Reipas ja tunnollinen lammas

Onnistuu kohtuullisen hyvin, jos et syö lihaa etkä kalaa tai ainakin kaupassa on liha- ja kalatiski. Noh, pakkasesta saa kalaa pahvipakettinakin, mutta lihat on muovissa. Niin ja valtaosa soijarouheista, tofuista, nyhtiksistä yms on myös pakattu muoviin. Vessapaperin kanssa voi myös tulla vähän hankalaa, mutta ainahan voi käyttää käsisuihkua ja kuivata persuksensa vaikka pyyheliinalla tai sanomalehdellä. 

Mä olen kyllä itsekin miettinyt tuota muovin määrää. Itseasiassa voisinkin kokeilla pärjätä vaikka marraskuun ilman yhtäkään tuotetta, joka on pakattu muoviin. 

Niin ja mun tän päivän kuulumisia.... olin amulla klo 10 jumalanpalveluksessa. Mähän en ole kristitty, mutta eilen kuulin, että tuossa lammen rannalla alueen seurakunta järjestää sunnuntain jumalanpalveluksen. Aamupäivä oli aika kylmä ja tuulinen, mutta aurinko paistoi. Siinä istuin ja kuuntelin virsiä ja saarnaa. Mietin, että kun äiti on haudattu pikkukylään, jonne autottomana ja ajokortittomana edestakainen matka julkisilla kestää vähintään 9 tuntia, niin enhän mä äidin haudalla tule käymään kuin yhden kerran ja se on sitten, kun isä kuolee ja haudataan äidin viereen. Sen jälkeen en siellä enää käy. Mutta tuntui ihan mukavalta istua tänään ulkona kauniissa maisemassa. Papin takana iso kuusi ja laituri sekä se lampi. Tämä on kuulemma paikallisella seurakunnalla vuotuinen perinne , joten ehkä voisin ottaa tämän vuosittain tavaksi. Ihan siis vain äidin vuoksi, kun en sinne haudallekaan pääse. 

Muutenkin päivä on mennyt aika kivasti. Vähän kotihommia ja koiran kanssa ulkoilua. Kohta vielä kertaalleen ulkoilemaan eli koiran kanssa iltalenkille. Huomenna ja ylihuomenna vielä vapaata. Huomenna illalla taas sytostaatit ja sitten tiistai jäätävässä väsymyksessä, mutta silti menen isän luokse silloin kahville. Viime tiistaina jäi väliin, koska olin kuumeessa ja flunssassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tulin hengellisestä tilaisuudesta. Tänään tieto myös lähipiirin henkilön hautajaisista.

Otan osaa <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autoillessa on kummasteltu pyöräilijöiden/ motoristien kokomustaa vaatetusta. Kyllä sulautuu tiehen eikä autoilija huomaa näitä liikkujia.

Löytyy värikkäitä asuja, voisi edes huomioliivin pukea päällensä niin olisi turvallisempaa.

Samoin suututtaa roskaaminen, teiden varret täynnä pikaruokaloiden kääreitä ym. Joskus oli kampanja Pidä Suomi siistinä. Olisi aiheellinen nytkin.

Minusta on ihan ymmärrettävää että mielellään täällä kommentoi neuvoen henkilöä jonka elämä tuntuu olevan jotenkin umpisolmussa. Ei siitä pidä pahastua! Jospa mieleen jää itämään ajatus että muutos on mahdollinen.

