Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 268: "Just ton takia eläkeläisten hoitokoteja lopetetaan ja tilalle tulee kotihoitoa ja yhteisöllistä asumista, jossa ei ole lakisääteistä vähimmäishenkilömitoitusta eli ei ole välttämättä hoitajaa yöllä. "

Tuo pitää paikkansa, mutta ei ole mikään uusi juttu. 1980-luvulla kotihoidon palveluita sai vain arkisin virka-aikaan. Jos vanhus - tai muu apua tarvitseva - ei sillä pärjännyt, seuraava osoite oli laitoshoito. 1990-luvulla tilanne muuttui. Ensin tuli kotihoidon työntekijöille 2-vuorotyö ja sen jälkeen 3-vuorotyö. Vanhainkoteja ja muita laitoshoitoa tarjoavia paikkoja alettiin vähentää. Itseasiassa alettiin vähentää myös psykiatrian puolella osastohoitopaikkoja ja potilaita siirrettin avohoidon piiriin. Siellä avohoidossa vaan ei ollut riittävästi resursseja, mutta kukapa siitä nyt olisi välittänyt. Paitsi tietenkin ne, joita asia koski sekä heidän läheisensä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä hallituksesta ei ole ollut minulle vielä mitään haittaa tai huolta. Hyvä hallitus on.

Ei minullekaan. Suoraan. Välillisesti kylläkin. Opiskelijoiden asumistuen muutoksen vuoksi maksoin just ystäväni tyttären elokuun vuokran. Lisäksi maksoin ystäväni sairaalalaskun. Noin 1800 € yhteensä. Raha, jonka olisin muussa tapauksessa voinut käyttää vaikka kotimaiseen kulutukseen. Mutta ei mua haittaa. 

Just, kun ehdin ajatella, että mun elämä palaa vihdoin rauhalliseen ja seesteiseen aikaan, niin nyt alkaakin mennä päin vidduá taas :( En tiedä, miten jaksan alkaa taas taistelemaan. Onneksi sentään työt loppuu reilun 5 viikon päästä, mutta silti tuntuu, että haluaisin vaan kadota jonnekin avaruuteen. Tai että en huomenna aamulla enää heräisi.  Älkää kysykö miksi, kerron sitten joskus. Jos en saa sydäriä tai jotain valtimorepeämää sitä ennen. 

Ravintoloitsijoiden kannattaa ottaa mallia niistä ravintoloista, jotka edelleen menestyy. 

Vierailija kirjoitti:

Outo ajatus että vanhukset haluaisivat koko ajan jotain apua.  En saa siitä kiinni.

Liki joka kommentissa kuitenkin näin kerrotaan, en taatusti, siivoa, vaihda verhoja , vie lääkäriin,  ei kiinnosta jos mamma päivystykseen jne.  Vähän semmosta jäniksen nylkemistä ennen jänistä.

Kirjoittajilla ei mitään normaaleja suhteita vanhempiensa kanss.

No mä saan kiinni. Mulla oli ihan hitonmoinen vääntö isän kanssa siitä, että hänelle ei äidin muistisairauden alettua kelvannut yhtään mikään ulkopuolinen apu. Isä olisi halunnut, että minä käyn siellä tekemässä milloin mitäkin. Itseasiassa jo sillooin, kun isä menetti ajokorttinsa, niin mun - autottoman ja ajokortittoman - olisi pitänyt kuskata heille kaupasta sapuskat. Ekan polvileikkaukseni jälkeen vielä teinkin niin, että kun tilasin itselleni kotiinkuljetuksella, pistin samaan tilaukseen myös isän ja äidin ostokset. Ja sitten kyynärsauvojen kanssa iso ja painava kestokassi olallani nilkutin pihan poikki ja vein ostokset isälle. Seuraava polvileikkaukseni olikin helmikuun alussa ja tiesin, että mä en silloin pääse todennäköisesti edes ovesta ulos, koska alamäki on takuulla liukas. Isä pullikoi silloinkin vastaan, kun yritin ehdottaa, että alkaisi itse tilaamaan. Kerroin, että no sitten te olette 3-5 viikkoa ilman ruokaa. Suostui lopulta opettelemaan tilaamisen itse. 2 vuotta piti vääntää siitä, että isä vihdoin suostui tilaamaan siivouspalvelun. Mutta mä en missään vaiheessa alkanutkaan siellä siivoamana. Jossain vaiheessa isä sitten tajusi, että hän ei enää pysty eikä tuo Lammaskaan näytä rientävän tänne Sinipiika kädessään, niin pakko oli. Kotihoidon palvelut sinne olisi tarvittu jo kauen ennenkuin isä niihin suostui. Suostui vasta sitten, kun äidin taas kerran päädyttyä nesteytettäväksi päivystykseen lääkäri oli suoraan ilmoittanut, että äiti ei voi palata kotiin, JOS siellä ei käy kotihoito. 

Sulla on varmaan kokemusta vanhuksista, jotka ei tarvitse yhtään mitään apua ja riittää, että soittaa kerran kuukaudessa ja parin kolmen kuukauden välein käy kahvittelemassa, jos asuu alle 100 km päässä. Ja tämän kyllä pitäisi riittääkin. Aloitukseen liittyvässä artikkelissa ei sen tarkemmin kerrottu elvytetyistä vanhuksista kuin että olivat olleet yksinäisiä ja kun juhannukset oli joskus aiemmin vietetty läheisten kanssa, niin nyt sitten jussina olikin yksin ja se oli liikaa. Ei siis tietoa, pitikö nämä läheiset muuten yhteyttä.