Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep ja mistä löytää kansi esteetöntä todistajaa testamenttiin, jos kavereita ei ole. Pitää varmaan väärentää. Kyllä noi pitäisi rekisteröidä maistraattiin.

Voihan ne todistajan nimet hakea vaikka naapurista. Eihän ne kavereita tarvi olla. 

Juuri näin. Mun edunvalvontavaltuutuksen allekirjoittajina on mun naapurit. Syy siihen, miksi tuttu juristi ei voinut olla allekirjoittajana, on se, että hän hän on siinä valtuutuksessa neljän valtuutettu. Oli siis jäävi allekirjoittamaan valtuutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa suunnitella asia valmiiksi. Ensimmäinen kysymys on se onko testamentti edes tarpeen. Jos perinnönjako voidaan hoitaa normijärjestyksessä kaavan mukaan, sitähän ei edes tarvita.

Aika moni haluaa sulkea lasten puolisot perinnön ulkopuolelle. Se on minusta oikein järkevää.

Samaa mieltä. Kun mun äiti reilu vuosi sitten kuoli, yks lapsenlapsistaan oli ollut jo noin  2 vuotta asumuserossa. Siis puolisonsa tahdosta, ei tän tulevan perijän tahdosta. 3 tuntia sen jälkeen, kun äitini kuoli, tämä puoliso ilmoitti, että nyt avioero voimaan. Ei tosin älynnyt, että kun on jo se 2 vuotta oltu asumuserossa, niin avioero astuu voimaan aika heti. Ja vielä, kun juristi joutui ihan muista syistä hakemaan verottajalta lisäaikaa perunkirjoituksen tekemiseen, niin heillä avioero  oli virallinen jo ennen perunkirjoitusta. MUTTA....vaikka näin ei olisi käynytkään, niin tämä puoliso ei tiennyt, että mun vanhempani olivat jo ennen hänen syntymäänsäkin jo tehneet testamentit siten, että heidän omaisuudestaan ei koskaan eikä ikinä tule menemään latin latia lasten, lastenlasten, lastenlastenlasten jne puolisoille. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku kertoi jakaneensa kopioita lapsille ja sukulaisille. Testamentiksi kelpaa vain ja ainoastaan alkuperäinen,  kopiolla voi pyyhkiä vaikka takapuolen, muuta arvoa niillä ei ole.  Tietysti tiedoksi, mutta perunkirjoitukseen ne ei kelpaa. 

Jos testamentteja on tehty esimerkiksi 3 kappaletta ja mikään niistä ei ole sen ensimmäisen kopio vaan kaikki allekirjoitettu ihan itse, niin mikä niistä kolmesta on alkuperäinen? Se, jonka tuleva vainaja itse säilyttää? Vertaan tähän nyt vaikka siihen, että teet työnantajasi kanssa työsopimuksen. 2 kappaletta, joissa kummassakin on sekä sun että työnantajasi allekirjoitus. Toinen jää sulle ja toinen työnantajalle. Kumpi niistä on alkuperäinen (johon voidaan juridisesti vedota)  ja kumpi kopio? Jos sä saat työntekijänä sen "kopion", niin silloinhan sä voit pyyhkiä sillä sopimuksella takapuolesi. Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska mä olen tehnyt ihan osakekauppojakin niin, että sekä myyjällä että mulla on täysin samanalainen kuulakärkikynällä allekirjoitettu paperi,. mutta kummalla meistä on kopio ja kummalla alkuperäinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut omakantaan, että mistä testamenttini ja hoitotahtoni löytyy.  Sekä muut ohjeet, esim. miten lemmikkien mahdollinen hoito tulee järjestää.

 

Minne sinne voi itse kirjoittaa mitään? OmaKantaa itsekin pidän järkevimpänä paikkana kaikelle henkilökohtaiselle tiedolle - siis myös testamentille. Oman testamenttini olen toistaiseksi antanut lähisukulaisille ja lapsille paperisena, mutta sehän voi helposti kadota, vaikka noin viitenä kappaleena onkin.

Omakanta on käyttöliittymä potilaalle. Taustalla on Kansallinen terveysarkisto, johon tiedot menee eri sairaaloiden, terveyskeskusten, yksityisten lääkäriasemien yms tiedoista. Ennenvanhaan potilasasiakirjat olivat paperilla kansiossa ja niitä arkistoitiin sairaaloiden kellareihin. Nyt ne arkistoidaan digimuodossa KanTaan. Omakanta kuten KanTakaan ei ole mikään kaikkein asioiden arkisto vaan ainoastaan sote-puolen tietojen arkisto. Sinne ei ole pääsyä omaisilla, ei perinnönjakoa tekevillä juristeilla eikä kenelläkään muullakaan, joka ei ole sote-alan henkilö ja osallistumassa potilaan hoitoon. 

Koska KanTa on rajattu vain sote-alan ammattilaisten käyttöön, mun mielestä järkevämpää olisi, jos esinm Suomi.fi:ssä olisi tällainen kaikkien tahtojen ja muiden asiakirjojen säilytyspaikka. Ja sitten, jos tarve vaatii, niin edunvalvojalla/perunkirjoittajalla/pesänjakajalla pääsy näihin tietoihin. 

Nro 134: "Jatkan itselleni. Mistä sitä koskaan tietää, että mihin sitä kuolee. Ei yksinäistä ihmistä kukaan etsi, jos kotiinsa kuolee. Työnantaja ehkä yrittää soitella, mutta työsuhdekin katsotaan loppuneeksi, jos ei palaa muistaakseni viikkoon sanomatta mitään. Kun elukoilta loppuu ruoka ja juoma, niin ollaan täällä sitten koko porukka samassa jamassa. Problem solved."

Näinhän se valitettavasti on. Mulla on läheisiä, mutta  nyt iän myötä on pakko miettiä, voinko ottaa enää lemmikkejä. Pentukoiraa en tule enää ottamaan, se on selvä. Kissoja...ehkä. Mulla on kuitenkin niitä omaisia ( = lapseni), jotka joko ottaisivat kissani itselleen tai sitten hankkisivat niille uuden kodin. Tai jos olisivat jo siinä vaiheessa iäkkäitä kissoja, niin eutanasia niille. 

Tulin aika surulliseksi sun kirjoituksestasi. Yksin elävälle ihmiselle lemmikki voi olla äärettömän rakas ja syy siihen, miksi ylipäätään jaksaa aamulla herätä. Kuten edellä kirjoitin, en tule tuon koiravanhuksen jälkeen enää ottamaan pentukoiraa, mutta jonkun mummo/pappakoiran, jonka omistaja on kuollut tai joutunut hoivakotiin, voisin ottaakin. Tiedän kyllä, että jos mulle jotain yllättävää sattuisi, niin joko mun tyttäreni tai poikani hoitaisi sen koiravanhuksen loppuun asti. Ihan kuten ne kissatkin. 

Kun ihmisten yksinäisyys lisääntyy, tähänkin asiaan voisi ruveta miettimään jotain toimivia ratkaisuja. Tarkoitan, että olisi jokin kohtuullisen yksinkertainen  kanava, jolla lemmikki saisi uuden kodin. Viranomaiset ovat luonnollisesti kiinnostuneita vain ihmisistä ja niin pitää ollakin, koska verorahoja ei nyt vaan voi käyttää muihin kuin ihmisiin.