Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään pihan hoitoa, kuten nurmikon leikkuuta.sekä taimien kastelua. Istutin muutamia kasveja vielä lisää. Nyt oli helppo kaivaa ja pehmeää maata. Piti istuttaa huomenna toinen, mutta energiaa nyt sen verran, että molemmat istutin. 

Iltaisin olen kirjoja lukenut ja muutama hyväkin joukossa. Kävelyllä olin jo huomasin yhden mustikkapaikan missä jo marjat kypsiä. Sinne pitäisi kohta mennä. Kävellyllä olin ja illalla vielä pyöräilin. Hyvin tavallinen päivä. Väsynyt olo päivällä, mutta piristyin iltaa kohden.

Aivan. Ei kannata koskaan siirtää huomiseksi sitä, minkä voi tehdä jo tänään.

Työelämän loppuvuosina en tahtonut iltaisin saada työasioita pois päästäni, ne pyörivät siellä yölläkin. Aloin muistella, millaisia luontevia tapoja minulla oli nuoruudessani viihtyä ja muistin että luin paljon kirjoja. Niinpä raahasin itseni kirjaston hy

Ei vaan älä tee tänään sitä, minkä voit huomenna teettää jollain toisella :D :D 

Mä onneksi tajusin eilen katsoa työkalenteria ja huomasin, että mähän oon tän viikon päivystäjä. Eli maanantai ja tiistaikin on tällä viikolla työpäiviä ja pitää olla koneen ääressä klo 8-16. Onneksi on heinäkuu ja yleensä päivystäjälläkin aika hiljaista. 11 päivän vapaiden jälkeen taas vähän hankalaa orientoitua töihin. Onneksi on elämäni viimeinen päivystysviikko. 

Nro 476: "Miksi minun 80 v pitäisi antaa oma päätösvaltani pois?  Olenko siis lapseksi muuttunut kun asun kodissani? 

Ei enkä vaadi että lastenikaan pitäisi muuttaa.  

Teille maailma on niin mustavalkea, vanhus asuu lähellä, sit valitatte mikä vaiva siitä on kun on ovella alinomaa.   Sitten taas jos asuu kaukana ette muka välimatkan takia voi pitää yhteyttä.

Vihje, jollekin 90 v on syntymäpäiväkortti, joulukortti, nimipäiväkortti iso asia kun on sitä ikäluokkaa.  Se nykyisillä hinnoilla, kortti ja merkki,  on 5-7 euroa mutta varmaan sitäkään ei moni raaski sinne  kauas lähettää."

Ei tietenkään tarvitse, jos ei halua. Mun vanhemmat muutti jo vähän päälle seitsemänkymppisinä tähän samaan rivitaloyhtiöön, missä minäkin asun. Molempien toiveena on aina ollut, että saisivat olla loppuun asti kotona eivätkä joutuisi minnekään laitoshoitoon. Jos eivät olisi muuttaneet, äiti olisi elänyt elämänsä viimeiset 2,5 vuotta jossain laitoksessa. Vaikka asuivat aiemminkin tässä samassa kaupungissa, niin kun äiti lähti karkuteille, niin ennenkuin olisin saanut taksin alle ja tullut tänne, ei olisi ollut mitään havaintoa siitä, mihin suuntaan äiti on edes lähtenyt. Mutta kun asuivat tuossa naapurissa, niin isä soitti mulle ja mä olin jo 30 sekunnin päästä ulkona etsimässä äitiä. Niin nopeasti, ettei äiti ehtinyt kertaakaan edes  taloyhtiön alueelta pois. Jos olisivat asuneet edes siellä edellisessä paikassa, niin se olisi ollut sitten vaan huoli-ilmoituksia ja hoivakotipaikkaa jonottamaan. Isän kohdalla on paljon helpompaa, kun sillä pää toimii, mutta jalat ei. Eli vaikka pääkin lakkaisi toimimasta, niin se ei kuitenkaan pääse kotoaan minnekään. 

