Rosen

Täällä elellään myös jänniä aikoja, tai sitten vaan oon saanut itseni luulemaan liikoja. Eilen tuli sellainen tunne, että menkat olis alkanut, mutta eipähän olleetkaan vaan tulikin ihan kunnolla valkovuotoa! Mulla ei oikeastaan ikinä tule valkovuotoa eikä varsinkaan ennen menkkoja. Torstaina pitäis menkat alkaa ja mietin, et jokohan jotain näkyis jos testais...?

Nuunulainen: Mulla varmaan mennyt sun ikä ohi, eli minkä ikäinen olet? Itse tosiaan 38 ja jonkun aikaa jo pelännyt vaihdevuosien alkavan, en tiedä miksi, kun ei se nyt mitenkään yleistä ole tässä iässä...

Mä testasin eilen, vaikka menkat pitäisi alkaa vasta ens to ja ihan selkeä negahan se oli, vaikkakin tuskin tässä vaiheessa näkyiskään mitään muuta. Olevinaan on taas vaikka mitä oireita; toista rintaa vihloo, väsyttää älyttömästi, ruokahalu kasvanut (varsinkin pastaa tekee mieli koko ajan) ja on kaikenlaisia mielitekoja. Toisin sanoen täsmälleen samat oireet jotka oli viime kerralla ennen plussaa. Mutta mä myös helposti saan luotua ne itselle kun sitä niin kovin toivoo... 

Välillä tekis vaan mieli luovuttaa, mutta kuitenkin sitä niin kovin toivoo vielä yhtä, ei se toive lapsesta ole ainakaan vähentynyt tän yli puolentoista vuoden aikana. Ehkä sitä sitten venytettiin liian pitkälle, kun olevinaan oli kaikenlaista, muuttoa + remonttia sun muuta, meni aikaa ennen kuin tajuttiin, ettei se koskaan tunnu siltä, että NYT. Jooh, vähän huono päivä taas tänään...

Mulla on taas ollut aina todella runsaat menkat, varsinkin ennen hormonikierukkaa, kestää lähestulkoon aina 5 päivää ja kierto on todella säännöllinen 25 päivää. Joskus harvoin stressistä heittää +-1 päivän. Ovulaatiosta kun en ihan varma ole, mutta luulisin että mun luteaalivaihe on yli 10 päivää, eli siitä ei ainakaan pitäisi olla kiinni.

Pitää varmaan koittaa seuraavassa kierrossa testailla tota ovulaatiota, jos se vaikka onnistuis. Sais siitäkin ehkä hieman jotain mielenrauhaa, että ovuloinko ylipäänsä.

Pitääkin ottaa selvää tosiaan siitä, että jatketaanko tutkimuksia vaikka tulinkin spontaanisti raskaaksi. Sen verran ehdittiin aloittaa, että kävin kerran labrassa otattamassa ne testit, jotka pystyi samaan aikaan, mies ei ehtinyt käydä vielä ollenkaan. AMH-arvon sain omakantaan ja eihän sillä hurrata, 0,84. Ovulaatioita en tunne juurikaan ollenkaan, ehkä ainoa merkki on liman erittyminen ja testeillä en saa mitään näkyviin. Mulle sanottiinkin, että se ovulaation tikuttaminen lisää joillain stressiä, joka taas hankaloittaa asioita entisestään. Mä taidan kuulua niihin, stressaan muutenkin kaikesta ihan liikaa. Lääkäri silloin keskenmenon jälkeen sanoi, että paras on säännöllinen seksi pari-kolme kertaa viikossa ja sillä on nyt menty :)

Jostain myös luin, että lyhyt kierto tuo vaikeuksia ja minähän kuulun sitten siihenkin porukkaan, mun kierto on 25 päivää.

Mutta näillä mennään ja tällä hetkellä menossa kp17, eli ihan vielä ei kannata testailla.

Täällähän on montakin kohtalotoveria :) Oon 38-vuotias ja mies on 44v ja ensimmäinen yhteinen lapsi haaveissa.

Me ollaan oltu ilman ehkäisyä 2020 tammikuusta lähtien ja siitä vuoden päästä otin yhteyttä terveyskeskukseen ja sitä kautta saatiin lähete lapsettomuustutkimuksiin tän vuoden maaliskuussa. Ehdin käydä jo muutamassa labrassa kunnes plussasin huhtikuussa. Iloa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, viikolla 8 tuntui ettei kaikki ole kunnossa, joten varattiin aika yksityiselle ultraan. Kohdussa oli 6 viikon ikäinen eloton alkio. Seuraava viikko menikin ihan sumussa, sain lääkkeet ja se raskaus loppui siihen. Elämäni hirvein kokemus.

Nyt on toinen kierto menossa ja toiveet korkealla. Pientä helpostusta tuo ainakin se tieto, että raskaus on mahdollinen. Vielä on selvittämättä, että jatketaanko niitä keskenjääneitä tutkimuksia. Oliko muita joilla lähete ollut tutkimuksiin, tullutkin raskaaksi ja päättynyt keskenmenoon, onko tutkimuksia jatkettu?