Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voihan, meinasin kertoa että pääsin pölyjen pyyhkimisessä kahteen hyllyyn, mutta kun alkuperäinen viesti poistettiin ja muutkin pölyttäjät niin eihän kukaan edes tiedä mistä oli kyse. Surullista, että joku voi tosiaan saada tästä mielihyvää itselleen, mutta kuvaa hyvin tämän hetkistä maailmaa.

Tää oliskin hyvä kannustin siivotessa, siis aina voisi tänne tilittää, kun yksi homma olis tehty.

Edellyttäis tietty semmosen lisäyksen, että kommentit säilyisi.

Tää naurattaa. Aikuinen ihminen kaipaa kannustusta normisiivoukseen. Tästä tuli mieleen marttojen ohje joulusiivoukseen: Ei tarvitse puunata jokaista komeroa, ellet aio viettää siellä jouluasi. Armollisuutta suursiivoukseen siis :)

Mä inhoan siivoamista.  Olen aina inhonnut. Joskus vaan on pakko ja silloin koitan keksiä itselleni jotain,  millä motivoisin itseni aloittamaan.  Mun hyvä ystävä on ihan päinvastainen ja joskus mietitty,  että oispa nämä meidän luonteet fifty-fifty,  niin hänen perheensä ei olisi niin ärsyyntynyt jatkuvasta siivouksesta ja mä taas en jättäisi kaikkea viimetippaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Muistin kuin muistinkin tunnukset ja voinkin kirjautua sisään kännykällä. 

Pönttöpää on vielä vähän sekaisin ja makoilee omalla pedillään.  Kissa vähän ihmetteli pönttöä eikä halunnut mennä koiran viereen nukkumaan.  Yleensä tykkäävät nukkua vierekkäin,  mutta pönttö lienee liian pelottava. 

Selviskö, kauan pönttöä pidetään, tuliko tikkejä?

Joo, viikon verran.  Tikkejä tuli,  mutta ne on itsestään liukenevia. 

Muistin kuin muistinkin tunnukset ja voinkin kirjautua sisään kännykällä. 

Pönttöpää on vielä vähän sekaisin ja makoilee omalla pedillään.  Kissa vähän ihmetteli pönttöä eikä halunnut mennä koiran viereen nukkumaan.  Yleensä tykkäävät nukkua vierekkäin,  mutta pönttö lienee liian pelottava. 

Nyt tuli eläinsairaalasta viesti. Leikkaus on mennyt hyvin ja voidaan lähteä hakemaan pönttöpää kotiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tuntemattomien avautumisesta.... Mä olen aina ollut jonkinlainen "hörhömagneetti". Melkein  voisi sanoa, että jos raitiovaunussa ei ole kuskin lisäksi ketään muita kuin minä ja sinne tulee joku laitapuolenkulkija, niin 99% varmasti se istuu mun viereeni ja alkaa juttelemaan. Mutta ei se mua haittaa. Olen kuullut monenlaisia elämäntarinoita pysäkeillä, asemilla, julkisissa liikennevälineissä jne. Monet tutut ja puolitutut ovat sanoneet, että mä olen hyvä kuuntelija. Ehkä olenkin, koska niin kauan kuin jaksan muistaa, mä olen halunnut myös kuulla ja ymmärtää. Tämä lienee yksi syy, miksi tapaan ihmisiä mieluiten ihan kahdestaan, koska jos on enemmän porukkaa paikalla, en pysty täysin keskittymään kenenkään puheeseen vaan pitää poimia lauseita sieltä ja täältä, jolloin on täysin mahdotonta kuuntelemisen ja kuulemisen lisäksi myös ymmärtää. Lisäksi toisen ihmisen ilmeet, eleet, kehonkieli ja äänensävyt vaikuttaa Jos olen porukassa, niin silloin se on enemmän sellaista smalltalkia ja on hankalaa, jos joku haluaisikin kertoa mulle jotain muuta.