sammukka
Seuratut keskustelut
Kommentit
Siis juuri tästä syystä käytökseni harmittaakin. Mutta kun minäkään en pysty lopettamaan lapsille karjumista ja jatkuvaa huonotuulisuutta. Olen vain aivan loppuun ajettu ja kireä ja kärsimätön koko ajan.
miten kurjalta lapsistanne tuntuu tuo käytöksenne.
Mä oikeastaan sanoisin, että melkein mahdoton sitä on muuttaa. En ole itse päässyt tuollaisesta tilanteesta pois kuin elämänmuutoksella. Silloin stressaantuneisuus oli työhön - ei kotiin - liittyvää.
Mun äitini suvun hengen mukaan meillä varmaan enimmäkseen eletään - hänen taustansa on sellainen pohjalais-hämäläinen.
Meidän suvussa varmaan kysyttäisiin tuohon tyyliin kuin miehesikin. Ei meillä ole oikeastaan koskaan ollut tapana ilmaista tuolla lailla tunnepitoisesti asioita, siis edes näin, että "olisi kiva tehdä jotain yhdessä". Se vain ei ole tapana, vaan enemmän kaikki ovat omassa ylhäisyydessään ja kuin laivoina törmätään yössä. Samalla siihen liittyy myös sellaista epämuodollisuutta, että ollaan niin tuttuja, että voidaan vaan "tulla yökylään", vaikka tietty tarkoitus on tulla nimenomaan kylään. Lisäksi se majapaikan pyytäminen sitten liittyy jotenkin sellaiseen ajatuskuvioon, että "ei meidän takia sitten tarvitse trahteerata, kun me vaan tullaan yöpymään eikä haluta aiheuttaa mitään vaivaa..."
Mun miehellä taas systerinsä kanssa on etäisemmät välit - joten hän sitten ottaa siskoon yhteyttä sillä mielellä, että kysyy voisimmeko tulla vierailulle ja tarkoituksena on heidän näkeminen.
Melkein ohjeistaisin sua ottamaan tulevaisuudessa yhteyttä miehesi siskoon. Kysy vaikka lähtisivätkö he teidän kanssanne Särkänniemeen tai että sopisitteko te muuten sellaisen päivän, että voisitte tehdä jotain mukavaa yhdessä perheenä.
Särkänniemi oli siis vain tällainen heitto, eli siis vaikka picnic tai edenissä käynti sopii myös... Jos sun miehesi suku ei ole oikein tottuneita siihen ajatukseen, että nähdään ilman mitään "syytä", niin voi olla sitten helpompaa ympätä joku ehdotus yhteisestä tekemisestä tähän yhteyteen. Sehän olisi ennenkuulumatonta, että nähtäisiin vain näkemisen ilosta, eikä edes mitään ohjelmaa ;D
nimenomaan pyrin HYÖTYMÄÄN miehestä, mutta onhan se kiva joku balanssi olla. Ei sekään ole kivaa olla parisuhteessa tyhjätaskuiseen tyhjäntoimittajaan vain siksi, että hän on viihdyttävä ja hänellä on penis.
Mä kyllä olen ihan tyytyväinen, jos mies maksaa treffeillä. Suhteessa maksan kyllä minäkin ravintolalaskuja, leffakäyntejä, ruokaostoksia.
Pyrin tekemään töitä joo, mutta en pysty kattamaan haluttua elintasoa vaikka tekisin kuinka paljon töitä - tällä hetkellä saan kahta palkkaa, mutta niiden yhteenlaskettu summa on silti vain 51% miehen palkasta.
Em. fakta vaikuttaa melko radikaalisti siihen, että minua kyllä kiinnostaa aivan äärettömän paljon, mitä mies tienaa. Taloudessa meistä molemmat osallistuvat varojensa mukaisesti. Onneksi mun ei tarvitse pihistellä jostain kuukautissiteiden laadusta tai rintaliivikuluista vain sen takia, että me kuluttaisimme tämän tyyppisiin hyödykkeisiin identtisen summan rahaa. Miehelle kun riittää pelkät bokserit, mutta nainen halleluujaa tarvitsee rintaliivit sekä pikkarit!
Niin ja ei - ei mulla olisi tästä palkasta varaa maksaa kunnollista asumista ja autoa ilman miestä. Tai riippuu tietysti, mitä se tarkoittaa - tämä "kunnollinen asuminen ja auto".
monet suomalaiset haluavat ilmaista asioita jotenkin mahdollisimman "tunteettomasti" ja asiapitoisesti. Se on luonnonvastaista alkaa sanoa, että "kun me haluttaisiin olla teidän kanssa".
Mä opettelin jossain vaiheessa itse ilmaisemaan (siitä ei ole kauaa!) suoraan asioita vaikkapa omalle äidilleni, että "äiti, pyysin sinua mukaan siksi, että halusin olla sinun kanssasi". Hän oli kyllä aivan äimistynyt alkuun, mutta jossain määrin myös otettu.