Reipas ja tunnollinen lammas

Kannattaa pitää yhteyttä ystäviinsä muutenkin kuin vain silloin, kun sattuu käymään Suomessa. Jos sulle ei 2-3 tuntia riitä muuhun kuin kuulumisten päivittämiseen, niin se kertoo, että et juuri muuten pidä heihin yhteyttä. Mä tapasin just viime viikolla kouluaikaisen ystäväni, jota en ollut tavannut lähes 40:een vuoteen. Käytiin ravintolassa syömässä ja hyvin ehdittiin jutella kaikesta muustakin kuin vain vaihtaa kuulumiset. Tämä ihan vain siksi, että kuulumisia on tullut vaihdettua ihan vaan viestittelemällä ja lisäksi toisen somestakin on voinut seurata, mitä toisen elämässä tapahtuu. 

Kun muuttaa kauemmas - ihan vaikka vaan Suomessakin - on väärin kuvitella, että ystävän elämään jäisi jokin tyhjiö, jota kukaan tai mikään muu ei voi täyttää. Löytäähän se muuttajakin elämäänsä uusia ihmisiä ja uusia asioita. Joistain ihmisistä voi tulla läheisempiäkin kuin se, joka nuorena oli kaikista läheisin ystävä. Sekä sen muuttajan että jääneiden elämät jatkuu edelleen eikä mitään korvaamatonta menetystä ole tapahtunut, vaikka tiet ovatkin erkaneet. Se on vain elämää, että näin käy. 

Ihan mukava päivä tänään. Aaamupäivällä vähän töitä ja sitten lounaan jälkeen lopetin koko työpäivän. Alkoi taas 11 päivän vapaat. Facen yhdessä Arabian astioiden ryhmässä ostin muutaman lautasen ja myyjä toimitti ne Myyrmanniin. Nähtiin ulkona ja juteltiin tovi. Oli iloinen, että hänen isoäitinsä lautaset tulee ihan oikeaan käyttöön. Tulin kaupan kautta kotiin ja pihassa vastapäisen asunnon naapuri oli nauttimassa kesäpäivästä. Juteltiin hetki ja kysyin, onko jo syönyt. Ei ollut, joten ehdotin, että otan viinipullon ja tapaksia mukaani, niin voidaan syödä yhdessä. Ollaan siis oltu naapureita jo yli 30 vuotta eli ei mikään puolituttu ihminen. Käytin vaan koiran ensin pikaisesti iltalenkillä. Hän liikkuu aika huonosti, joten nostin vaan omasta pihastani pöydän sekä yhden tuolin (hänellä on oma tuoli omalla pihallaan) hänen pihaansa ja sitten kävin keittiöstäni hakemassa tapakset tarjottimelle. 

Nyt sitten suihkuun, yöpaita päälle ja peiton alle katselemaan Maxilta Hollywoodin varjot -sarjaa. 

Täältä voi käydä ihan ilmaiseksi lukemassa:



https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2011/1552

On ihmisiä, joille työ antaa merkityksen elämään, ja sitten niitä, jotka käy töissä vain rahoittaakseen elämänsä. Itse kuulun tohon jälkimmäiseen porukkaan. Mulla on reilu vuosi alimpaan eläkeikään, mutta irtisanoin jo itseni ja jään oloneuvokseksi elokuun jälkeen. Olen matkustellut nuorempana ihan riittävästi eli en mä kaipaa mitään matkusteluja tms. 2,5 vuotta olen tehnyt vain 3-päiväistä työviikkoa ja ne 4 vapaapäivää on paljon mukavampia kuin ne 3 työpäivää. Hyvillä mielin luovun niistä kolmestakin. 

Kun kuopus ysärin alussa syntyi, hoitovapaa oli just muutettu kestämään siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta. Edelleenkin muistan, miten mukavalta tuntui äitiyslomalle jäädessä, kun tiesin, että kolmeen vuoteen ei tarvitse mennä töihin. 2012 sain vakavan sairaskohtauksen ja olin kuukausia sairaslomalla. Vaikka olinkin toipilas, silti se oli mukavaa aikaa. Ei herätyskelloa, ei aikatauluja. Jos heräsin aikaisin, saatoin lähteä jo klo 4:30 kävelylle. Lähellä on lampi, jonne joutsenet pysähtyvät muutamaksi päiväksi ennenkuin jatkavat matkaansa. Varhainen aamu, usva nousee lammelta, missään ei ihmisiä ja ne joutsenet siellä.... sielu lepää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä niin nautin aikanaan työstänikin, mutta kun olen ollut nyt 20 vuotta lakisääteisellä työeläkkeellä, niin nautin 365 päivää vuodessa siitä, että saan olla täysin vapaa. Kaiken vapauden lisäksi minulle maksetaan 35 000 euroa vuodessa, ilman mitään työvelvollisuuksia.

Minustakin kyse on just tuosta vapaudesta. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos ei huvita, ja silti joka kuukausi tulee rahaa tilille. Ennen eläkkeelle jäämistä sen rahan eteen on tehtävä jotain ja mitä se jotain on, määrää joku muu kuin sinä itse.