Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 228: "Syömävelkaa otettiin vasta viime hallituksen aikana, silloin ei oltu köyhiä eikä kipeitetä. Toki tarhaa on mennyt nyt jonkunverran itäisen isännän järjstämiin menihin, ne vain on maksettava, mieli asua itsenäisessä maassa.

Kyllähän nyt on uutisoitu vähän valoisampia uutisia taloudesta.  Tärkein asia olisi luoda suhteita ulkomaille, että saataisiin tilauksia ja töitä ihmisille. Sieltä sitä verorahaa kertyy jaettavaksi, mutta tusin kannattaa odottaa ruhtinaallisia tuloja lähiaikoina. 

Täytyy vain yrittää elää säästäväisesti, jos ei ole töitä"

Olet osittain oikeassa syömävelan kanssa. Meillä kuitenkin useampikin hallitus jo sitä ennen oli valmis myymään lypsävät lehmät ja kultamunia munivat hanhet yksityistämällä yhteiskunnalle kuuluvia velvoitteita. Ja kun yksityistetään, sitten ei mene kovinkaan kauaa, kun nekin on ulkomaalaisomistuksessa. Olen itsekin ollut töissä paikassa, joka alunperin oli pääkaupunkisudun kuntien omistama, sitten yksityistettiin, myytiin yhdelle suomalaiselle firmalle ja nyt on jo pitkään ollut kanadalainen. Pääkonttorikin on jo Kanadassa enkä ole seurannut, maksaako siinä firmassa muut kuin Suomessa työskentelevät työntekijät enää verojakaan Suomeen. Hoivajätit on ihan omaa luokkaansa. Yks vanhus 5000 e/kk. 20 vanhusta 100 000 €/kk. 200 vanhusta 1 000 000 €/kk. Harva suomalainen vanhus maksaa itse edes puolia tuosta hänen hoivastaan veloitetusta summasta. Tuleeko tämä nykyinen yksityinen systeemi muka ihan oikeasti veronmaksajille edullisemmaksi kuin jos nämäkin palvelut tuotettaisiin julkisella itse? 

En mä itsekään kaipaa Kekkosen aikaa ja Neuvostosuomea. Mutta ei tämäkään nyt oikein hyvältä näytä, että suomalaisia lähihoitajia on työttöminä ja itse soitat 20 kertaa omaisesi hoivakotiin ennenkuin siellä puhelimeen vastaa joku, joka ymmärtää yhtään mitään siitä, mitä sanot. 

Tuosta viennistä ihan samaa mieltä kanssasi. Olin yllättynyt, kun kuulin, että jo 60% BKT:stä syntyy kotimaisesta kulutuksesta. WTF? Ollaan maantieteellisesti iso maa, mutta väestöä alle 6 miljoonaa. Harvaan asuttu maa. Olen aiemminkin palstalla kirjoittanut, että ei tämä yhteiskunta pyöri niin, että mä pesen sun paidat ja sä keität mulle kahvia. Me tarvittaisiin just vientiä, mutta kun eletään kvartaalitaloudessa, niin pistetään mieluummin ulos firmasta tai vähintään lomautetuksi työntekijöitä sen sijaan, että ajna, kun ei ole tilauksia, voisivat hankkia lisäkoulutusta ja/tai kehittää jotain uutta. 

Mä päätin nyt kesällä jättää hyväpalkkaisen työni nuoremmille. Pari viikkoa enää ja heittäydyn nollatuloille. Ei tuloja eikä tartte maksella verojakaan enää tämän kuun jälkeen. No vuoden päästä taas, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Osaan elää erittäin nuukasti ja sitten, kun mitään muuta ei olekaan niin paljon kuin aikaa, voin alkaa vuosikymmenten tauon jälkeen ompelemaan vaatteenikin itse. 

Nro 150: "Tämähän se hullua onkin, omaiset eivät luota ammattilaisen kertomaan tietoon vaan uskovat saavansa mieleisensä vastaukset joltain keskustelupalstalla."

Entisenä sairaanhoitajana ja myös yhden läheisen saattohoidossa mukana olleena sanoisin, ettei tuossa ole mitään hullua. Kun ihminen on läheisensä kohdalla hädissään ja ammattilaisten vastaukset lisäävät vain hätää ( = sairas läheinen tekee kuolemaa), apua ja vastauksia koitetaan hakea ihan mistä tahansa. Ei tämä poikkea mitenkään siitä, jos parantumattomasti sairas alkaa etsiä tietoa luontaistuotteista tai muista hokkuspokkushoidoista. Kyse on tavallaan luopumisprosessista, jossa alussa kielletään se fakta, että nyt tosiaan alkaa olla luopumisen aika. Ja monelle tulee myös hätä siitä, että ei itse ehditäkään tehdä asioita, joita haluttaisin tehdä. Koska asutaan kaukana. Ap taisi jossain kommentissaan mainita, että siskonsa pääsee vasta viikon päästä omaistaan katsomaan. Hyvin mahdollista, ettei omainen ole enää viikon päästä elossa, joten nyt ap koittaa saada tietoa siitä, miten omainen voitaisiin pitää vielä viikko hengissä, jotta edes sisko ehtisi vielä kerran tapaamaan. Ihan ymmärrettävä toive, vaikka ei sen kuolevan kannalta millään tavalla järkevä toive. 

