Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Aiotko Lammas ottaa tuota kiitos- ja välittämisasiaa vielä esille isäsi kanssa? Mietin itse, että varmaan kysyisin ihan suoraan, koska jäisi mietityttämään sitten kun hän on menehtynyt.

Olen usein tätä miettinyt, mutta sitten tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti saisin vaan paskaa niskaani. Pääsen helpommalla, kun en kysy mitään. Mua ei niinkään harmita se, millainen isä on ollut koko mun elämäni. Mua harmittaa se, että sisälläni joku pikkulapsi edelleenkin odottaa hyväksyntää. Olen yleensä järki-ihminen ja tiedän erinomaisen hyvin, että satutan vain itseäni, jos annan isälleni tilaisuuden vieläkin loukata mua jollain tavalla. Aikoinaan, kun äidin muistisairaus oli pahimmillaan ja mä lopulta menin työterveyslääkärille, kun mun verenpaineet oli taas jatkuvasti luokka 230/170 (mullahan on jo kerran revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden takia j aon lääketieteellinen ihme, että selvisin siitä hengissä), lääkäri kielsi mua ehdottomasti tekemästä yhtään mitään fyysistä (kuten nostelemaan äitiä) ja myöskin käski laittaa puhelimen äänettömälle, jotta saan nukuttua. Isä sitten päiväsaikaan taas soitti ja kun kerroin isälle, että mun terveydentilani on nyt ihan oikeasti niin huono, että mä en kertakaikkiaan voi hypätä siellä jatkuvasti - päivin ja öin - tekemässä milloin mitäkin, niin isä alkoi vaan mussuttaa, että kyllä sinun nyt täytyy tulla. Sitten minäkin kimpaannuin ja kysyin isältä, kumman hän haluaa haudata ensin: lähes 100-vuotiaan vaimonsa vai nuoremman tyttärensä. Löi mulle luurin korvaan. 

Koirastani...jos tolla vanhuksella olisi yhtään mitään muuta sen elämää hankaloittavaa asiaa kuin vain tuo kysta alaluomessa, en veisi sitä huomenna siihen leikkaukseen. Tai jos sillä olisi munuaisarvoissa tms jotain häikkää. Mun edellinen - isokokoinen koira sekin - ehti viettää 15-vuotissyntymäpäivänsäkin. Tuosta sekarotuisesta rescue-rekusta ei voi antaa mitään elinaikaennustetta, kun ei voi tietää, mitä kaikkia rotuja siinä on. Mutta on ihan mahdollista, että sillä on vielä kaksikin vuotta hyvää koiranelämää jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

En tykkää siitä että moni etsii syitä luovuttaa sen sijaan että etsii syitä olla tyytyväinen ja pyrkiä vielä parempaan.

Entä, jos luovuttaakin just sen vuoksi, että on tyytyväinen eikä haluakaan mitään parempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä hiljaista nykyään. Mitäs palstalle on tapahtunut?

 

Kuolee. Vain Pitkis ja Lammas enää kirjoittavat. 

Eikä kuole, vaikka kiusaaja niin toivookin!!!

Jatketaan vaan kirjoittamista välittämättä tuosta lapsellisesta ilmiantajasta. Kymmeniä viestejä on poistunut myös eilisen aikana. Doriksen monet kirjoitukset mm, kun palasi ketjuun.

 

Miksi mode poistaa poistoehdotuksia jotka on asiallisia? Vai onko mode ite viestien poistaja?

Joskus vuosia sitten testasin itse, mitä tapahtuu, jos vaihtelen  ip-osoitetta ja teen monta Ilmoita asiattomaksi -viestiä. Ja hups, niinhän se lähti poistoon. Ei sitä kukaan mode poistanut vaan ihan automaattisesti lähti. Ja ei, en poistanut kenenkään muun kommenttia vaan laitoin vaan itse kommentin, johon kirjoitin "Testi" ja niin vaan sain se kommentin katoamaan. Enkä siis ollut edes rekkautunut vielä, riitti vaan, että tarpeeksi monta kertaa ilmoitin asiattomaksi. Joku automatiikka siis on noissa poistoissa, modet sitten taas palauttaa kommenttteja takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuluta, kuluta ja kuluta. Mihin sitä tällainen keski-ikäinen sitten kulutaa kun se elämän perusta on kunnossa? Onko se kuluttaminen joku helvetin tutti kun elämällä ei ole perustaa? 

 

Tämä. Mutta musta on kiva sellainenkin juttu kun saa mennä kauppaan ja ostaa tarpeellisia pesuaineita, hygieniatarvikkeita jne. Jokin uusi ihana shampoo esim. Just vasta kävin ostamassa cittarista ison satsin pesuaineita kun alkoi olla kotona loppu. Tollainenkin kuluttaminen on tyydyttävää. Ei sen tarvitse olla vaatetta tai krääsää. Tehdään päivittäistavaroiden hankinnasta elämys 😊

Mä taas inhoan yli kaiken kaupassa käymistä. Siis sitä hyllyjen välissä kiertämistä, muiden asiakkaiden väistelemistä ja lopulta kassajonossa jonottamista. Enkä saa mitään kicksejä hammastahnan tai vessapaperin ostamisestakaan. En kyllä noiden reumalääkkeiden ostamisesta apteekistakaan. Mun siskoni taas nauttii suuresti kaupoissa kiertelystä, vaikkei mitään ostaisikaan. Kun mä menen Cittariin, teen ostokseni varttissa. Siskoni taas saa kulutettua siellä helposti 1,5 tuntia eikä edes osta yhtään sen enempää kuin minäkään. 

Ymmärrän kuitenkin pointtisi. Sulla - kuten siskollanikin - on kokeilun halua. Just joku uusi shampoo tms. Mä taas hyvin harvoin vaihdan jotain hyväksi toteamaani tuotetta johonkin toiseen. Yleensä vain silloin, jos sitä hyväksi havaitsemaani ei ole saatavilla. Mun ostostapani siis on se, että käyn hakemassa ne tuotteet, mitä olen tullut ostamaan. En tutki hyllyjä, että mitäs muuta täällä olisi. Siksi en juurikaan tee heräteostoksia. 

Tänään kuitenkin ilahdutin EK:ta ja kumppaneita tilaamalla Cittarista huomiseksi kotiinkuljetuksella ystäväni opiskelevalle lapselle ja tämän avopuolisolle vähän yli 300 €:lla ruokaa yms.