Reipas ja tunnollinen lammas

Eläinkohtaamisista...kun menin viimeksi katsomaan ystävääni sairaalaan, odottelin bussia Kivistön asemalla. Käsilaukkuani pitkin kiipesi pieni hämähäkki. Siirsin sen varovasti laukultani pois penkille. Ei mennyt kuin hetki, kun se oli käsilaukkuni päällä uudestaan. Bussi lähestyi ja sanoin ääneen hämppikselle, että et sä voi siihen jäädä, koska muuten oot kohta kaukana kodistasi ja siirsin sen taas varovasti penkille. Vieressäni istunut mies katsoi mua sen näkäisenä, että mietti, pitääkö sen soittaa valkotakkiset sedät paikalle :D Bussissa sitten mietin, että entä jos se hämppis olikin tullut jonkun toisen laukussa sinne Kivistöön ja olisi halunnut päästä takaisin kotiin. Ja mä olin sen ainoa toivo :( 

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi useamman kaverin kanssa niin, että niin kauan kun minä sovin tapaamisia ja pidin yhteyttä niin olimme kavereita. Heti kun minä lopetin tämän niin kas kaverisuhteet kuihtuivat kasaan. Loukkaavaa, että minä en ollut heille panostamisen arvoinen. Yksi ketä luulin ystäväksi niin lakkasi pitämästä yhteyttä, kun löysi miehen ja sai lapsia ja työpaikan. Minä kelpasin seuraksi ja olkapääksi, kun hän oli työtön sinkku. Olimme kuitenkin olleet ystäviä yli 10 vuotta. Sama ystävä valitti aina rahapulaa, kun hänen olisi pitänyt matkustaa luokseni. Rahaa oli kuitenkin joka viikonloppu baareihin ja festareihin, mutta ei ikinä minun luokseni.  Ap

Tuohon sanoisin, että ihmisten elämäntilanteet muuttuu. Tulee uusia ihmisiä elämään ja entisiä katoaa. Onhan se vähän surullista, mutta ei vaarallista. Harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja vainhainkodissa. Ja voihan ne ystävyyssuhteet joskus palautuakin.  Mulla oli koko oppikouluajan lukiota myöten hyvä ystävä samalla luokalla. Sitten vähän yo-juhlien jälkeen meidän tiet erkani. Kun tuli Facebook, alettiin vähän viestitellä toistemme kanssa ja nyt viime viikolla ensimmäistä kertaa lähes 40:een vuoteen tavattiin uudestaan. Käytiin stadissa syömässä ja vaikka sinne mennessäni mietinkin, onko meillä enää mitään oikeasti juteltavaa, niin juttuhan jatkui ihan kuin 40 vuotta olisi kadonnut taivaan tuuliin. Varmasti tavataan tänä kesänä vielä uudestaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikea pahan mielen ketju. Sanotaan, että mitä vain kuulumisia saa kertoa ja ketju on perustettu ihmisille, joiden kuulumisia kukaan ei kysy. Joitain sivuja sitten sanottiin, ettei saa kirjoittaa seksistä. Nyt sanotaan, ettei saa kirjoittaa huonoista fiiliksistä. Sitten tulee toinen toisensa perään ihan saman kuuloisia viestejä, kuin sama ihminen kirjoittaisi uudelleen ja uudelleen omia kuulumisiaan monena eri kirjoittajana. 

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Doriksella on tapana perustaa näitä ketjuja, joissa sitten päättää kuka saa sanoa ja mitä. Hän itse kirjoittelee mitä sattuu, kenenä sattuu. 

Ylläpitoa pyysin jo poistamaan kruunun tältäkin, kuten toiseltakin Doriksen hallinommalta ketjulta on jo poistettu.

No mä ainakin ajattelen, että ne huonotkin fiilikset on kuulumisia. Ymmärrän kyllä, että joku ratkaisukeskeinen ihminen (olen itsekin sellainen) ärsyyntyy, jos toinen uudestaan ja uudestaan toistaa samaa eikä ota mistään neuvoista vaarin. Mutta itse näkisin, että ärsyyntyminen on meidän ratkaisukeskeisten ongelma, ei sen, jonka elämässä ei tapahdu mitään hyvää. Mulla on ihan täällä reaalimaailmassakin ihmisiä, joiden elämää mikään maailman mahti eikä varsinkaan yksittäinen ihminen voi saada sellaiseksi kuin he haluaisivat. Ja kyllä, joskus on aika raskasta kuunnella uudestaan ja uudestaan samaa asiaa. Mutta mä olen oppinut ajattelemaan niin, että näille ihmisille on tärkeää, että he saavat edes jollekin kertoa. Uudestaan ja uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

En kannata, koska veron ylläpito on laskettu valtiolle kannattamattomaksi. 

Edellisen koirani aikaan olikin koiravero, mutta se sitten lopetettiin - siis vero, ei mun koira - siksi, että perintäkulut tuli suuremmiksi kuin veroista saatava hyöty. En enää muista, paljonko koiravero aikoinaan oli, mutta huomattavasti vähemmän kuin kirkollisvero. Koiraveron kuittasi siis helposti vain eroamalla kirkosta. 

Mun lapset on jo aikuisia, mutta pääkaupunkiseudulla on päässyt julkisillakin liikkumaan ihan hyvin, Niin Nuuksioon kuin vaikka Luukkiin tms. Ja Seurasaari, Suomenlinna yms kesäpaikat on olleet aina ihan hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tietenkään minnekään Kolille tai Lapin tuntureille ei hetkessä pääse, mutta pääsee niihinkin, jos haluaa. Se vaan sitten maksaa.