Reipas ja tunnollinen lammas

Eri: Ihmettelit mun pitkää pinnaa. Itseasiassa mun pinna ei taida olla sen pidempi kuin muillakaan keskimäärin. En tiedä, mitä kaikea sairaanhoitajien ammattikorkeakouluopinnoissa käsitellään, mutta 1980-luvulla sairaanhoito-opistossa yksi ihan keskeinen asia oli käyttäytymispsykolgia. Terveydenhuollossa kohtaa ihmisen suurimmat ilot ja helpotukset samoin kuin myös suurimmat surut ja pelot. Olipa ihmisen käytös negatiivista tai positiivista, siihen vaikuttaa hänen sen hetkinen kokemuksensa sekä myös aiemmat kokemuksensa. Se, että hoitajana on sitten se ihminen, joka nämä erilaiset tunteet ja kokemukset joutuu työnsä vuoksi ottamaan vastaan, ei kuitenkaan tarkoita, että hoitaja olisi jotenkin syypää potilaan kokemiin asioihin. Ja sen vuoksi hoitajan ei pidäkään ottaa niitä henkilökohtaisesti eikä siitä lähtökohdasta asettua puolustuskannalle. Hoitaja ei voi mitenkään vaikuttaa esim siihen, miten pitkät leikkausjonot sairaalassa on tai onko potilaan kasvain hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen. Potilaalle taas nämä ovat hyvinkin merkittäviä asioita ja voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten potilas käyttäytyy. Varsinkin, jos potilaalla on paljon kipuja tai pelko siitä, että kasvain on pahanlaatuinen. Hoitsuvuosiltani mulla on kokemusta, miten potilas tuntui kuin eri ihmiseltä sen jälkeen, kun kivut oli lievittyneet tai oli saanut tiedon, että kasvain olikin hyvänlaatuinen. It-alalle vaihdettuani kollegat ovat monesti ihmetelleet mun "lehmänhermojani", mutta konfliktitilanteissa mä vaan "laitan sairaanhoitajan lakin päähäni" enkä ota erimielisyyksiä henkilökohtaisesti enkä heittäydy puolustuskannalle.

Nro 20846. "Olen huomannut, että tämä ketju ja sen kirjoittajan toiminta ei tee hyvää mun lapsellisen hyväuskoiselle oikeustajulle ja rehellisyydelle. En silti lakkaa uskomasta niihin ja niiden lopulliseen voittoon. Niin hölmö olen. Mutta tämä tästä. Oli avartavaa vaihtaa mielipiteitä sun kanssa. Ehkä säkin olisit hieman toisenlainen  jos susta olisi tullut se äikänope. Työ muuttaa ihmistä."

Mä kyllä ihan oikeasti tunnen myötätuntoa sun tuntemuksiasi kohtaan. En kuitenkaan puhuisi lapsellisesta hyväuskoisuudesta vaan lapsenomaisesta hyväuskoisuudesta, Äikänmaikkana tiedät näiden eron. Ja itsekin olin aikoinaan parikymmentä vuotta julkisella sektorilla töissä eikä sieltä kattokerroksista ropissut yhtäkään kiitosta niille, jotka hommat tekivät. Korkeintaan se lähiesimies sanoi muutaman mukavan sanan, kun itse  oli saanut ainakin hieman isommat kiitokset taas omilta esimiehiltään. 

Mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos tämä ketju ei tee sulle hyvää, niin kannattaa  mennä muihin ketjuihin. Ihan kuetn muuallakin elämässä välttää sellaisia asioita, jotka eivät ole itselle hyväksi. Palstalle tulee jatkuvalla syötöllä uusia ketjuja ja sieltä vaan poimimaan niitä, jotka kiinnostaa ja joista ei tule huono olo. Tässä ketjussa on mainittu parikin muuta ketjua...joku yksinäisten kuulumisketju....en ole yksinäinen, joten en ole siellä käynyt...ja sitten se joku tylsien kulumisten ketju....noh, en ole vielä kokenut tarpeelliseksi, että mun pitäisi siirtyä kirjoittamaan omia tylsiä kuulumisiani siihen ketjuun. 

Tässä ketjussa jo aikoja sitten kehotin ihmisiä käyttämään nk pikalukutaitoa eli nopeaati vilkaisemaan, onko kommentti sellainen, jonka haluaa lukea vai ei. Ja jos ei ole, niin hyppää seuraavaan. Netissä on valtavat määrät asioita, joiden seuraaminen ei todellakaan tekisi hyvää mulle, Mutta senpä takia en sellaisia sivustoja tms seuraakaan. Sinä itse päätät, mitä täsyä ketjusta, tältä palstalta tai ylipäätään Interrnetistä katsot ja luet. Ei kannata katsoa ja lukea sellaista, joka eri tee hyvää sulle. 

