Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vielä noista ystävyyden ja rakkauden kielistä. En käsitä, miksi monilla ajatus on se, että oma rakkauden kieli on vain tietynlainen ja siihen ei voisi tulla muita sävyjä ja oppia uutta. Jos on itse esim. tottunut osoittamaan välittämistä yhteisellä ajalla ja ystävä vaikka muistamalla synttärit, joulut ja merkkipäivät, miksei tuota ystävää voisi yrittää myös muistaa hänen tärkeinä päivinään? Laittaa vain kalenteriin merkinnän. Eikä sen tekojen tarvitse olla aina samanlaista. Jos Riina muistaa Saijaa syntymäpäivänä esim. herkkukorilla, niin voisihan Saija viedä vuosia täyttävän Riinan vaikka elokuviin. Yhtä lailla tuossa kumpikin tulee huomatuksi.
Itselläni siis väsyttää nämä ihmiset, jotka pitäytyvät hirveän tiukasti tuossa omassa rakkauden kielessä, eikä ole mitään intoa oppia uutta tai vähän joustaa läheisen vuoksi. Jos minun ystävälleni merkityksellistä olisi esim. konserteissa ja musiikkitilaisuuksissa käyminen, niin hyvin voisin ehdottaa johonkin musiikkitapahtumaan menoa, vaikka en itse niin konserteista perustaisi. Tai jos ystäväni osoittaisi välittämistä kosketuksella ja olisi aktiivinen halailija ja minä en, miksi en voisi joustaa ystäväni suuntaan ja halata hänen kanssaan tavatessa/erotessa (vaikken muiden kanssa niin halailisi)? Ei läheskään kaikki asiat ole mitään rajoja rikkovaa kamalaa, vaan tavallista kanssakäymistä toisten kanssa.
Olet varmasti ihan oikeassa. Mä olen kuitenkin ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät mut omana itsenäni eivätkä edes yritä muuttaa mua. Ei mulle ole vaikeaa halata toista ihmistä, mutta ei ole vaikeaa märkivän haavan hoitokaan tai kakkavaippojen vaihtaminen. Mä voin ihan kaikissa ihmissuhteissani laittaa sen "sairaanhoitajan lakin " päähäni, mutta ystävyyssuhteessa olisin mieluummin oma itseni. Mulle muiden kuin perheenjäsenteni halaaminen ei ole luontevaa.
Mun ystäväni arvostavat mussa sitä, että mä selvitän ja järjestän. Etsin ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Voin käyttää vaikka kuinka paljon lakipykäliin tms perehtymiseen. Selvittää , mistä ja miten jonkun asian saa. Toki vain, jos pyytävät mua tekemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Pihaa sisustettu tänään. Tuolit ja pöytä tuotu ja pöytäliina laitettu. Nättiä on. Kesäverhot hukassa, jossain on pesun jälkeen ja silitystä vailla. Voisi jo vaihtaa, sinikukkaiset.
Mites muut, ootteko ajoissa pihahommien kanssa? Naapuri laittoi jo orvokit.
Mulla on vasta ne narsissit 🤣
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Osanotto. Ei ole helppo tilanne tuo. Eikä ihme ettei juuri nyt muu kiinnosta.
En ole siis ap enkä kukaan muukaan ketjussa, kirjoitin vain tuon yhden kommentin ja olen vastannut sen vastauksiin. Minulla on puoliso ja vähän perhettäkin noiden muutamien ystävien lisäksi. Kaikki on siis todella hyvin. En edes välttämättä kaipaisi enempää tapaamisia, vaan ehkä vain sitä että minulta joskus kyseltäisiin kuulumisia viestitse tai puhelimitse. Nyt se on vähän minun homma.
Kiitos!
Ymmärrän hyvin. Joidenkin ihmisten kanssa ajautuu tai on alunperinkin päätynyt kuuntelijan rooliin. Tällöin otetaan yhteyttä vain silloin, kun tarvitaan kuuntelijaa. Saatat ajatella, että he ovat ystäviäsi, mutta todennäköisesti he pitävät sua vain kaverinaan. Hyvänä sellaisena, koska heidän ei tarvitse vaivata ystäviään omilla murheillaan. Vielä tuli mieleen, että jotkut haluavat nk pitää kulissit pystyssä. Ikävistä asioista ei kerrota niille, joille halutaan näyttää vain kulissit. Tarvitaan joku, jolle voi kertoa ikävät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin taidan puhua aika paljon syvällisiä ja varmaan siksi kukaan ei jaksa nähdä mua kuin kerran vuodessa. En mitenkään tarkoita tehdä sitä, ja aina alku on kepeä, mutta aika nopeasti loppuu ne keveät kuulumiset ja en oikein tiedä mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Ehkä puhua pidemmin lasten koulusta, uusista kevättakeista, hiustyyleistä tai tanssitunneista? Mutta miten? Siis nuo aiheet ovat jotenkin sellaisia että ei niistä voi järkevästi sanoa paljoakaan.
