ruusutarha

Aika moni täällä kirjoittaa olleensa jonkun ykkösvaihtoehto, ja sit arvelee et siihen kakkoseenkin voi ajan kanssa kiintyä mutta että itse olis ollut se kunnon rakkaus.

Huomauttaisin tähän ajattelutapaan, että tunteet tosiaan muuttuu ja se on voinut kuukaudessa kääntyä niin päin että entinen ykkösvaihto ei enää mitenkään sais kyseistä miestä.

Tämä on aika yleistä. Alkuihastus voi olla voimakkaampi yhteen, mutta torjunnan jälkeen kääntyä toisen voitoksi ja "ykkösvaihtoehto" saattaa alkaa näyttää vanhalta vitsiltä.

Kuulostaa niin säälittävältä, että joku joka on torjunut miehen yli 10 vuotta sitten olis muka edelleen sen mielessä ja mies olis vain oppinut kiintymään pitkäaikaiseen puolisoonsa vaikka "ykkösvaihtoehto" on ollut suhteen välissä XD naurattttaaa

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 20:27"]

[quote author="ruusutarha" time="22.02.2014 klo 19:47"]

No mutta, ymmärrän loukkaantumisesi mutta itse oon samantapaisessa tilanteessa kuitenkin nähnyt asian eri valossa :)

Eli siis, mieheni oli vuosia todella epätoivoisen rakastunut naiseen, jolta ei koskaan saanut vastakaikua. En usko, että tunteet olivat kuolleet kun mä tulin kuvioihin. Mutta uskon toisaalta sen, että he eivät olisi sopineet yhteen, vaan olin pelastava oljenkorsi tosta säälittävästä yksipuolisesta rakkaudesta irti. Nykyään mies ajattelee, että mä oon paljon parempi tyttöystävä kuin se olisi koskaan voinut olla, mutta koska hänellä ei ihastuessaan tähän naiseen ollut tarpeeksi muita ihmisiä elämässään niin oli luonnollista ihastua pahasti ainoaan läheiseen naispuoliseen ystävään.

Sun pitää kypsästi tunnustaa itsellesi se, että tilanne silloin oli niiden suhteen loppu ja teidän suhteen alku, ja jos mies nyt sais tilaisuuden vaihtaa teidän arki siihen, niin tekisikö se niin? En usko, koska yksipuolinen ihastuminen jota voimistaa kohteen saavuttamattomuus ja omat fantasiat ei koskaan paina vaassa saman verran kuin vastavuoroinen rakkaus, joka toimii myös käytännössä.

[/quote]

Eihän hän voi tietää olisiko hän ollut parempi tyttöystävä vai sinä, koska tämän toisen kanssa ei ole koskaan seurustellut. ehkä olet mielessäsi kääntänyt asian omaksi eduksesi, joka on sinun puolustusmekanismi. mutta joka tapauksessa, mies on sinun kanssasi ja varmasti oppinut sinua rakastamaan eikä tuota naista.

[/quote]

Mun mielipide perustuu siis siihen mitä mies on tästä naisesta kertonut. Se nainen esim. käyttää huumeita ja sillä on epävakaa persoonallisuushäiriö :D ja paaaljon muita ongelmia. Luulen et oon parempi aika selkeesti kun seurustelusta puhutaan ;D

No mutta, ymmärrän loukkaantumisesi mutta itse oon samantapaisessa tilanteessa kuitenkin nähnyt asian eri valossa :)

Eli siis, mieheni oli vuosia todella epätoivoisen rakastunut naiseen, jolta ei koskaan saanut vastakaikua. En usko, että tunteet olivat kuolleet kun mä tulin kuvioihin. Mutta uskon toisaalta sen, että he eivät olisi sopineet yhteen, vaan olin pelastava oljenkorsi tosta säälittävästä yksipuolisesta rakkaudesta irti. Nykyään mies ajattelee, että mä oon paljon parempi tyttöystävä kuin se olisi koskaan voinut olla, mutta koska hänellä ei ihastuessaan tähän naiseen ollut tarpeeksi muita ihmisiä elämässään niin oli luonnollista ihastua pahasti ainoaan läheiseen naispuoliseen ystävään.

Sun pitää kypsästi tunnustaa itsellesi se, että tilanne silloin oli niiden suhteen loppu ja teidän suhteen alku, ja jos mies nyt sais tilaisuuden vaihtaa teidän arki siihen, niin tekisikö se niin? En usko, koska yksipuolinen ihastuminen jota voimistaa kohteen saavuttamattomuus ja omat fantasiat ei koskaan paina vaassa saman verran kuin vastavuoroinen rakkaus, joka toimii myös käytännössä.

Sekin on hyvä muistaa, et joskus 70 ja 80 luvulla ainakin vielä pornoteollisuudessa karvamuoti oli oikeen rehottava ryteikkö, jolloin kapinointina pornoteollisuutta vastaan olis ollut pakko poistaa karvat. Nyt jos kasvattaa luomun, niin eikös se meinaa että alistuu noihin vanhanaikaisiin pornomuotteihin? Erityisen alistavaa siis ;)

[quote author="Vierailija" time="22.02.2014 klo 19:17"]

Ymmärrän katkeruuteai, mutta miksi et tehnyt asialle itse jotain? Alaluokkalainenkin osaa kammata itsensä ja käydä pesulla, pestä vähän nyrkkipyykkiäkin. Itselläni oli huolehtiva koti, mutta 1970-luvulla minut opetettiin huolehtimaan vaatteistani jo noin kymmenvuotiaana, käymään itsenäisesti suihkussa päivittäin jo sitä aiemminkin.

[/quote]

Sekin on hyvä huomioida, että laiminlyöty lapsi ei välttämättä tajua, että tuollaisille asioille edes voi tehdä jotain. Sitä ei välttämättä yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, koska elämänkokemusta ei vielä ole.

Jos lapsen siihenastinen kokemus maailmasta on se, että hygienan laiminlyöminen on elämäntapa eikä kukaan anna esimerkkiä muusta ja kannusta siihen, niin varmaan aikaisintaan teini-iässä tällaisen asian saattaa keksiä itse.