Nro 682: "Ihan samallailla kuin 80-l maniassa nyt 20-l maniassa ihmiset jätti sen vanhan myymättä sijoituksena kun osti toisen asunnon lainalla. Niitä on nyt vuokralle tarjolla tyhjillään tuhansia, Hesassa oikotiellä pelkästään yli 6000. Siihen päälle kojamoiden ja stadin asunojen jemmaamat tuhannet asunnot."

No tuo on kyllä totta, että jotkut jättivät vanhan asuntonsa vuokralle ja sitten, kun vuokra-asunnoista tulikin ylitarjontaa, ei vuokralaisia olekaan niin helppoa enää löytää. Ainakaan sellaisia, joka maksaisi vuokrassaan niin asunnon omistajan yhtiövastikkeet, mahdolliset rahoitusvastikkeet kuin lainanlyhennyksetkin. Ja vielä pitäisi maksaa vuokrassaan siitäkin, että jossain vaiheessa sitä asuntoa pitää rempatakin ja ostaa uusi hella tai jääkaappi. 

Asunnonn ostaminen vain sijoitukseksi on samanlainen riskisijoitus kuin mikä tahansa muukin sijoitus. Voi voittaa tai sitten voi hävitä. 

Äikänope: "Joo ymmärrän bisneselämän ja koulun eron. Me yritämme opettaa oppilaille rehellisyyttä ja työn arvostusta.  Siksi tämä tällainen nappaa niin syvälle mun oikeustajuun. "

Mä tajuan kyllä tuon. Mutta mä katson kuitenkin asioita reaalimaailman lasein enkä ihannemaailman lasein. Olen mä omille lapsillenikin aikoinaan opettanut reellisyyttä ja työn arvostamista, mutta myös reaalimaailman asioita, jolloin ei nyt vaan aina voi toimia ihanteidensa mukaisesti. Tai toki voi, mutta sitten voi jäädä myös muiden jalkoihin, On sellainen sanonta kuin "tyhmyydestä sakotetaan" ja se pätee myös siten, että ei kannata kertoa hyviä idoitaan muille, jos haluaa niistä idoista kunniat itselleen. Kärjistetysti sama kuin antaisit verkkopankkitunnuksesi naapurillesi ja sitten valittaisit, kun se kävikin tyhjentämässä sun tilisi. 

Äikänope: "Oletko käynyt tuossa ketjussa?  Siellä eräs kehui, että onpas hieno idea ja varsinkin otsikko. D kiitteli! Ei kertonut ettei ole hänen keksintönsä, päinvastoin paistatteli huomiossa. Siinä vaiheessa pomolle olisi sanottu, että vaimon idea tämä on.  Lääkärille sanoisin, että läheiseni on huolissaan ja siksi tulin.  Oppilaat tekee paljon filunkia kirjallisissa töissä ja siihen puututaan heti. Mun tutka on herkempi kuin muiden. Lähde pitää kertoa aina kun idea ei oma. "

Ymmärrän kyllä pointtisi. Mä taas olen työskennellyt liike-elämässä, missä kilpailu on kovaa eikä todellakaan kerrota, että nappasinpa tän idean kilpailevan firman tyypiltä, joka juovuspäissään baaritiskillä asian möläytti.  Olen tässä jo vuoden päivät pyöritellyt pariakin ideaa ihan omassa päässäni. Toinen on sellainen, että jos sen joskus viitsin toteuttaa eikä kukaan muukaan sellaista ole ehtinyt kehittää, saatan hakea sille jopa patentin. Toinen ideani taas on sellainen, jota en pysty toteuttamaan ilman nuoremman kollegan - tai siis nyt jo ex-kollegan - osaamista. Olen tämän ideani hänelle kertonut ja jos kävisi niin, että hän sen mun tietämättäni toteuttaisi ja ottaisi kunnian (ja rahan ) siitä itselleen, en mä siitä hänelle kiukuttelisi. Itsehän mä olin niin lörppähuuli, että tarjosin häönelle oman ideani. Summa summarum: jos haluan jostain ideastani kunnian itselleni, en kerro siitä yhtään kenellekään vaan toteutan sen itse. Ja npin muuten kullä veikkaan, että jos sinä omassa työssäsi saat oppilaat oppimaan paremmin kuin muut äikänmaikat yleensä ja sitten kunnalta/kaupungilta/tms ylemmältä taholta otetaan yhteyttä rehtoriin, niin eiköhän se ole teilläkin just se reksi, joka paukuttelee henkseleitään ja unohtaa mainita, että ai niin muuten se olikin toi yksi äikänope, joka sai tämän aikaan.