Reipas ja tunnollinen lammas

Työkyvyttömyyseläkkeistä vielä..... mä sairastuin 34-vuotiaana nivelreumaan. Tiesin jo diagnoosin saatuani, että en tule pääsemään sairaanhoitajan hommista vanhuuseläkkeelle. Joten lähdin vaihtamaan alaa jo kauan ennenkuin mun reumani paheni niin, etten olisi voinut enää hoitsun hommia tehdä. Vaihdoin siis it-alalle. Ja hyvä niin, koska jos olisin jatkanut sairaanhoitajana kunnes työkyvyttömyys iskee, mun eläkkeeni olisi jäänyt paljon pienemmäksi kuin mitä alanvaihdoksen jälkeen. It-alalla oli myös helpompi tehdä etätöitä (tai siis sairaanhoitajanahan se olisi ollut lähes mahdotonta) ja olenkin jo 12,5 vuotta ollut 100%:sti etätyöläinen. Alan palkat on kuitenkin olleet jotain ihan muuta kuin hoitoalalla, joten eläkekertymänikin pomppasi kivaan kasvuun. 

Vaikka mä vuosikausia olenkin kärvistellyt kipujen kanssa eikä välillä saa öisinkään nukuttua kuin muutaman tunnin, en kertaakaan ole ollut kateellinen nuorille, jotka ovat syystä tai toisesta päässeet työkyvyttömyyseläkkeelle. Monesti kun nuorilla yleensäkin työelämä on ollut aika pirstaleista ja siten se työkyvyttömyyseläkekään ei ole mikään suuren suuri. Poikkeuksiakin toki on, mutta moni työkyvyttömyyseläkkeellä oleva joutuu ruokakaupassakin tosi tarkkaan laskemaan, mitä on varaa ostaa. Ja kun se vanhuuseläkekään ei sen suurempi ole, niin koko elämä on yhtä pennin venyttämistä. Mulla on muutama tuttu, jotka mt-syistä on työkyvyttömyyseläkkeellä enkä todellakaan kadehdi. Heidän vointinsa on monilta osin paljon huonompi kuin mulla. Mulla on kuitenkin vain ne fyysiset kivut, mutta voin sentään ruokakaupassa ostaa mitä mieli tekee.   

Vierailija kirjoitti:

Säästättekö ihan vaan "sivutilille" vai miten? 

Mulla on aina ollut sekä säästötili (joissa tosin jo pitkään korot olleet surkeat) sekä lisäksi rahasto- yms sijoituksia. Joka kuukausi tietty summa sekä säästötilille että noihin sijoituksiin. Kun säästötilillä on sitten tarpeeksi suuri summa, siitä osa sijoituksiin. Alkuun summat olivat pienempiä, mutta kun sain asuntolainan maksettua loppuun, aloin säästää ja sijoittaa vähän isompia summia. 

En minäkään kaikkia sotia ympäri maailmaa ole ajatellut. Ukrainan tilanne on siinä mielessä eri, että sinne on hyökännyt sama vihollinen kuin aikoinaan Suomeenkin. Vaikka itse en sodan aikana elänytkään, niin mun vanhempani elivät. Ja äidin vanhempi veli ehti 17-vuotiaana olla puoli vuotta rintamallakin ennenkuin sota loppui. Siksi Ukrainan tilanne koskettaa, vaikka esimerkiksi Persianlahden sota ei aikoinaan hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. 

Tänään tein oikeastaan ihan viimeiset työhommat. Huomenna vaan klo 12 firman sisäinen palaveri ja taidan avata kuohuviinipullon jo ennen palaverin alkua :D Pitää vaan muistaa laittaa pullo illalla jääkaappiin. Lauantaina tulee sikontytön koira mulle hoitoon. Todo-listallani oli vadin etsiminen ja sen löysinkin, joten huomenna voisi vaikka tehdä jalkahoidon. Mulla olisi yksi hiusvärikin, niin mietin, värjäiskö harmaat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 62-vuotias ja vaativissa asiantuntijatehtävissä. Työuraa takana reilut 40 vuotta, koska aloitin vakitöissä jo opintojen rinnalla. Olen mielestäni edelleen täydessä iskussa ja tykkään työstäni, mutta silti olen ajatellut ensi vuoden alusta siirtyä 3-päiväiseen työviikkoon, tehdä sitä jonkin aikaa (ehkä vuoden) ja lopettaa sitten kokonaan. Alimpaan eläkeikään tuskin jatkan töissä.

Syy tähän on se, että alkaa olla niin paljon muita mielenkiinnon kohteita, mihin haluaisin aikaani käyttää, että täydellä työajalla aikani ei kaikkeen yksinkertaisesti riitä. Enää ei ole rahan takia pakko rutistaa ihan täysillä, joten ajattelin aloittaa pikku hiljaa siirtymisen muihin asioihin. Elämä on nyt, ei sitten joskus.

Järkyttävä verotuksen progressio vaikuttaa tähän myös. Työajan lyhentäminen vaikuttaa nettoansioihin yllättävän vähän eikä eläkkeen tienaaminenkaan kauheasti houkuta, kun verohallinnon laskurit näyttää e

Tämä oli kuin mun näppikseltä. Muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin täyttänyt 61, päätin kokeilla pari kuukautta, millaista olisi elää tulevien eläkepäivieni elintasolla. Ja sehän sujui varsin mainiosti, joten aloin tehdä 4-päiväistä työviikkoa ja varsin pian sen jälkeen vain 3-päiväistä työviikkoa. Alin eläkeikäni tulee täyteen ensi vuoden elokuussa, mutta tänä kesänä päätin irtisanoa itseni töistä. Jään näiksi 11:ksi kuukaudeksi ihan vaan oloneuvokseksi. Huomenna on viimeinen työpäivä. 

Vierailija kirjoitti:

Osa persuista ei tiedä Afrikassa ja arabimaissa olevan yliopistoja. Onko persuja ollut kotimaan yliopistoissa alkoholisti Keskisarjaa lukuunottamatta?

Niissä yliopistoissa opiskelleet ja tutkintonsa suorittaneet vaan eivät juurikaan päädy Suomeen vaan muihin länsimaihin.