rodz

Luin ketjun. Rupesi ällöttämään, kun niin moni ostaisi vain ITSELLEEN kaikkea turhaa pskaa ja moni auttaisi korkeintaan läheisiään. Noinko 14 miljoonasta ei riittäisi kahtakymppiä annettavaksi eläinsuojeluun, ihmisten auttamiseen, ympäristöongelmien torjuntaan, tms. yleisesti tärkeään?

Sori, mutta minä en toivo isoa lottovoittoa ihmiselle, joka vaan rilluttelisi välittämättä muista. Toki itseään pitää elämässä hemmotella, jos siihen on tilaisuus, mutta pelkkään itsekkyyteen kun tyytyy niin se oma elämä on lopultakin aika köyhää, olipa sitä fyrkkaa miten paljon tahansa.

En muuten rupeaisi itse jakelemaan tuhansia euroja ilmaiseksi kavereille ja perheelle - toki voisin hankalassa tilanteessa olevaa esim. velkojensa kanssa jeesata. Lähtisin enempi siltä pohjalta, että olen apuna siinä, että ihminen pääsee omille jaloilleen ja tienaa itse rahansa. Parempi mieli hänelläkin, kun tietää itse tehneensä työn ja ansainneensa rahansa kuin että rikas kaveri vaan syytää rahaa syliin. Esim. tuo asunnonostojuttu.

Tosin olen aika suurpiirteinen, minulta saattaisi hyvinkin pystyä toisinaan vippaamaan satasen, jos oltaisiin esim. kaveriporukalla illanvietossa. :D

Ja toki ystäviä ja perhettä voisi muistaa pienillä lahjoilla, esim. lahjakortti matkatoimistoon tai kampaajalle tai järkkäisin bileitä ja tapahtumia, jonne tuttavat voisivat vain tulla nauttimaan yhdessäolosta ja kivasta ajanvietosta.

Mutten minä rupeisi kavereille vain jakamaan käteen rahaa tyyliin "sulle miljoona, sulle 20.000e". Toki, jos tarttisivat isompaa summaa johonkin järkevänkuuloiseen, voisin sijoittaa sillä periaatteella, että hyödyn siitä taloudellisesti jotain tai saan omani takaisin ja tästä asialliset kirjalliset sopimukset.

Pistäisin miljoonat tuottamaan lisää rahaa perustamalla yritystoimintaa, tarjoaisin työpaikkoja niitä tarvitseville, lahjoittaisin yrityksen tuottoja hyväntekeväisyyteen, tukisin erilaisia kestävää kehitystä tukevia projekteja, jotka auttavat ihmisiä omille jaloilleen ja korjaavat ongelmia.

Maksaisin pois 20.000€ velkani ja ostaisin jonkun kivan vanhan talon maalta. Työllistäisin porukkaa teettämällä sen remontin jollain asiallisesti työntekijöistään huolehtivalla rakennusfirmalla.

Jeesaisin kavereita ostamalla heille mieleiset asunnot, jossa voisivat asua "vuokralla" niin, että maksaisivat kämppää hiljalleen minulle omakseen ilman, että joutuvat ottamaan jotain ihme lainaa.

Ostaisin miehelleni kaikkea kivaa ja hemmottelisin sen pilalle. <3

Itseni hemmotteluun en tarvitse miljoonia. Olen aika haka tekemään esim. pikkubudjetin lomamatkoja ja ottamaan niistä kaiken irti. En koe, että tarvitsisin tuhansia euroja ulkomaanmatkan tehdäkseni, muutama hauska satanen riittää. :D

Toki tulisi varmaan käytyä vähän kauempanakin kuin Euroopassa. Luultavasti hankkisin loma-asunnon tai pari itselleni mieluisista paikoista.

14 miljoonalla saisi vaikka mitä! :D

Minun 17v kaverilla on reilusti päälle parikymppinen poikaystävä (en nyt muista tarkkaan kundin ikää), enkä näe mitään ongelmaa, kun asiallisia ja vastuullisia ihmisiä ovat ja kaverinikin silleen kypsä. Pääasia lienee, että tulette juttuun, olette vastuullisia ja osaat itse kuunnella itseäsi, mihin kaikkeen olet suhteessa valmis, osaat sanoa tarvittaessa ei ja jäbä on asiallinen ja kunnioittaa sua ihmisenä. Ei painosta, kiristä tai käytä hyväkseen.

