Runotyttö

Runotyttö tässä, vaikeassa elämässä.

Elämäni tää, ehkä tähän jää. Ikävään, pysyvään.

Ei mitään kantavaa, suuntaa antamaan.

Tyhjän sielun voimaa, emme tunnekaan. Heti itseäni soimaan, jos en menekään.

Heikon itkuun turtuu, maski tämä sortuu.

Vauhdilla nyt putoan, elämästä katoan.

:(

Itkuun, suruun vaivun nyt.

On hyvä loppunut. Sanat kurkkuun takertuu, pimeys voittaa.. nielaisee.

Eksyneeksi tuomittu, hiljaisuuteen laskettu. 

Askeleeni mereen käy, murheet tahdon hukuttaa. Virtaan suolaiseen.

Kiva, että näette vaivaa pahoittaa mieleni.

Oikeasti kelasin, että tästä olisi jotain hyvää.

Ehkä tämä oli hiljainen avunpyyntö. Kaipa vaivun sitten taas yksinäisyyteen.

Tää ketju on tuottanut mulle kierolla tavalla iloa kai nyt. On jotenkin ollut helpompi hengittää. 

Olen herkkääkin herkempi. Pieni paha sana saa pään painumaan ja itkun kirpoamaan.

Eipä kai tässä elämässä ole tarkoitettu mistään nauttimaan.

Anteeksi että yritin.