Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Johan oli kirjoitus. 

Samaa mieltä. Mä teen 3-päiväistä työviikkoa ja lisääntynyt vapaa-aika on ollut pelkkää plussaa. Tekemistä kyllä riitää. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyisikö täällä nämä vihaa uhkuvat kohtaamaan  työssäänkään vanhuksia olematta vmäinen?  Näitä näin vanhana oikeasti kohtaa eri tilanteissa.

Mietin myös jos liki 60-vuotiaalla on raivokas viha vanhempiaan  ja boomeri-ikäluokkaa kohtaan vahvasti yleistäen onko se ollut aina vai onko se tullut vanhetessa.  Sisarella alkoi 50-vuotiaana näkyä alkava alz vihamielisyytenä, vainoharhaisuutena.

Laskin myös, kyllä tosiaan 80-vuotiaalla voi ihan hyvin olla jo vaikka -67 syntynyt lapsi eli nyt 58. 

Mä en ole vielä niin vanha (olen syntynyt 1961), että olisin missään kohdannut ikäni vuoksi vihamielistä asiakaspalvelua. Ehkä sitten 10-20 vuoden päästä?  Mutta just tuossa edellisessä kommentissani kysyin, onko sillä mitään väliä,  mitä asiaskapalvelija päässään ajattelee, jos kuitenkaan ei sano sitä ääneen ja palvelu on asiallista. Ja eihän vanhukset ole ainoa ihmisryhmä, joista osa ei tykkää- ollenkaan. Ylipainoiset, maahanmuuttajat jne kohtaavat varmasti useinkin tilanteita, jossa asiakaspalvelija inhoaa tai ainakin halveksuu asiakastaan, mutta näyttävätkö nämä työntekijät inhonsa tai halveksuntansa asiakkaalle, onkin sitten toinen juttu. Veikkaan, että ainakaan suurin osa ei näytä. Tekevät vain duuninsa. 

Nro 91: "Itselläni ei ole sisaruksia, mutta luulisin, että tuo ei ole mikään uusi asia, vaan vanhemmiten ei enää jaksa niitä juttuja, jotka ovat toisessa aina häirinneet. Itsekin olen siivonnut pois elämästäni ne ihmiset, joista ei oikeasti edes pidä ja joissa on aina ollut häiritseviä piirteitä. Tuo tapahtui jo nelikymppisenä. Sukulaisten kanssa oletetaan, että kestää enemmän kaikkea häiritsevää, joten ehkä se sitten tapahtuu vanhemmiten, että ottaa heihinkin etäisyyttä. Jäljellä olevan ajan haluaa käyttää ihmisiin, joista oikeasti pitää?"

Uskoisin, että monilla miellyttämisenhalu vähenee iän myötä. Ei jakseta enää esittää, että joo, oot tosi ihana, jos todellisuudessa mieluummin ei edes tapaisi koko ihmistä. Mistä tulikin mieleen, että työelämässä joudutaan sietämään kaikenlaista porukkaa, vaikka hampaita kiristellen, joten vaikuttaisiko asiaan jotenkin se, että kun työelämä on ohi, niin se on helpotus eikä haluta sitten muutenkaan enää sietää ja esittää? 

Vierailija kirjoitti:

Aika vanhusvihamielinen kommentointi.  Paikalla myös boomereihin yleistyneet.  

Mietin taas kerran jos käyn vaikka apteekissa onko henkilökunta porukkaa joka pitää vanhuksia tyhminä ja toivovat heidän pikaista kuolemaansa. 

Mietin joitain kohtaamiani ammattilaisia. Jalkahoitajan kanssa meillä on yhteinen harrastus, dekkarit.  Muiden yleisten juttujen lisäksi. Kampaajan kanssa puhumme pintajulkkiksista, tosin mun tietoni on vähäiset mutta nettiotsikoiden takia pystyn small talkkiin siitäkin.

Tottakai olen rajoittunut, vanhinta ikäluokkaa boomereista.  

Onko sillä jotain merkitystä, mitä apteekin henkilökunta ajattelee, jos eivät sano sitä ääneen ja jos palvelu on kuitenkin ihan asiallista? Kysehän on kuitenkin lyhyestä ja ohimenevästä kohtaamisesta tuntemattoman ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kun perusbaarit ovat jotenkin jämähtäneet. Missä on sellainen baari jossa tarjotaan jotain Suomi-tapas-tyylistä, vaikka pieni annos uusia perunoita ja savulohta? 

Tuollainen olisi kyllä aika ihana. Mutta noin yleensäkin pieniä annoksia saa lähinnä vain "fiinimmistä" ravintoloista ja vaikka pääkaupunkiseudulla asunkin, niin matkoihin menisi silti 2 tuntia. 15 minuuttia menee, kun käyn lähikaupasta hakemassa uusia perunoita ja savulohta. Tai vaikka tapaksia. Tai jotain mistä kokkailen itse.