Itsehän en teininä jaksanut koskaan seurustella. Elämäni eka seurustelusuhde oli varmaan vinkeä vanhemmilleni, kun 19-vuotiaana toin päälle kolmekymppisen ekan miesystäväni kotiin heitä tapaamaan. Suhde kesti sen kuusi vuotta ja nykyäänkin ihan asialliset välit kyseiseen exään. Siihen verrattuna tuo 2,5v ei ole ikäero, eikä mikään (taitaa muutes aikalailla olla minun ja nykyisen mieheni ikäero, tosin olemme n. kolmikymppisiä niin eipä tuo tällä iällä mitään merkitse), joskin toki teini-iässä tuntuu isommalta ja tuo alaikäisyys - täysi-ikäisyys -aspektikin tuo omat haasteensa.

Ikä on kuitenkin numero ja ihmiset yksilöitä. Tunnen hyvin kypsiä ja fiksuja 15-vuotiaita ja hyvin lapsellisia, seurusteluun liian epäkypsiä 20-30v ihmisiä. Eli riippuu ihan siitä, miten samalla tasolla olette henkisesti poikaystäväsi kanssa ja onko suhde noin yleensä toimiva, asiallisella pohjalla, kummallakin samanlaiset toiveet siitä, jne.

Tsemiä, toivottavasti vanhempasi tajuavat suhtautua asiallisesti, jos heihin päätät luottaa ja asiasta kertoa! :)

Eniten luottamusta varmaan herättää, jos saavat tutustua poikaystävääsi.

Hatunnosto jokaiselle vanhemmalle, jotka kertovat lapsilleen avoimesti ja turvallisesti näistä asioista, eivät hyssyttele ja punastele. Ne, joilla se häveliäisyys nousee ongelmaksi, voitte vielä korjata asian: lapsen on paljon parempi voida luotettavasti oman aikuisen kanssa asiallisesti jutella kuin kuulla kavereilta ties mitä puppua ja lukea internetistä kaikenlaista.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt, mikä siinä seksistä puhumisessa on niin vaikeaa. Liekö johtuu, että omat vanhemmat terveydenhoitoalalla. Olen itse reippaasti alle kouluikäisenä ihan asiallisesti selitettynä kuullut tästä elämän synnystä - katsoin itse asiassa havainnollistavan Prisma-dokumentinkin, jossa näytettiin tyyliin siittiöiden vaellus munasoluun ja alkion kehitys ja selitettiin asiallisesti tieteellisessä valossa koko kuvio.

Mielestäni mennään metsään, kun tehdään seksistä jotenkin salamyhkäinen ja jännä asia, joka saa vanhempien naamat punaiseksi ja mutisemaan, että "öh, kerrotaan kun olet isompi.." Kyllä minä ainakin aion lapsilleni rehellisesti tuon tyyppisiin kysymyksiin vastata suurentelematta tätä asiaa. Seksi ei ole kuulkaas sen ihmeellisempi asia kuin paskallakäyntikään. Ihan luonnollinen elämään kuuluva asia.

Asiallinen ja salailematon selittämistapa on mielestäni kaikkein paras. Myös tunteiden liittymisestä asiaan on hyvä puhua, mutta yksityiskohdat vähän tieteellisemmässä valossa.

Ja tänä päivänä kuuluu minusta sivistykseen kertoa lapsille muustakin kuin perusheteroseksistä, että on olemassa myös tyttöjä, jotka tykkää tytöistä ja etteivät kaikki ihmiset välttämättä ole tyttöjä tai poikia tai koe fyysistä sukupuoltaan omaksi sukupuolekseen ja se on kaikki ihan ok, jokaista ihmistä pitää silti arvostaa tasapuolisesti.

Ja moni täällä toiminut fiksusti tuon suhteen, että teini-iässä sitten puhuttu ehkäisystä, sun muusta ajankohtaisemmasta, joita nyt ei vielä esim. alle 12-vuotiaan pitäisi olla kovin tarpeellista tietää. Itsetyydytyksestä voi puhua jo paljon nuoremmankin kanssa.

Parasta, mitä vanhempi voi tehdä, on olla vastuullinen ja turvallinen aikuinen, jolta kehtaa kysyä tämmöisiäkin juttuja tulematta torjutuksi.

Ja jos lapsi itse ei koe keskustelua kovin innokkaaksi niin lukutaitoiselle voi antaa jonkun sen ikäisille suunnatun seksivalistusvihkosen luettavaksi. Itse ainakin koin penskana tämän ihan mukavaksi tavaksi tutustua aiheeseen asiallisesti. Niitä kannattaa muuten mammojen ja isukkien lueskella itsekin niin osaa sitten nuoren kanssa aiheesta keskustella. :)

Ihan vain asiallisesti kysyt, tahtoisiko lähteä ulos syömään tai leffaan tms. kanssasi. Ei kai siinä mitään sen ihmeellisempää ole? :)