Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla

Höps höps nyt taas. Olen samaa mieltä siitä, että omat lapset on aika ihania. Varsinkin, kun eivät aiheuta aikuisenakaan mitään huolta. Mutta vaikka niitä omia lapsia onkin, mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely ystävien kanssa lasten ollessa töissä ja muutenkin eläessään omaa elämäänsä, on ihan normaalia ja jopa mukavaa. Huomattavasti mukavampaa kuin uhmaikäisen kasvattaminen tai teinin kanssa riitely kotiintuloajoista. 

Kannattaa muuten sekin huomioida, että yksinäisistä vanhuksista vain ne, joilla on lapsia, kaipaavat just niitä lapsiaan. Ei he kaipaa ketään muuta. Sen sijaan ne, joilla ei ole lapsia koskaan ollutkaan, eivät kaipaa lapsiaan. Seuraa kyllä ja kentie3s ystäviäänkin, mutta ei omia lapsiaan. Olen aikoinaan ollut töissä vanhustenhuollossa ja yksinäisimpiä vanhuksia oli just ne, joilla oli lapsia, mutta joiden lapset eivät käyneet tai edes soitelleet kovin usein. Lapsettomille mummoille ja papoille taas useimmiten riittää, että on mukavaa juttuseuraa, mutta se ei riitä niille, joilla on lapsia. Vain omien lasten seura poistaa yksinäisyyden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä tehokas vinkki:

jätä sipisipussit ja suklaalevyt KOKONAAN pois  : )

Mutta jos ei ole syönyt niitä ennenkään niin mitä se auttaa? 

Jos et ole syönyt sipsejä ja suklaata, jätä karkit ja sokerilimut pois niin laihdut.

Kaikki eivät juo limuja tai syö karkkiakaan. Kaikki eivät pidä makeasta. Minä syön pitkin hampain kohteliaisuudesta makeaa, jos toinen tyrkyttää. Ei tulisi mieleenkään itse maksaa kovaa ylihintaa sokerista tai fruktoosi- tai glukoosisiirapista.

Kuka syö oikeasti, kun joku tyrkyttää?! 😂

Monikin sen vuoksi, että se on kohteli

Onneksi se sukupolvi, joka tyrkyttää tarpeetonta kaloripitoista syötävää, alkaa kohta olla mullan alla.

Vierailija kirjoitti:

Me 50-luvun lapset olimme laihoja, ruokaa sai vain ruoka-aikaan ja se oli keittoa tai puuroa. Nälkää kestimme ja myös vanhemmat kestivät.  Nälänsieto on selviytymistaito, joka taitaa puuttua nykyihmisiltä. Olen muuten laiha vieläkin, 70-vuotiaana.

Ja usein liikuttiinkin enemmän. Omassa lapsuudessani 1960-luvulla yksi 400 gramman Saarioisten maksalaatikko riitti hyvin kahdelle aikuiselle ja kahdelle kouluikäiselle lapselle ateriaksi. Lisukkkeeksi muutama viipale maustekurkkua sekä etikkapunajuuri. Lasi maitoa tai piimää ja se oli siinä. Annoskoot ovat muuttuneet ihan kuten on muuttuneet pakkauskootkin. Lisäksi kauppojen tarjouksert eivät suosi terveellisiä elämäntappoja. Kiinnitin tähän asiaan huomioni jo kasarin lopulla, kun esikoinen oli taapero. Isossa tarjousvihkosessa, joita siihen aikaan postilaatikoihin jaettiin, 90% oli sokerilimsoja, oluita ja siidereitä, aamiaismuroja, pullaa ja muita leivonnaisia, perunalastuja ja vastaavia, erilaisia karkkeja, jäätelöitä, sokeroituja jugurtteja jne. Kukkakaali, parsakaali, tomaatti, vähärasvainen liha tai kala...niiden tarjoukset oli aika vähäisiä verrattuna kaikkeen siihen, mitä ihminen ei elääkseen tarvitse ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väestöennusteen mukaan meillä tulee olemaan yksi yli 75-vuotias kahta työssäkäyvää kohden. 

On täysin selvää, että ympärivuorokautinen hoiva ei onnistu. Puolet väestöstä olisi silloin töissä vanhusten hoivassa.

Kaikki vanhukset eivät tarvitse missään vaiheessa ympärivuorokautista hoivaa ja monet tarvitsevat sitä vain muutaman kuukauden verran. Ongelmana on usein se, että tarjolla ei riittävästi ole välimuotoja kotona yksinasumisen ja varsinaisen ympärivuorokauden hoidon välissä. 

Riippuu paikkakunnasta ja vanhuksen maksukyvystä/maksuhalukkuudesta. Kotiinsa voi hommata vaikka kokonaisen kotisairaalan, jos on maksukykyä ja halukkuutta maksaa. Joissain tapauksissa (saattohoito) sellaisen voi tarjota hyvinvointialuekin, mutta maksu menee sitten tulojen mukaan eli suurituloinen maksaa enemmän kuin pienituloinen. Ihan kuten menee julkisella hoivokotipaikoissakin eli tulojen mukaan laskutetaan. 