Doris: Harmittaa muakin. Mä olin jo niin innoissani elämäni ekasta reissusta Lappiin.  Aamulla mietin, "manasinko" mä tän taudin jotenkin itselleni, kun viime viikolla ostin apteekista ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen yskänlääkettä. Siis ihan vaan sellasta reseptivapaata ja varalle lääkekaappiin, JOS syksyllä tai talvella sairastuisin flunssaan. Mun ei kyllä kauheesti pitäisi mitään terveyteen liittyvää edes ajatella, koska asioilla tuppaa olemaan tapana toteutua. Marraskuussa 2012 ajattelin, että mun hoitsuvuosistani on jo niin kauan, että sairaalamaailma on muuttunut niistä ajoista ja mä kuitenkin työssäni joudun käyttämään myös sen alan osaamista, niin pitäisi päästä näkemään sitä touhua sairaalasta sisältäpäin. Ei mennyt montaa viikkoa kun mulla repesi se munuaisvaltimo ja niin tuli nähtyä sairaalamaailmaa taas ihan kiitettävästi :D 2019 loppuvuodesta ajattelin, että mä en millään jaksaisi enää järkätä sukujouluja. Mietin, että en nyt voi läheisiäni huijatakaan sairastuneeni johonkin, koska nehän tulisi sitten kotiini katsomaan, tarviinko koiran ulkoilutuksessa tms apua :D Mutta..tattadaa...mulla just joulun alla tulehtui ja puhkesi umppari. Ei tarvinnut huijata, mutta ei myöskään järjestää sukujoulua :D Hyvä puoli tuossa nyt kuitenkin oli, että enää koskaan ei tarvitse miettiä, johtuuko joku vatsakipu umpparista vai ei. Ei johdu.

Käänsin työtuolini selkänojaa taaksepäin ja tässä nyt puoli-istuvassa asennossa olen työpöydän ääressä. Villasukat jalassa ja villatakki päällä. Helpompi hengittää, kun ei ole ihan makuuasennossa. Kohta kyllä pitää viedä koira ulos. Onneksi sekin on jo vanhus eikä halua tehdä pitkiä lenkkejä, mutta taas muistan, miksi en enää uutta koiraa ota. 

 

Nro 16056: Olet ihan oikeassa. Tuo, jolle aiemmassa kommentoin, puhui aikuisten huonosta köytöksestä. Koskee toki myös sitten aikuisten kohdallakin opiskelupaikkoja siinä missä työpaikkojakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syömisen ihanuus hälvenee siinä vaiheessa kun oksentaa ja ripuloi sitä ruokaa kun kuoleva elimistö ei sitä enää eteenpäin kuljeta. 

Tätä ei vain kaikki tunnu ymmärtävän, kuten tässäkin ketjussa olemme saaneet huomata. Eivät tiedä mistä puhuvat.

Ruokaa, juomaa, nestettä pitäisi vaan antaa - jopa pakollakin.

Huh huh!

Eikö tästä asiasta voi puhua omaisille, jos he ihmettelevät eikä tiedä. Tai painattaa ja jakaa tiedotetta, että mitä kuolemassa tapahtuu ja mikä hoitotapa on kuolevalle armollisinta. Eikä huhhutella.

omaisten pitää itse tajuta kysyä, eikä vauvapalstalta, vaan sieltä hoitolaitoksesta, jossa omaisensa on hoidossa

Juuri näin. Tässäkään aloituksessa ei tiedä, onko aloittajan omainen palliatiivisessa hoidossa vai saattohoidossa. Saattohoitopäätöksen tekee aina lääkäri ja siitä päätöksestä ja mitä se käytännössä tarkoittaa, lääkäri puhuu potilaan kanssa. Jos potilas on muistisairas tai muulla tavoin kykenemätön ottamaan informaatiota vastaan, lääkäri puhuu omaisen kanssa. Jos potilas on järjissään, mutta toivoo omaisensa olevan paikalla, kun lääkäri kertoo tarkemmin saattohoista, yleensä aina saattohoitopäätöksen tehnyt lääkäri tähän suostuu. Tai ainakin joku muu potilasta hoitavista lääkäreistä. 

Googlettamalla löytyy vaikka kuinka paljon tietoa kuolevan potilaan kohtaamisesta ja saattohoidosta. Eri hoitopaikoissa on sitten erilaisia käytäntöjä. Esimerkiksi siinä, onko hoitopaikassa ylipäätään mahdollista siirtää saattohoitopotilasta yhden hengen huoneeseen vai joutuuko olemaan samassa huoneessa useamman potilaan kanssa. Hoitopaikan hoitajilta voi sitten kysellä monista muistakin asioista kuin vain tuosta yhden hengen huoneesta. Esim just vaikka siitä, oisko mahdollista saada sille omaiselle mehukeittoa tai jugurttia, jos makea maistuu paremmin kuin soseutetut muut ruuat. Ja kyllähän jokainen varmaan itsekin tajuaa, että jos jauhelihakeiton vetää tehosekoittimessa soseeksi, niin ei se sotku kovin ruokahalua herättävältä näytä, vaikka samalta maistuukin. Mutta jos on jo vaikeuksia pureskella ja niellä, niin silloin soseutetaan ja nielemisvaikeuksissa voidaan lisätä sotkun sekaan nestettä. Jossain vaiheessa kuoleman lähestyessä sekään ei enää auta.