Reipas ja tunnollinen lammas

Joissain taloyhtiöissä on tajuttu. 2 vuotta sitten meillä tehtiin ikkunaremontti ja nyt on alkamassa ilmanvaihtokoneiden remontti. Monissa taloyhtiöissä - kuten myös täällä - asuu kuitenkin ihmisiä, jotka eivät haluaisi enää mitään remontteja. Ovat yleensä iäkkäitä ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa ennenkuin rakennus on purkukuntoinen. Ja siksi eivät haluaisi maksaa mistään remonteista mitään. Taloyhtiöiden hallitukset eivät päätä remonteista vaan ainoastaan esittävät taloyhtiön osakkaille ehdotuksensa remonteista. Yhtiökokouksessa sitten osakkaat äänestävät. Jos enemmistö kannattaa remonttia, se tehdään, ja jos taas enemmistö vastustaa  remonttia, sitä ei tehdä. Mä olen erittäin tyytyvyväinen, kun tässä taloyhtiössä enemmistö asukkaista on ihmisiä, jotka asuvat tässä mielellään vielä seuraavat 40 vuottakin. Remonttiehdotukset siis yleensä menevät yhtiökokouksissa läpi vanhojen jäärien vastusteluista huolimatta. 

Aamulla kannoin tarjottimella aamiaisen sänkyyn ja söin sitä yhdessä kissani kanssa. Koiran kanssa olen ulkoillut. Laiskottelua, true crime -sarjojen katselua,  palstailua yms. 

Vierailija kirjoitti:

ei persuille tai muillekaan puolueille vaikuta menevän jakeluun et suomalainen kauppa ei ole kilpailukykyistä. Tyrkyttävät tavaraa, tyylejä ja värejä joita kuluttajat eivät enää halua. 

Tämähän se. En ole koskaan tilannut Temusta tai Sheinistä yhtään mitään, mutta just tilasin sivupöydän USAsta. Miksi en ostanut suomalaisesta pk-yrityksestä? Koska suomalaisilla pk-yrityksillä ei ole myynnissä mitään sinnepäinkään. On jotenkin 70-luvun ajattelutapaa, että jos kuluttaja haluaa steampunk-henkisen sivupöydän, se ostaisi kuitenkin Artekin pöydän. Ei osta, koska kuluttaja ei kuole siihen, ettei sillä ole sivupöytää. On loppujen lopuksi aika vähän sellaista, mitä on ihan pakko ostaa. Loput ostetaan vain siinä tapauksessa, että tuote miellyttää.  Jos ei miellytä, ollaan ilman.

Ekonomistit eivät nyt taida ymmärtää, että epävarmoina aikoina ei oteta liian suuria riskejä. Vaikka asunnottomuus onkin lähtenyt kasvuun, eivät nämä asunnottomat ole niitä, jotka voisivat ostaa asunnon. Jos olisivat, eivät he olisikaan asunnottomia. Ihmiset, joilla on jo katto päänsä päällä, harkitsevat nyt tarkkaan, riittääkö nykyinen asunto (olipa sitten vuokra- tai omistusasunto) vai onko jokin välttämätön tarve hankkia uusi asunto. Useimmilla sellaista tarvetta ei ole. Lisäksi vuora-asuntoja on tyhjillään eli mitään asuntopulaa ei tällä hetkellä ole. Pulaa on korkeintaan asunnoista, joissa on edullinen vuokra. Tällaisia asuntoja kaipaavat eivät kuitenkaan yleensä kuulu siihen porukkaan, jolle pankit myöntäisivät asuntolainan edes kälyseen kerrostaloyksiöön. Pätkätyöläisetkään eivät ole pankkien top 10 ihmisten joukossa, joille asuntolainoja yleensäkään myönnetään. Nyt, kun määräaikaisia työsuhteita voidaan ilman mitään perusteita ketjuttaa, yhä harvemmalla tulee olemaan pankkien edellyttämä vakituinen työsuhde. Juu, ihan mahdollista, että uudet asunnot eivät tule koskaan enää olemaan näin "halpoja" kuin nyt, mutta se ei muuta yhtään miksikään sitä, että nyt ollaan varovaisia JA että osa porukasta ei tule koskaan ostamaan omistusasuntoa, koska ei ole mahdollisuutta saada asuntolainaa. Ekonomistit ja asuntovälittäjät nyt vaan kaikessa rauhassa odottavat, että suurituloisten verohelpotukset tulevat voimaan. Jospa he sitten alkaisivat ostella uusia asuntoja. Tavallista kansalaista on kuitenkin ihan turha syyttää tästäKIN asiasta. 

Eri: Ihmettelit mun pitkää pinnaa. Itseasiassa mun pinna ei taida olla sen pidempi kuin muillakaan keskimäärin. En tiedä, mitä kaikea sairaanhoitajien ammattikorkeakouluopinnoissa käsitellään, mutta 1980-luvulla sairaanhoito-opistossa yksi ihan keskeinen asia oli käyttäytymispsykolgia. Terveydenhuollossa kohtaa ihmisen suurimmat ilot ja helpotukset samoin kuin myös suurimmat surut ja pelot. Olipa ihmisen käytös negatiivista tai positiivista, siihen vaikuttaa hänen sen hetkinen kokemuksensa sekä myös aiemmat kokemuksensa. Se, että hoitajana on sitten se ihminen, joka nämä erilaiset tunteet ja kokemukset joutuu työnsä vuoksi ottamaan vastaan, ei kuitenkaan tarkoita, että hoitaja olisi jotenkin syypää potilaan kokemiin asioihin. Ja sen vuoksi hoitajan ei pidäkään ottaa niitä henkilökohtaisesti eikä siitä lähtökohdasta asettua puolustuskannalle. Hoitaja ei voi mitenkään vaikuttaa esim siihen, miten pitkät leikkausjonot sairaalassa on tai onko potilaan kasvain hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen. Potilaalle taas nämä ovat hyvinkin merkittäviä asioita ja voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, miten potilas käyttäytyy. Varsinkin, jos potilaalla on paljon kipuja tai pelko siitä, että kasvain on pahanlaatuinen. Hoitsuvuosiltani mulla on kokemusta, miten potilas tuntui kuin eri ihmiseltä sen jälkeen, kun kivut oli lievittyneet tai oli saanut tiedon, että kasvain olikin hyvänlaatuinen. It-alalle vaihdettuani kollegat ovat monesti ihmetelleet mun "lehmänhermojani", mutta konfliktitilanteissa mä vaan "laitan sairaanhoitajan lakin päähäni" enkä ota erimielisyyksiä henkilökohtaisesti enkä heittäydy puolustuskannalle.