ruusutarha

Älä usko tässä asiassa ketään muuta kuin itseäsi ja sitä miten haluat lapsesi hoitaa!

Mulla ainakin heräisi hirvittävä suojeluvaisto vauvan "suojelemiseksi" päiväkodilta (:D) koska TIEDÄN, että jos lapsen saisin, ja puolivuotiaana heittäisin sen hoitoon, niin surisin tota asiaa varmaan vielä kuolinvuoteellakin.

Ole sen kanssa kotona nyt, kun se tarvii sua eniten. Luulisin että toi ensimmäinen vuosi on ainutlaatuinen, kun se ei enää koskaan myöhemmin tule olemaan pikkuruinen vauva etkä voi imettääkään. Ole kotona sanoivat muut mitä hyvänsä, se on sun vauvas ja ne hoitakoon omat asiansa.

Jännä et mä en keksi äkkiseltään yhtään ihmisryhmää jota pystyisin halveksimaan.

En oikein ymmärrä halveksuntaa, olen varmaan yliempaattinen. 

Ehkä jonkin verran pettäjiä / muita moraalisesti mokailevia tyyppejä, jotka satuttaa pahasti muita esim. rikkomalla perheensä sen jälkeen, kun ovat hankkineet vastuuta jonkun toisen tunteista ja elämästä (kuten puoliso ja lapset).

"Pettäminen" onnistuu parhaiten, kun ottaa ensin eron nykyisestä kumppanistaan.

Ääliö.

Mietin tätä samaa, kun oon nyt 25 v ja ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelija. 

Mun päätös on se, että nyt sais tulla vauva jos ois tullakseen. Ehkä toinenkin opiskelujen lomas tai sit iltatähti 10 vuoden päästä. 

Tämä siksi, että en halua odottaa pitkälle päälle 30 vuotiaaksi voidakseni aloittaa yrittämisen, koska lapsi on mulle tärkein haave elämässä.

Jos taas odottaisin vain siihen asti, että valmistun, eli n. 30 vuotiaaksi, niin sitten tulis aika paha tyhjiö siihen vastavalmistumisen ja työllistymisen väliin ja ois varmaan työmarkkinoilla vaikeempi pärjätä, ellei olis alan työkokemusta ja valmistumisestakin olis vierähtänyt päälle vuoden.

En usko että on niin huono asia jos on pienet tulot kun lapset on pieniä, kunhan pärjää ja lapsi saa sosiaalisesti sen mitä tarvitsee. Enemmän niihin lapsen harrastuksiin, oman tilan tarpeeseen (oma huone) ja leluihin ym. vaatteisiin täytyy rahallisesti panostaa sitten, kun lapsi on koulu-ikäinen. 1-5 vuotias painelee menemään vähän niukemmissakin olosuhteissa :)

Kyllä te selviätte, älä vaivu epätoivoon :)

Tilanne kuulostaa usein pahemmalta kun siitä kirjoittaa ylös vain ongelmat, mutta varmasti jotain hyvääkin on teidän elämässänne ja tulevaisuudessa toivottavasti enemmän.

Vaikeinta tulee olemaan varmaan toi isäpuolen hyväksyttäminen lapsille. Kannattaa kysellä lapsilta että miltä niistä tuntuu ja ehkä kannattaa ilmaista sekin, että ne on tärkeämpiä kuin se uusi mies ja niillä on päätösvaltaa omiin ja perheen asioihin. Kannattaa siis selvittää perheen sisäinen hierarkia, koska ne ei varmastikaan halua alistua isäpuoleen nähden sillä tavalla, kuin vanhempia yleensä kunnioitetaan. Pahin kapinareaktio todellakin tulee, jos niiden pitäisi totella sitä uutta miestä kun se ei ole niiden isä ja mun mielestä tollaisen vaatiminen oliskin kohtuutonta.