Reipas ja tunnollinen lammas

Täältä voi käydä ihan ilmaiseksi lukemassa:



https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2011/1552

On ihmisiä, joille työ antaa merkityksen elämään, ja sitten niitä, jotka käy töissä vain rahoittaakseen elämänsä. Itse kuulun tohon jälkimmäiseen porukkaan. Mulla on reilu vuosi alimpaan eläkeikään, mutta irtisanoin jo itseni ja jään oloneuvokseksi elokuun jälkeen. Olen matkustellut nuorempana ihan riittävästi eli en mä kaipaa mitään matkusteluja tms. 2,5 vuotta olen tehnyt vain 3-päiväistä työviikkoa ja ne 4 vapaapäivää on paljon mukavampia kuin ne 3 työpäivää. Hyvillä mielin luovun niistä kolmestakin. 

Kun kuopus ysärin alussa syntyi, hoitovapaa oli just muutettu kestämään siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta. Edelleenkin muistan, miten mukavalta tuntui äitiyslomalle jäädessä, kun tiesin, että kolmeen vuoteen ei tarvitse mennä töihin. 2012 sain vakavan sairaskohtauksen ja olin kuukausia sairaslomalla. Vaikka olinkin toipilas, silti se oli mukavaa aikaa. Ei herätyskelloa, ei aikatauluja. Jos heräsin aikaisin, saatoin lähteä jo klo 4:30 kävelylle. Lähellä on lampi, jonne joutsenet pysähtyvät muutamaksi päiväksi ennenkuin jatkavat matkaansa. Varhainen aamu, usva nousee lammelta, missään ei ihmisiä ja ne joutsenet siellä.... sielu lepää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä niin nautin aikanaan työstänikin, mutta kun olen ollut nyt 20 vuotta lakisääteisellä työeläkkeellä, niin nautin 365 päivää vuodessa siitä, että saan olla täysin vapaa. Kaiken vapauden lisäksi minulle maksetaan 35 000 euroa vuodessa, ilman mitään työvelvollisuuksia.

Minustakin kyse on just tuosta vapaudesta. Ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos ei huvita, ja silti joka kuukausi tulee rahaa tilille. Ennen eläkkeelle jäämistä sen rahan eteen on tehtävä jotain ja mitä se jotain on, määrää joku muu kuin sinä itse. 

Tietenkin myös työelämässä ollessaan voi nauttia elämästään. Mä näkisin tuon niin, että kun jää eläkkeelle, ei ole enää mitään velvollisuuksia. On täysin vapaa. Voi tehdä tai olla tekemättä. Jos tänään ei huvita, voi katsoa, jos huomenna huvittaisi. Jos ei huomennakaan huvita, niin ehkä ylihuomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ensi vuonna.

Tänä aamuna sain puhelinsoiton. Kun näin soittajan nimen, tiesin jo, mitä on tapahtunut. Yksi Karjalasta pikkulapsena evakuoitu on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.