Asun itse pääkaupunkiseudulla ja tänne saa kyllä vaikka mitä palveluita. Yksityiseltä. On useitakin hoivapalveluita tarjoavia yrityksiä. Yrityksiä, joista voi ostaa vaikka lastenhoitoapua eli ei ole vain vanhuksille tarkoitettua. Lisäksi lähes kaikkien kauppojen kotiinkuljetukset toimii erinomaisen hyvin. Kohta 96v täyttävä isäni tilaa Citymarketista kerran viikossa kaikki päivittäistavaransa ja ystävällinen kuski kantaa ostokset isälle keittiön pöydälle asti eli ei jätä edes siihen ovelle vaan auttaa kumarassa kumarassa kepin kanssa kulkevaa vanhusta ihan vaan näinkin. Isä saa siitä sitten kyllä itse laitettua ostoksensa kaappeihin.

Asuntoihin on saatavilla monenlaisia apuvälineitä. Kun isäni ei pystynyt enää kantamaan mitään vähänkään painavaa rappusissa, hommasi porrashissin. Pesukone on alakerrassa ja pyykinkuivausmahdollisuus yläkerrassa. Ottaa pyykit kestokassissa mukaan ja menee istuen yläkertaan. Monenlaisia kaiteita,tarttumapihtejä yms on sinne hommattu. Joitain (esim suihkutuolit)  on mahdollista saada hyvinvointialueelta lainaksi, joitan joutuu ostamaan itse. 

Asun aika yhteisöllisessä lähiössä ja on Facebookissa puskaradioryhmä, jossa monet nuoret ilmoittavat halukkuutensa - tottakai korvausta vastaan - tekemään pihahommia tai lapioimaan lumia paikoista, joita kaupunki tai taloyhtiö ei tee. 

Monen vanhuksen ongelma on, että joko rahaa ei ihan oikeasti ole tai sitten ei haluta käyttää rahaa. Kolmas syy on se, että ei haluta ketään vierasta ihmistä oman kotiin huseeraamaan. Siinä tapauksessa ei auta, vaikka omainen palkkaisi sinne hovimestarin, taloudenhoitajan, puutarhurin ja vielä autonkuljettajankin. 

Se on kuitenkin selvää, että Tuppukylän Peräkorventien perimmäiseen taloon Wolt ei toimita yhtään mitään, vaikka Helsingissä asuva omainen maksaisi mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmisten yksilönvastuu?

Mihin on tuhlattu rahat elämän aikana?

Lapsien tekeminen ilmaistyöntekijöiksi on itsekkyyden huipentumaa. Miten on ollut varaa kasvattaa lapset sitten? Miksi on tehnyt lapsia?

Tämä. Töitä tehdään yli 40 vuotta, jos ei siinä ajassa ole saanut säästöön omia hoivarahojaan niin voi voi.

Jos halutaan, että ihmisillä.olisi edes teoreettinen mahdollisuus itse säästää hoivarahansa, niin palkkoja pitäisi korottaa merkittävästi. Lisäksi kenenkään ei kannattaisi tehdä yhtään lasta, joiden elatukseen rahoja väkisinkin kuluu työuran aikana.

Toisaalta jos jokainen laittaisi heti asuntolainan maksun loputtua saman summan säästöön ja sijoituksiin, mitä on aiemmin laittanut asuntolainaasi, sekin parantaisi tilannetta vanhana. Plus sitten vielä se, että jos on sattunut lapsia hankkimaankin, niin heidän muutettua omilleen laittaa säästöön ja sijoituksiin joka kuukausi sen summan, mitä meni lapsen elättämiseen silloin, kun tämä asui vielä lapsuudenkodissaan. Ympärivuorokautisen hoivan laitoksissa ei olla yleensä vuosikausia, koska ihmisen pitää olla todella, todella huonokuntoinen, että sellaisen paikan ylipäätään edes saa. Jotkut ehtivät kotihoidon ja omaisten avun turvinkin kuolla ennen hoitopaikan saamista. Vanhoissa vanhainkodeissa saatettiin asua toistakymmentä vuottakin, mutta vanhukset, joita 1980-luvulla hoidettiin jo vanhainkodissa, ei kaikki pääsisi tänä päivänä vielä edes kotihoidon piiriin. Mä olin kasarilla töissä sekä kotisairaanhoitajana että sen jälkeen vanhainkodissa ja ne vanhukset, jotka nyt odottavat hoivakotiin pääsyä, olisivat silloin olleet liian huonokuntoisia edes vanhainkotiin. Heidän paikkansa olisi siihen maailman aikaan  ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla tai geriatrispsykiatrisella suljetulla osastolla.