Rellu_

Mukavaa, olen Hummingbird sun naapurista - Kirkkonummelta. Täytyy pitää yhteyttä sitten ;)

Mäkin olen päivälleen laskenut pillereiden loppumispäivän, vikan tyhjennysvuodon alkamispäivän ja mahd. ovulaation joka jää aikaväliin päivä ennen häitä-hääyö-morning after. Aina ei kuitenkaan asiat suju ihan suunnitelmien mukaan, mutta se on ensimmäinen tilaisuus tulla raskaaksi.

Yritän pitää jalat maassa ja katsella kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa vauvajuttuja, ottamatta miestä siihen liiaksi mukaan koska vaikka se vauvan varmasti yhtä paljon haluaa, ei ole sellane hösöttäjä kun minä. Se on kyllä "kaikki aikanaan" mies kun minä olen "kaikki tänne heti nyt!".

Kyllä se tietää, et mä päivittäin täällä surffailen ja että pilsut jää ennen häitä. Se riittää sille tällä hetkellä.

Nii ja pyöräytti silmiä ku totesin että olen hankkimassa keinutuolia meille. "Mihin sellastakin tarvii, pyh?"

Himmee "joukkoaikaistus" täällä menossa. Jääkö tänne ketään kuka ihan oikeesti suunnittelee vauvaa vuodelle 2014 eli aloittaa sit myöhemmin, niin että vauva ei pakostikaan kerkeä syntyä 2013 puolella. Huh, ootan ekojen plussakiljaisuita.

Meilläkin mies ois valmis jättämään ehkäisyn vaikka heti, mutta mä en todellakaan halua olla paksuna, turvonneena ja pahoinvoivana omissa hääjuhlissa tai viel pahempi.. kamalat pahoinvoinnit sitten toukokuussa lopputenttien aikaan. EI kiitos! Muuten kyl lopettaisin vaikka heti tänäpäivänä pilsut.

No mä oon edelleen katkera kun mun äiti on mallinmitoissa 182 ja iskä 192 ja mä oon tälläne tappi -168cm. Eli ei mee tasan nallekarkit eikä ennustuksetkaan kyllä.. Mummo ja ukkikin on pitkiä, joten jossain kohtia meni vikaan.

En usko..en.

hei! Törmäsin tähän ja oli pakko jakaa tää teidän kanssa.

Ilmoitan heti kun saan avattua tuon valtavan opuksen ja vähän pienemmän taskukokoisen isän vinkkikirjan :D



Äiteihin liittyen vielä, mun äiti on vasta 43 vuotias ja on minusta kyllä ilmaissut varsin kovaäänisesti ettei toivo vielä joutuvansa mummiksi mutta kyl se tietää ja mut tuntee niin hyvin, että tietää sen tapahtuvan heti ensitilassa. Olemme viimeksi kesällä muutamien viinilasien äärellä käyneet keskustelun, jossa hän sanoi ettei aio auttaa minua lastenhoidossa mitenkään ja jos mä en löydä ketään auttamaan niin sitten mä istun kotona ja kasvatan oman lapseni. Koin sen silloin hyvin loukkaavaksi ja itkinkin. Kaksinaamaista äidiltä sanoa/käyttäytyä noin kun tiedän, että hänen äitinsä eli minun mummi on kasvattanut minut kunnon ihmiseksi kun äiti on nuorena tyttönä kokenut tärkeämmäksi rilluttelun ja kavereiden kanssa juhlimisen. Hänellä on ollut mahdollisuus heivata minut mummin luokse ja lähteä tuulettamaan aivoja. Mies silloin kesällä lohdutti et onhan meillä anoppi eli miehen äitikin, joka voi tarvittaessa auttaa mutta anopin kanssa emme ole olleet kauheasti tekemisissä. Onneksi minulla on oma isoäitini joka on pirtsakka 75-vuotias, joka toivottavasti lähiaikoina muuttaa Virosta tänne Suomen puolelle viettämään mukavaa vanhuuttaan perheen parissa, ettei tarvitse yksin kärvistellä eri maassa.

Minun äidin oma päätös on sitten tulevaisuudessa miten läheisissä väleissä haluaa meidän kanssa olla mutta luulen kyllä sitten pikkuvauvan syntymän sulattavan hänen kylmimmänkin sydämen. Ei se oikein vastaan voi vänkää kun sitten on koulut käyty, työt aloitettu ja onhan tämä jo odotettavissakin kun ollaan 6v oltu ja naimisissa.

Palaten vielä tähän vauvan hoito-apuun niin tiedän jo valmiiksi että jos se valvottaa minua ja on kovin äkänen pienokainen niin en tuu kestämään ilman aivojen tuuletusta pitkään koska vaikka olen perusluonteeltani kärsivällinen härkä niin väsymys vie voimat ja tekee minusta äkäpussin. En halua purkaa kiukkuani mieheen tai vauvaan, joten toivon että välillä pystyisi saamaan myös omaa aikaa.