea - siis ihan kuin " tavallisilla" yksikielisillä lapsilla. Heidän isänsä puhuu mielestäni tosi HYVÄÄ suomea, mutta lapset välillä tuskastuvat ja kysyvät, että isä miten sä et VIELÄKÄÄN osaa, vaikka sä olet jo noin vanha?