Reipas ja tunnollinen lammas

Tänään oli pakko laittaa asunnon kaikki viilentimet päälle. Aamulla oli vielä ihan siedettävää - niin sisällä kuin ulkonakin - , mutta sitten asunnon alakerran lämpötila nousi 23,8:aan asteeseen ja päätin, että nyt riittää. 22 on ihan maksimi mulle. Vielä olisi yksi viilennin, mutta se on sellainen, jossa pitäisi vetää putki ikkunasta ulos. Toissasyksynä taloyhtiössä tehtiin ikkunaremontti ja ikkunat käännettiinkin aukeamaan toiseen suntaan. Tarkoittaa nyt sitten sitä, että mun pitää vaihtaa makuuhuoneen huonekalujen järjestys ihan kokonaan. Koitan kestää tämän kesän näin, vaikka se viilennin onkin kaikista tahokkain. Talven aikana ehdin vaihtaa järjestystä ja helpompaakin, kun ei enää  tarvitse olla työpistettä. Tällä hetkellä ongelma on, että makkarin telkkari toimii kakkosnäyttönä ja se ei voi olla mun selän takana, jos ja kun teen töitä. 

Kaupassa pitäisi käydä. Isä soitti ja kysyi, oonko menossa vielä kauppaan ja toisinko hänelle talkkunajauhoja. Sanoin, että olen menossa, mutta en usko, että tossa pienessä K-Marketissa on talkkunaa. Mulla on molemmissa jaloissa vänkyrävarpaissani nyt isot rakot ja tohon lähikauppaan voin vielä mennä paljain jaloin, mutta minnekään kauppakeskukseen en lähde bussilla ilman kenkiä. Viikon päästä on ex-anopin hautajaiset ja toivottavasti noi rakot paranee siihen mennessä. 

Tuli vielä mieleen siitä, että elämässä ei tapahdu mitään ja kaikki päivät on samanlaisia. Mä olen vaan tyytyväinen, jos ei tapahdu mitään. Niittäin viime vuosina lähes joka ainoa kerta, kun tapahtuu jotain, se ei ole mitään mukavaa vaan päinvastoin jotain ikävää. En siis kaipaa elämääni mitään "räväkkää" :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi oma juttu, tuo kysymys on kuultu ja vanha juttu, Joku toimittaja on sen kerran jo kysynyt, miksi matkit?  Ilmeisesti on tapana suomessa, että joku kun keksii jotian,  kaikki alka  veisaa samaa asiaa muka omanaan!   

Kantsii keksiä oma kyssäri ei sitä joka on jo keksittty.

Outo kommentti kerrassaan. Tätähän kysytään monta kertaa päivässä, miksi pitäisi 'pyörää keksiä uudestaan?' Jotian uutta???

Jos vaikka kysyisi, mitä sulle tänään ei kuulu? Tai mitä sulle kuului vuosi sitten kesällä keskiviikkona? :D :D Olisihan se tietty vähän vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lataa sovellus, paljon nopeampi ja helpompi kuin laite.

Ei ole laitetta mihin ladata.

Millä laitteella sitten lähetät viestejä?

Mun kohta 96v isäni lähettää ihan peruskännykällä. Hänellä ei ole älypuhelinta ja peruskännykkään ei saa asennettua mitään sovelluksia. Hänellä oli tuon uuden laitteen kanssa jonkin verran ongelmia saada tähdättyä sitä laitteen kameraa qr-koodiin, kun vanhan ihmisen kädet tärisee. Mutta rakensi itselleen sitten pöytään kiinnitettävän telineen ja sen kanssa onnistuu. Pankkiasiansa siis hoitaa tietokoneella verkkopankissa. 

Mulla hävisi vastavuoroiset ystävyyssuhteet aika pian sen jälkeen, kun 34-vuotiaana sairastuin nivelreumaan. Oli just tuota, että mitään sovittua ei olisi saanut perua, vaikka kivut oli välillä ihan jäätävät. Ymmärrän kyllä, että on ärsyttävää, jos toinen peruu jotain. Jätin kyllä lopulta itsekin etukäteen sopimatta ja vain sellaiset extempore tapaamiset enää onnistui. Eli jos oli vähemmän kivulias päivä, saatoin soittaa ystävälleni, että nähdäänkö tunnin päästä. Moni kuitenkin halusi, että tapaamisista sovitaan jo hyvissä ajoin etukäteen. Tämänkin kyllä ymmärrän ihan hyvin. 

Olen myöhemmin löytänyt uusia ystäviä, joilla samanlaisia vaikeuksia katsoa kristallipallosta, mikä on vointi kahden viikon päästä. Heillä sairaudet ovat valitettavasti edenneet nopeammin kuin mulla ja molemmat heistä on jo pyörätuolissa. Yhteytä pidetään aika tiiviistikin, mutta varsin vastavuoroistahan tämäkään ole, koska se olen minä, jonka on saatava luuni siirrettyä heidän luokseen, jos haluan  tavata. Joskus harvoin, kun he saavat järjestettyä kyydin, voidaan tavata vaikka jossain ravintolassa. Mun kotiini he eivät enää pysty tulemaan, koska mulla on pihassakin rappuset. 

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on 10-vuotias ja hän ei tarvitse hoitajaa kavereista kesäksi, mutta kukapa tuon ikäinen ei ystäviä kaipaisi? Hänellä on muutama läheinen ystävä, muuten asuinalueellamme ei oikein ole samanikäisiä lapsia. 

En valita sitä, että saan olla lapseni kanssa kesällä, mutta toivoisin, että hänellä olisi myös omanikäistään seuraa kesän aikana. Me aikuiset niin mielellämme viettäisimme esim. siellä kesäasunnolla vaikka koko loman, mutta ajatellaanko siinä ollenkaan lapsia? Tarkoitan nyt myös niitä mukana reissaavia lapsia, jotka hekin ehkä kaipaisivat kesän aikana kavereitaan

Ap

Mä vietin lapsuuteni kesät maaseudulla Keski-Suomessa. Oli siihen aikaan varsin tavallista niiden lasten kohdalla, joden vanhemmat olivat muuttaneet maalta kaupunkeihin ja mummolat jääneet maaseudulle. Mulla oli siellä aina kavereita sekä paikkakuntalaisista lapsista että myös serkuistani. Koulujen kesälomat oli siihen aikaan 3 kuukautta ja olihan se aina kiva palata Helsinkiin ja nähdä niitä kavereita, joita ei ollut 3:een kuukauteen nähnyt, mutta yhtä kiva aina kevätjuhlien jälkeen lähteä kesäksi maalle ja tavata niitä kavereita, joita ei ollut 9:ään kuukauteen nähnyt. 

Tuli mieleen, että onko lapsellasi serkkuja, joita voisit pyytää vähäksi aikaa kesälomalla teille? Tai vaikka jotain ystäviesi lapsia?