Mitä ne syvälliset jutut ovat, joista haluat jutella? Itseäni ei kiinnosta ollenkaan nuo mainitsemasi "kevyet" jutut (kevättakit, hiustyylit jne), mutta en jaksa myöskään puida ainakaan liikaa kenenkään henkilökohtaisia asioita, esim. työmurheita. Parhaat ja innostavimmat keskustelut liittyvät esim. kirjallisuuteen, politiikkaan, yhteiskunnallisiin kysymyksiin, taiteeseen jne. Ihan parasta on jutella jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on laajasti sivistynyt ja jolla on tietoon pohjautuvaa sanottavaa asioista. Ehkä myös selkeä kanta, esim. poliittisiin kysymyksiin liittyen. Tällaisten ihmisten seurassa viihdyn parhaiten.
No siis vaikka vapaa tahto, tietoisuus, erilaiset psykologiset spekuloinnit, ajankohtainen politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, vanheneminen ja kuolemanpelko. Toki jos joku on vaikka tavannut uuden miehen niin jaksan rajattomasti hehkuttaa ja kysellä, eli tavallaan jakaa ilon. Mutta useammin kai ihmisillä on huolia ja murheita ja puhuisin niistäkin mielummin kuin kevättakeista. Ja puhunkin, siis kuuntelen, mutta ilmeisesti se jättää raskaan muistijäljen näihin ystäviin ja sitten eivät halua tavata usein. Vaikka siis itse olisivat ottaneet sen raskaan asian puheeksi. Tapaavat useammin siis niitä tuttuja joiden kanssa on kevyemmät aiheet.
Eli elämässäsi on ihmisiä, jotka kertovat sulle vain huolensa ja murheensa eli olet heille kuuntelija ja terapeutti, mutta et ystävä, jonka kanssa jakaisivat iloisia asioita ja kevyempiä juttuja? Mulla on yksi tällainen kaveri (ei siis ystävä) ja kun hän on saanut purkauduttua, on keskustelu mun kanssa ohi ja seuraavaksi on tekemisissä muiden kanssa. Mua ei kyllä tippaakaan haittaa, että ei joka viikko mulle avaudu ongelmistaan. Varsinkin, kun ne ongelmat ovat viimeiset 5 vuotta olleet kutakuinkin samat.
Mietin vaan, että jos sinä et ole kiinnostunut kevyemmistä asioista, niin eikö ole vain hyvä, että nuo ihmiset vaivaavat kevyemmillä jutuilla muita kuin sinua?
Nuo kommenttiin alussa mainitsemasi asiat on mulle sellaisia asioita, joista puhumiseen ei tarvitse olla ystävä. Lisäksi vielä se, että vaikka kaikki nuo ovat mua kiinnostavia aiheita, niin aina ei ole sellainen päivä tai hetki, että niitä jaksaisin pohtia. Esimerkiksi rankan työviikon päätteeksi tai jos on jotain murheita tai huolia tai vaikkapa kipuja, niin mihinkään syväluotaavaan analysointiin ei vaan jaksa ryhtyä. Silloin mukavampaa seuraa - jos seuraa yleensäkään kaipaa - on ne kevyemmät jutut. "Aivot narikkaan " -jutuillekin on joskus paikkansa.
Niin, vaikea arvioida omaa tilannetta kovin objektiivisesti. Kyllä he minulle kertovat myös mukavia juttuja ja heitetään paljon läppää, mutta on se kyllä sellainen ääneenkin sanottu juttu, huumorin varjolla, että minun kanssa aiheet menee helposti syviin vesiin.
Enkä tietenkään voi tietää mikä se syy todellisuudessa on, että minun seuraa ei kaivata kovin usein. Voihan olla esimerkiksi se, että olen sairas, ja vaikka en sitä tuo mitenkään esiin koskaan, niin ehkä se muistuttaa ikävistä asioista tai saa sensuroimaan puheitaan, vaikka en sellaista odotakaan?
Kyllä kuitenkin toivoisin että minuunkin pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä, mutta toki olen kiitollinen että edes joskus joku haluaa tavata.
Tästäkin ketjusta voi jo todeta, että on ihmisiä, jotka haluaisivat just sun kaltaisen ystävän. Ihmisiä, joita kevyemmät aiheet ei edes kiinnosta. Mistä heitä löytää, onkin hankalampi juttu.
Mua kiinnostaa sekä kevyet että syvälliset jutut. Mutta ihan fiiliksestä kiinni, kummat. Esimerkiksi juuri tänään, kun jouduin eilen päästämään vanhan koirani Sateenkaarisillalle, ei kiinnosta mitkään yhteiskunnalliset asiat. Muutaman päivän tai viikon päästä kiinnostaa taas.
Ymmärsit väärin. Mä ajattelen niin, että jos Maija ja Kaija tykkää halailusta, mutta Raija ei, niin Maija voi halipulassaan halata Kaijaa eikä just Raijaa. Sama homma kuin jos Raija on kiinnostunut politiikasta ja Kaija ei, niin ei Maijan pitäisi olla mikään pakko keskustella just Kaijan kanssa politiikasta, koska voi keskustella siitä Raijan kanssa. Näin Raijan ei tarvitse halailla eikä Kaijan puhua politiikasta, mutta Maija saa sekä halaukset että politiikasta keskustelut. Eri ystäviltään vain. Mulla on hyvä ystävä, joka on uskonnollisista syistä absolutisti. Toki hän voisi lähteä mun mieliksi mukaani viinimessuille, koska eihän siellä ole mikään pakko maistaa mitään. Mutta miksi pyytäisin hänet, kun voin pyytää toisen ystäväni, joka ihan mielellään maistelee uusia viinejä?
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/