Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Torikahvit jää väliin, ei hotsita sateella, vaikka katettu tila onkin. Muuten torilla on kiva käydä tähän aikaan, tuoksuu omenat, porkkanat, perunat, herneet. On värikästä.

Mä just aiemmin kirjoitin, että vuodenajat ei haittaa, kun pukeutuu sään mukaisesti. Noh...pitäisi käydä kaupassa ja sataa kaatamalla. Onhan mulla sadevarusteet, mutta tässä mietin, pitäiskö rääkätä wolttikuskia tuomaan mulle kaupasta ostokseni. Vilkaisin sääennusteen ja iltapäivällä pitäisi olla pari tuntia poutaa. Ehkä silloin kauppaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö vastoinkäymiset ihmisestä vahvemman?

Ei välttämättä. Tuo on ihan yksilöllistä. Lisäksi asiaan taitaa vaikuttaa sekin, tuleeko niitä vastoinkäymisiä useampia samaan aikaan tai ihan peräkkäin niin, että sellaista kunnollista toipumisaikaa ja hyviä aikoja ei siihen väliin ehdi tulla. Mä en muista kuopukseni ensimäisestä elinvuodesta oikeastaan mitään. Tai no kahdesta ekasta kuukaudesta muistan, mutta sitten alkoikin yli vuoden kestänyt vastoinkäymisten ja menetysten jakso. Jos sen jälkeen ei olisi tullut parempia aikoja, en kyllä tiedä, miten pitkään olisin romahtamatta jaksanut. 

Vierailija kirjoitti:

Pieni kevennys (mulla lähtee nuo kielelliset assosiaatiot helposti liikkeelle):

Nykyään, kun on noita influenssereita eli vaikuttajia, niin tulee aina mieleen Juicelta sanat: Vaikuttajat korvissamme.

Mulla tulee influenssereista mieleen influenssa :D Vissiin se "sairaanhoitajan lakki" taas :D

Vierailija kirjoitti:

En oikein osaa vastata tuohon että mistä olet kotoisin. Vaikka olen elänyt pääkaupunkiseudulla ja Ahvenanmaalla niin ei ole mitään tiettyä paikkakuntaa mistä vanhemmat tai isovanhemmat olisi kotoisin, ovat pääkaupunkiseudulta, saaristosta ja Lapista. Oikeastaan vain Itä-Suomesta ja Keski-Suomesta ei taida olla ketään.

Lapsena ihmetytti myös kysymys, että kenenkäs tyttäriä sitä ollaan. Siis vielä vuosituhannen vaihteessa.

Mä en oikeastaan edes ajatellut, että jos kysytään, mistä minä olen kotoisin, asiaan vaikuttaisi myös se, mistä vanhempani olivat kotoisin. isäni oli Hämeestä ja äitini Keski-Suomesta. Me käytiin isän puolen mummolassa korkeintaan 2 kertaa vuodessa eikä koskaan oltu siellä yötä, niin sekä isän äiti että se paikkakunta jäi mulle aika vieraaksi. Äidin puolelta tilanne oli toinen ja mä vietin monta kesääkin siellä Keski-Suomessa. Mutta en silti koe, että minä olisin sieltä kotoisin. Äitini oli, minä en. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä sijoittaminen on vähän kummallinen tapa elää; ymmärrän kuitenkin jos rahaa kertyy liikaa tmv.

Esim. lapsiperheellä sitä tuskin kertyy liikaa jos ei ole keskitasoa paremmin palkatuissa töissä. Siinä ehkä lasten lähdettyä kotoa alkaa ylimääräistä kertymään, mutta esim. 20 vuodessa ei valtavaa pottia ehdi keräämään.

Sijoittamisen filosofia on näköjään, että sijoitat, sijoitat ja elät nuukasti 20v - n. 60v ja sen jälkeen "riemu" repeää.... matkustelua? ja mitä muuta? Jos kunto huononee esim. 65v niin miten sitten nautit sijoituksista?

Joo, kukin taaplaa tyylillään; itse olen sijoittanut hyvin vähän, mutta muuta omaisuutta meillä on jota voi myydä, mutta en ole matkustelija-tyyppiä juurikaan (koska työmatkoja paljon) enkä ole kiinnostunut kesämökistä vaan viihdyn kotipuutarhassa. Eläkettäkin tulen saamaan ihan hyvin.

No, elämäntapoja on monia, kykin tyylillään.

Minusta oleellista on se, millaiseen elintasoon on tyytyväinen. Viittaan siis tuohon "rahaa kertyy liikaa". Mä pystyin aikoinaan säästämään ja sijoittamaan, vaikka olin kahden lapsen yh ja tein vain päivävuoroa sairaanhoitajana. En toki suuria summia, mutta jotain kuitenkin. Mulla ei ole ollut autoa eikä ajokorttiakaan, koska olen asunut aina paikoissa, joissa julkinen liikenne toimii. Autoon ja sen ylläpitoon menee yllättävän paljon rahaa. Lapseni valitsivat aikoinaan sellaisia harrastuksia, joihin meidän perheellä oli varaa. Ulkomaanreissuja en edes kaivannut, koska olisin kokenut ne vain stressaaviksi, kun olisi pitänyt raahata omat ja lasten matkatavarat ja sitten vielä huolehtia, ettei kumpikaan muksuista eksy minnekään.  Joten meidän "lomareissut" oli sitten Linnanmäki, Korkeasaari, Suomenlinna jne eli mihin pääsi hyvin julkisilla kotoakin eikä tarvinnut maksaa hotelliöistäkään. Kun aikoinaan ostin asunnon ja kävin eri pankeista kyselemässä lainatarjouksia, niin yksi pankki olisi myöntänyt  mulle huomattavasti isomman asuntolainen kuin mitä tarvitsin ja minkä itse katsoin realistiseksi. Koska halusin säästää ja sijoittaa myös asuntovelkaisenakin. Tässä ei toisaalta ollut mitään kovin vaikeaa, koska sain kasvattaa lapseni aikana, jolloin lasten kilpavarustelu ei ollut vielä kovin yleistä. Ilman merkkivaatteitakin lapset löysi ystäviä ja pääsi mukaan kaveriporukoihin. En siis elänyt mitenkään erityisen nuukasti, mutta en myöskään "tili tuli, tili meni" -elämää.