rodz

Mutta juu, kissa tai koira, naisena sanoisin, että ihan sama. Oleellista on se, että on paneutunut lemmikkinsä hoitoon ja koulutukseen ja huolehtii siitä asianmukaisesti. (Juu, kissa sisäkissana, ulkoilee vain valjaissa, verkotetulla parvekkeella, tms. ja muutenkin tavoille opetettu siinä kuin koirakin.) Syöttää laadukasta sapuskaa, mieluiten ihan raakaa lihaa, ei mitään kauppojen viljahalpismössöjä ja muutenkin osoittaa, että välittää eläimestään ja siitä, miten se voi.

Huonosti lemmikistään huolehtiva tai esim. väkivaltaisesti sitä kohtaan käyttäytyvä mies olisi hyvin turn-off.

Kun olin vielä sinkku, en olisi voinut ottaa miestä, jolla on uroskoira, koska oma uroskoirani ei tule muiden urosten kanssa toimeen. :D Ja kaikki koirat ei siedä kissoja ja aikuisten kissojen keskenään totuttaminen voi olla konstikasta. Eli varmin valinta, että otat narttukoiran ja totutat sen kissoihin niin tulee todennäköisimmin tapaamasi naisen lemmikeiden kanssa toimeen, jos hänellä sattuu sellaisia olemaan. :) (Toki on olemassa myös narttuja, jotka eivät siedä muita narttuja, mutta on käsittääkseni vähän harvinaisempaa... Korjatkaa, jos oon väärässä...)

Itse en ainakaan lemmikeistä alkaisi tapaamani ihmisen vuoksi luopumaan. Täysin omien arvojeni vastaista, enkä voi suositella kellekään seurustelua ihmisen kanssa, joka tekee niin. Parhaan kuvan antaa, kun on vastuullinen ja huolehtii lemmikeistään. Monelle ihmiselle ovat yhtä tärkeitä kuin omat lapset - minulle ainakin.

Yksi mieheni parhaita puolia, miten ihanan vastuullisesti osallistuu lemmikeiden hoitoon, tulee niiden kanssa toimeen, yms. <3 Tuommonen vastuullinen ja empaattinen ihminen niin uskaltaa sen kanssa ruveta lapsiakin tekemään. :D

Koirapuistoissa on muuten tullut ihan sama ilmiö vastaan. Itse valvon koiraani, että leikkii nätisti muiden koirien kanssa ja puutun sen käytökseen tarvittaessa. Sitten on niitä koiranomistajia, jotka eivät katso yhtään koiriensa perään - ja minä muuten tasan tarkkaan puutun siinä kohtaa, jos aiheuttaa minun koiralleni harmia. Esim. koirani ollessa vielä nuori joku toi samaan puistoon yliseksuaalisen ajokoiran, joka koitti koko ajan tulla nylkyttämään tyttökoiraani. Pidin koirani puolia ja hätistelin uroksen monta kertaa sen kimpusta (kenties tämän vuoksi koirallani on nykyään hyvä itsetunto ja osaa näyttää kaapin paikan innokkaille uroksille) ilman, että häirikkökoiran omistaja mitenkään puuttui asiaan. Puistossa oli paljon ihmisiä ja joku tuli jopa kysymään minulta ajokoirasta, onko se montakin jänistä kaatanut ja tiuskaisin, ettei ole minun koirani, komennan sitä vain pois pentuni kimpusta...

Lapset on meillä vasta suunnitelmissa, mutta varmaan tulen lasten kanssa leikkipuistossa noudattamaan samaa kaavaa: rohkaisen leikkimään nätisti toisten lasten kanssa, jotta lapsestani tulee sosiaalinen. Valvon lapseni käytöstä ja puutun, jos tekee väärin. Puutun myös, jos jonkun lapsi aiheuttaa omalleni harmia tai aiheuttaa muuten vaaraa, jos pystyn ja lapsen oma vanhempi ei lapsen perään katso.

Jos tulisi leikkipuistossa tuollainen tilanne, että olisi joku riehuva kiusaajalapsi ja muorit istuisi kännykkä kourassa niin kyllä tuntuisi tosi keljulta. Jossei ole ihan taapero kyseessä niin ihmislapselle, toisin kuin koiralle, voi selittää, miksei jotain saa tehdä ja ehkä itse ennemmin jututtaisin vielä oppimisiässä olevaa lasta siitä, miten käyttäydytään ja miksi. Luullakseni uppoaisi paremmin kuin ruveta huomauttamaan vanhemmalle, joka ei tajua vahtia lastaan.

Toisinaan se viesti voi vieraan aikuisen sanomana mennä jopa paremmin perille. Ainakin itse pikkulapsena saatoin jonkun vieraan aikuisen asiallistakin palautetta säikähtää ja ottaa opiksi, vaikka omien vanhempien kanssa uskalsi vängätä vastaankin.

Ja siis maalaisjärjen käyttö ja jokainen tilanne omanlaisensa. Olisi kuitenkin toivottavaa, että jokainen aikuinen katsoisi oman lapsensa perään ja koirapuistossa lemmikkinsä perään. Respectiä muuten niille mammoille, jotka katsovat useamman lapsensa perään! :)

Eurooppaan verrattuna ei Helsinkikään ole kuin kaupungin puolikas puolen miljoonan asukkaansa kera.. Tai kuten Kämppä Berliinistä -biisissä hienosti muotoillaan: "Berliinin jälkeen Helsinki tuntuu tuppukylältä."

Ei sillä, itse pidän enempi landesta ja pikkukylistä enivei, kaupungit ovat ihan yliarvostettuja. Maalla on mukavempaa. <3

Siis tyyliin kirjoja potalla käymisestä, syömisestä, haalarien pukemisesta ja päiväkotiin menosta?