Mitä noin muuten tulee lähellä asumiseen, niin mun vanhemmat eivät ole koskaan tulleet ilmoittamatta meille enkä minä mennyt koskaan ilmoittamatta heille. Tai no kerran menin, kun yksi naapuri tuli soittamaan mun ovikelloa ja kertoi, että mun vanhempien ulko-ovi on auki. Menin katsomaan, onko isälle sattunut jotain ja äiti lähtenyt taas karkuteille, mutta ne olikin yläkerrassa kuuntelemassa musiikkia. Ovi vaan ei ollut mennyt kunnolla kiinni, kun Cittarin kotiinkuljetus oli käynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan aiheen vierestä mutta kuitenkin. Täällä jotenkin kuvitellaan että etätyön tekeminen mahdollistaisi vanhusten hoidon samalla. Miten pihalla voi jengi olla?

Oma etätyöni on TYÖTÄ joka vaatii 100% läsnäolon ja panoksen. En siis voi siinä sivussa kätevästi korjailla naapureiden autoja, leikata sukulaisten hiuksia tai puuhastella muuta yleishyödyllistä. Jopa olisi pian mononkuva takapuolessa. Tätä ei taida esim. eläkkeelle jääneet sukupolvet ihan ymmärtää.

No mulle kyllä etätyö mahdollistaa sen, että voin matkustaa toiselle puolelle Suomea viikoksi silloin tällöin pitämään huolta vanhemmistani.Työpäivä vaatii toki täyden keskittymisen,mutta työpäivän jälkeen voin olla heidän kanssaan.

Mylle etätyö mahdollisti sen, että nousin öisin ja lähdin etsimään muistisairasta äitiä tuolta maastosta. Tai menin kolmen aikaan aamuyöllä rauhoittelemaan tilannetta vanhemmilleni.  Mutta voin sanoa, että oli ihan helvetin raskasta aamulla aloittaa Teams-palaveri klo 8:00, kun ei ollut nukkunut kuin muutaman tunnin ja koko ajan piti olla varuillaan, että koska puhelin taas soi. Joskus piti lähteä kesken työpäivän. Ja palkatonta tietenkin. Kaikista pahimpana ajanjaksona nukuin vain 14 tuntia. Siis koko viikon aikana. Olin ihan zombie. Ja joskus ne hälytykset tuli kesken työpäivänkin. 

Tilanteet on erilaisia. Niin työtehtävät kuin ne vanhuksetkin ja niiden avuntarve. Myös työnantajat. Jotkut joustaa enemmän kuin toiset. 

Kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta  ylläpitää ihmissuhteita. Jos siis puhutaan yksinäisyydestä. Jos taas puhutaan siitä, miksi mies ei aina halutessaan saa pillua joltain instabebeltä, niin siihen on sitten jo tosi paljon muitakin syitä kuin ihmisuhdetaidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Ei mene välttämättä noin. On myös vanhuksia jotka ovat ihan hyviä ihmisiä, tarpeeksi mukavaa seuraa ja hyvin perheensä hoitaneet, mutta jälkeläiset keskittyvät silti enimmäkseen omaan elämäänsä ja pistävät itsensä aina etusijalle.

Itsekkyys on tämän päivän suuri vitsaus. Se, että joku -vaikkapa vanhus- kärsii yksinäisyydestä, ei kerro sen luonteesta oikeastaan mitään. Voi olla hyvä tyyppi, voi olla ettei ole tai voi olla jotain siitä väliltä. Ja on myös ikäviä, kontrolloivia ja narsistisia ihmisiä joilla kyllä riittää porukkaa ympärillä.

Mun mielestä kuitenkin on jokaisen ihan omalla vastuulla - iästä riippumatta - haluaako joku toinen viettää aikaa kanssasi. Ja totta helkutissa jälkeläiset keskittyy luomaan omaa elämäänsä. Niinhän minä ja varmasti sinäkin ollaan aikoinaan tehty.