Runotyttö

Mä olen rikki. Tosi rikki sisältä.

En valehtele,  kun mä sanon, että sattuu ja olen hukassa.

Yksinäisen elämä ei ole mitään herkkua. Tuntuu, että se syö sua niin kauan, että löydät itsesi kaiteelta seisomasta.

Tiedättekö.. kun koko elämän olet ollut vihaan kohteena. Väärien ihmisten käsissä. Tuntenut kylmän kosketuksen, satuttanut itsesi uudelleen?

Mun yöt on niin tyhjiä. Mä taistelen ihan hullunlailla.

Kauhutarina.

Pelottaa ja mykistää. Pienen tytön sortuman saa.

Kipuja iskusta, sanojen voimasta. Käden kuva poskessa, sivallettu sydämestä.

Miten kaiken kertoisin, voimaksi muuttaisin.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:28"]

[quote author="Runotyttö" time="11.03.2014 klo 23:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:22"]

En istu. Haista paska.

[/quote]

Elämä on oikeasti rankkaa. 

Tää on vain kevyt tapa tehdä siitä hetkeksi parempaa. Miksi pitää heti lytätä ja iskeä surevaa?

[/quote]

Koska löpinäsi ovat tylsiä.

[/quote]

Turha syyttää kirjottajaa siitä,  jos itse lukee ketjua.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:22"]

En istu. Haista paska.

[/quote]

Elämä on oikeasti rankkaa. 

Tää on vain kevyt tapa tehdä siitä hetkeksi parempaa. Miksi pitää heti lytätä ja iskeä surevaa?

Oi. Joku puhuu, kirjoittaa. Eksyneelle vilkuttaa.

Pilvet ehkä pysähtyy, myrskyn taakseen jättää.

Olisiko jo aika rauhan, aika totuuden?

Kerronko mun tarinan? Voinko sisääni mä kurkistaa? 

Se saattaa tosin mykistää, kuvotuksesta kuristaa.