sammukka

joitakin asioita ei näe itse, vaikka kuinka yrittäisi pohtia.



Kurja että sulla on ollut noin huonoja kokemuksia ammattiauttajista. En kyllä itsekään muista, että koulun " tukitoimista" olisi kenellekään ollut mitään varsinaista iloa.



Aikuisena on kuitenkin ihan erilainen vaikutusmahdollisuus omiin asioihin.

pesemään hampaat ja huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniasta. Joillakin pojilla se tosin murrosiässä on vähän haasteellisempaa, sen toteutuksen suhteen.



Mun mielestä voit hyvin puhua isälle, että kyllähän hänen nyt pitäisi siitä pitää huolta, että poika peseytyy ja hoitaa hampaansa, se on hänen velvollisuutensa vanhempana.



Mitä sitten omien jälkien korjaamiseen tulee - se nyt vain taitaa olla niin, että aika hankalaa se on alkaa yhtäkkiä saada lasta visiiteillä siivoamaan. Ei mahdotonta.



Mielestäni voit puhua ihan suoraan pojalle. Parempi olisi, että vaikka kerran rähjäätkin kuin että kyräilet ja odotat, että mies tekee jotain. Pakkohan ei ole huutaa kuin palosireeni ja olla ilkeä, mutta voithan ihan hyvin sanoa seuraavan kerran, kun tulee se " emmä jaksa" , että " hei, toi on tosi ärsyttävää ja inhottavaa käytöstä" .



Ei meilläkään lapset omia jälkiään korjaa yhtään, vaatteet lentää minne sattuu, kengät yleensä eteiseen aika säntillisesti. Kuitenkin olen miettinyt sitäkin, että yleensä, jotta olisi auktoriteettia " pomottaa" , pitää olla myös niitä myönteisiä yhteisiä juttuja. Ei aikuinen voi norsunluutornissa odottaa, että ensin lapsi alkaa toimia ihanasti ja olla kuin ihmisen mieli, ja sitten hänet voi hyväksyä. Ensin pitää hyväksyä lapsi, sitten voi odottaa yhteistyötä.



Ei aina niin helppoa.

hankalaksi sellaisen " normaalin" elämän viettämisen. Varmaan tämäkin on aika tapauskohtaista.



Mutta lapsi/lapset kun näkevät vanhempaansa kuitenkin suht harvoin, niin se pari hassua päivää parin viikon välein on niin äärettömän vähäistä. Meillä mies suree esim. sitä, etteivät lapset kerro sillä tavalla omasta elämästään kuin ennen. Kun ei voi tarjota yhdessäoloa kuin hyvin pienen murusen silloin tällöin, niin yhteys on löyhempi. En tarkoita, etteikö isä rakastaisi lapsia tai päinvastoin, mutta arkipäivä puuttuu.



Monet tuntemani ihmiset sanovat, että jo se, että lapsi viettää päiväkodissa päivät tekee välillä sen, ettei tahdo pysyä lapsen kehityksessä ja " jutuissa" mukana. Miten sitten, jos sitä samaista lasta ei näe kuin parillisina viikonloppuina, pe illasta su iltaan?

Jos lapsilla on eri vanhemmat, heidän (tässä tapauksessa äitien) tulotaso voi olla keskenään erilainen.



Eri asia tietysti, jos isän tulot ovat niin alhaiset, ettei niillä oikein minimielatukseenkaan tahdo yltää.

esim. mulla ei ole olut lainkaan " lisätarvetta" pikkuhousunsuojille, tms.



Tunnen kyllä naisia, jotka ovat kovien vuotojen ja kipujen takia otattaneet kierukan pois. Ja itse olin aina kierukkaa kovasti vastaan, koska ajattelin automaattisesti kuuluvani siihen ryhmään, jolle ongelmia tulee.



Seuraava linkki on aika hyvä:

www.bayerscheringpharma.fi/html/pdf/pakkausselosteet/NovaT380.pdf