Tunnen auttamisenhalua, kun luen kirjoittajan haastavasta elämäntilanteesta. Jos kovasti avaa tilannettaan, on luonnollista että osa reagoi vertaistuella. Jos en halua sellaista, niin miettisin miten paljon ja kuinka usein samaisesta eläntilanteestaan

Minusta on ihan normaalia tuntea auttamisen halua. Mutta sen sijaan, että ehdottaa toiselle jotain, mitä tämän kannattaisi tehdä tai edes kokeilla, voisi oikeastaan mieluummin kertoa, mitä itse teki silloin, kun omassa elämässä oli jotain vastaavaa. Vertaistukihan ei ole sitä, että antaa neuvoja toiselle, vaan sitä, että kertoo, mitä itse on vastaavassa tilanteessa tehnyt. Toinen sitten voi miettiä, toimisiko tuo omassa elämässäkin. Koksa meidän ihmisten elämät nyt ei vaan ole aina samanlaisia. Lapsettomalle parisuhteessa elävälle  nilkkamurtuma on ihan eri juttu kuin taaperon yksinhuoltajalle nilkkamurtuma. Mutta jos se lapseton kertoo, mitä kaikkea itse teki silloin (esim tilasi ostoksensa kotiinkuljetuksella tms), niin siinä voisi olla sille yh:llekin vinkkiä.  Mutta silloin se yh voi ihan itse miettiä, että voisinko mäkin tilata ostokseni kotiinkuljetuksella ja siten helpottaa tätä tilannetta. Tuo nyt oli aika tyhmä esimerkki, koska ihmiset kyllä yleensä osaa itsekin tilata kotiinkuljetuksella, mutta siis pointtini on, että kun itse kertoo, mitä on tehnyt vastaavassa tilanteessa, niin se toinen voi miettiä, oisko tuossa jotain, mitä  minäkin voisin hyödyntää. 

Nro 16397: "Mä itse en päivästä toiseen viitsisi kertoa täällä ongelmistani. Vertaistuki on kuitenkin tärkeää, mutta koska olen itse ratkaisukeskeinen ihminen kertomisen sijaan tekisi jotain jotta tilanteeni helpottaisi ja pääsisin eteenpäin. En haluaisi painiskella vielä vuosien päästä samojen probleemien kanssa kun niitä tuppaa joskus tulemaan uusiakin vanhojen päälle. Katson tätä aihetta omalta kannalta "mitä minä tekisin jos olisin sinä". En ole sinä. Olemme kaikki erilaisia elämäntilanteilta, ongelmanratkaisu- ja reagointikyvyiltä, tunteiltamme."

Palstalla oli aikoinaan piiiiiiiiitkä ketju, missä keskusteltiin ikääntyneiden vanhempien tarvitsemasta hoivasta ja huolenpidosta. Mulle se ketju oli ihan oikeasti henkireikä, koska sieltä sai nimenomaan vertaistukea. Olen itsekin ratkaisukeskeinen ihminen, mutta en mä silti kaivannut neuvoja tyyliin "älä vastaa isäsi puheluihin", "laita kännykkä äänettömälle" tms. Toki mä tiesin ihan itsekin, että noin voisin tehdä ja muistisairas äiti sitten karkuretkilleen lähtiessään tuupertua lumihankeen ja kuolla sinne, mutta sekään ei ollut sellainen skenaario, minkä silloin olisin halunnut toteutuvan. Siinä ketjussa oli paljon muitakin, jotka painiskeli ihan samanlaisten ja vieläkin haastavampien ongelmien kanssa. 

Olen itsekin aiemmin ihan reaalimaailmassa harrastanut tuota "mitä tekisin, jos olisin sinä", mutta ymmärtänyt kuitenkin lopulta, että no koska en ole sinä, en voi tietää, mitä sinun pitäisi tehdä. Tiedän kyllä, mitä minä tekisin vastaavassa tilanteessa, mutta mun taustani, voimavarani ja muut resurssini on kuitenkin erilaiset kuin jollain toisella. Oikeastaan koko tuo neuvominen pitäisikin olla niin, että "jos SINÄ olisit MINÄ, niin tekisit näin ja noin". Eli jos sulla olisi mun elämä, sitten voisit toimia näin, mutta jos sulla ei ole mun elämääni, sitten sun pitää toimia siten, mikä sun elämässäsi onnistuu.