Runotyttö
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nyt taas hiljaa tässä, yksin istun elämässä.
Kuuntelen hurinaa, tasaista ja pehmeää.
En tiedä, kuinka jaksaa.. enää tätä matkaa.
Ja tästä syystä Facebookki ei vieläkään ota alapeukkua käyttöön.
Ihmiset miettivät liikaa.
Sydäntäni nyt lämmittää, uneen vaipuu pää.
Jotain tänään kohtasin, suruni hetkeksi unohdin.
On aika nukahtaa, unen kauniiseen maisemaan. On aika hengittää, tasaista ja pehmeää.
Aamulla valo satuttaa, rikkinäistä ja surkeaa. Hymyllä mä selviän, vaikka kuulen toisten nälvivän.
Maskin päähän asetan, herkkää sielua kosketan. Ei kukaan sisälleni nää, on kuori kovaa ja kestävää.
Päivää seuraa yö, on taas aika runotytön tehdä työ.
Ensi yönä tavataan, tähän hetkeen palataan.
Hymyillen, mä tässä istuskelen.
Joku huomaa, kuuntelee.
Vastaa runoon runolla, ehkä ajatukseen ajatuksella.
En tänä yönä yksin olekaan, kun jossain kaukana me nyt kohdataan.
Hiljaa huhuilen. Tuskasta kumpuaa, kutsu tää.
Olenko yksin, kylmän käteni kanssa.
Voiko joku lämmittää? Paleltunutta kulkijaa.