Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Työt voi lähteä keneltä tahansa alta nykyään. Kun on jo valmiiksi tottunut vaatimattomaan elintasoon, niin pudotus elintasossa ei ole niin iso ja todennäköisesti varakassaa löytyy.
Näinpä. Mun eläkepäivät alkavat vasta ensi vuoden elokuussa, mutta jo yli 2,5 vuotta olen elänyt eläkepäivieni elintasolla. Moni toteaa eläkkeelle jäätyään, että kylläpä tulot putosivatkin paljon ja elintaso laski. Mä olen nyt jo tottunut tähän elintasoon (ja rahaa jäänyt paljon säästöön), niin mitään muutosta ei tapahdu, kun jään eläkkeelle.
"Hyvä idea :) kielioppiketju vain äikänopeille, hah.
Lammas, onko tietoa, miten kauan pönttöä joutuu pitämään?"
Ei ole tietoa, kauanko joutuu pitämään pönttöä. Selviää varmaan, kun käudään hakemassa koira sieltä. Kissa varmaan katsoo, että missä hemmetin avaruudessa toi piski on oikein käynyt :D
Koira on nyt silmäleikkauksessa ja mä kotona odottelen, milloin saa mennä hakemaan. En viitsi laittaa tiskikonetta enkä pyykinpesukonettakaan nyt päälle, vaan odotan, että ollaan ensin haettu koira kotiin. Sen jälkeen siirrynkin sitten tonne alakertaan asumaan ainakin niin pitkäksi aikaa, kun koiralla pitää olla se pönttö päässä. Enkä jätä sitä muutenkaan yksin eli kauppareuissutkin hoituu sitten Woltin kautta.
Viime yönä nukuin huonosti. Olin vielä kahden aikaan yöllä hereillä ja sitten kello soitti 6:45. Miten voi ihminen reilussa kuukaudessa tottua siihen, että se pirun rakkine EI pirise aamulla :D Ja sitten, kun pirisee, niin ärsyttäää :D Mutta nyt ei ole tiedossa mitään ennalta sovittua ennenkuin sitten joskus, kun taloyhtiön ilmanvaihtolaitteiden uusiminen alkaa. Alkaa joskus marraskuussa ja mun asuntoni on taloyhtiön viimeisiä eli on mahdollista, että meille ne ukot tulee vasta joulun jälkeen. Mutta ei siis herätyskelloa piiiiiiiitkään aikaan :)
Doris: En mä juttele isästä siskoni kanssa. Tai no korkeintaan jotain käytännön asioita, joita isän puolesta pitäisi hoitaa. Mun tyttäreni soittaa isälle silloin tällöin, mutta hyvin harvoin käy, vaikka asuukin ihan kävelymatkan päässä. Mun poikaani taas isä hyppyyttää samalla tavalla kuin hyppyytti muakin eli sitten, kun mä en voinut enää käydä siellä äitiä nostelemassa, isä alkoi soittaa mun pojalle. Mutta mun poika ei siis soittele hänelle eikä käy siellä kahvilla tms vaan ainoastaan tekemässä niitä hommia, mitä isä haluaa hänen tekevän.
Tuntemattomien avautumisesta.... Mä olen aina ollut jonkinlainen "hörhömagneetti". Melkein voisi sanoa, että jos raitiovaunussa ei ole kuskin lisäksi ketään muita kuin minä ja sinne tulee joku laitapuolenkulkija, niin 99% varmasti se istuu mun viereeni ja alkaa juttelemaan. Mutta ei se mua haittaa. Olen kuullut monenlaisia elämäntarinoita pysäkeillä, asemilla, julkisissa liikennevälineissä jne. Monet tutut ja puolitutut ovat sanoneet, että mä olen hyvä kuuntelija. Ehkä olenkin, koska niin kauan kuin jaksan muistaa, mä olen halunnut myös kuulla ja ymmärtää. Tämä lienee yksi syy, miksi tapaan ihmisiä mieluiten ihan kahdestaan, koska jos on enemmän porukkaa paikalla, en pysty täysin keskittymään kenenkään puheeseen vaan pitää poimia lauseita sieltä ja täältä, jolloin on täysin mahdotonta kuuntelemisen ja kuulemisen lisäksi myös ymmärtää. Lisäksi toisen ihmisen ilmeet, eleet, kehonkieli ja äänensävyt vaikuttaa Jos olen porukassa, niin silloin se on enemmän sellaista smalltalkia ja on hankalaa, jos joku haluaisikin kertoa mulle jotain muuta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/