Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Opiskelijat siirrettiin asumislisän piiriin, se on 100 euroa vähemmän kuukaudessa kuin mitä oli asumistuki ja sitä saa vain opiskelukuukausilta. 

Eli jos ei opiskele kesällä niin sitä ei saa. 

Näinhän se olikin vuosikymmeniä. Vain lyhyen aikaa oli tuo, että oli yleisen asumistuen piirissä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei väliävuosia kyllä koskaan ole pidetty niin, että syljeskellään vuosi kattoon. Töissä sitä on yleensä oltu, moni myös ulkomailla esim. aupairina.

Just meinasin kirjoittaa tuosta aupairin hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta saat toimeentulotukea niin sun pitää jatkossa hakea ensin työttömyyskorvausta tai opintotukea. 

Alle 25-vuotias ei saa työttömyyskorvausta, jos ei ole tutkintoa. Eli pitää hakea yhteishaussa 2 opiskelupaikkaa ja jos pääsee niin mennä, muuten ei saa työttömyyskorvausta ja jatkossa ei myöskään toimeentulotukea. 

Mikä tässä on ongelma?

 

No, ei kai mitään. Ei välivuosia, enää. 

Se on aika lyhyt aika Suomen historiassa, kun alle 25 v on voinut  pitää välivuosia yhteiskunnan tuilla eläen. Aiemmin välivuosina mentiin töihin, jos ei oltu päästy mieleiseen paikkaan opiskelemaan tai ei vielä oikein tiedetty, mitä lähtisi opiskelamaan. 

Nro 1772: "Hyvä. 

Ja lääkäri arvioi voitko ostaa kotiin hyvinvointialueen palveluita, niitä ei riitä kaikille joten täytyy olla huonossa kunnossa. 

Yksityiseltä voit ostaa toki palveluita. "

Tähän sen verran, että hyvätuloisen aika usein kannattaakin ostaa palvelunsa yksityiseltä. Äidin muistisairauden aikana hyvinvointialueen palvelutarpeenohjaaja jo ehdotti palveluiden hankkimista hyvinvointialueelta, mutta tein laskelman ja olisi tullut paljon kalliimmaksi kuin ostaa palvelut yksityiseltä. Lisäksi yksityiseltä ei osteta jotain viiden minuutin käyntejä vaan määritellään se aika, minkä hoitaja on paikalla. Esim 30 minuuttia, 45 minuuttia, 60 minuuttia jne. Ja jos hoitaja tekeekin hommansa lyhyemmässä ajassa kuin mistä asiakas on maksanut, niin hoitaja ei kuitenkaan sinkoa tuli hännän alla seuraavan asiakkaan luokse vaan on asiakkaan luona just niin kauan kuin on sovittu. Istuu sitten vanhuksen luona ihan vaan rupattelemassa tai vaikka katselemassa vanhoja valokuvia. Tai vaikka vaihtaa mullat huonekasveihin. 

Luin eilen illalla vielä tätä ketjua, mutta kello oli jo yli 23 enkä päässyt enää vastaamaan. Jäin kuitenkin miettimään yksinäisyyttä. Yllättävän moni ihminen ajattelee, että yksinäisyys ja yksin oleminen olisivat sama asia. Totta on, että monen kohdalle osuu noista molemmat, mutta yksinäisyys on kuitenkin tunne ja yksin oleminen taas fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä. Joskus jopa suurempaakin yksinäisyyttä kuin ollessaan yksin. Ihminen voi myös olla viikkokausiakin yksin tuntematta itseään yksinäiseksi. Uskoisin, että yksinäisyyden juurisyy on tunne siitä, ettei kukaan ihan aidosti välitä. Ettei ole kenellekään arvokas ja tärkeä omana vajavaisena itsenään vaan korkeintaan, jos kykenee olemaan tavalla tai toisella hyödyksi toiselle. Tällaiseen tilanteeseen päätymisen huomaa helposti silloin, jos muut ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat tai haluvat sinulta jotain. Rahaa, muuttoapua, lapsenvahtia, kukkien kastelijaa lomareissun ajaksi tms. 

Usein sanotaan myös, että mene jonnekin, missä on ihmisiä. Ei kukaan tule ovikelloasi soittamaan. Tottahan tuo. Tavallaan. Viimeisen 20 vuoden aikana olen tutustunut moniin ihmisiin ja kolmesta heistä tuli mulle läheisiä ystäviä. Poistuinko kotoani kohdatakseni nämä ihmiset? En. Kaikki kolme löytyivät näyttöruudun takaa. Ehdittiin viestitellä pitkäänkin ennenkuin ensimmäistä kertaa tavattiin kasvotusten. Eikä kyse ollut mistään seuranhakupalstoista vaan kahden ystäväni kohdalla oli Facebookin ryhmät ja yksi ystävistäni löytyi Kaksplussan keskustelupalstalta. Tämän kaksplussalaisen kanssa osallistuttiin aina ruoka-aiheisiin ketjuihin ja silloin siellä rekkautuneet pystyivät laittamaan toisilleen yksityisviestiä. Hän oli muuttamassa pääkaupunkiseudulle ja kyseli multa vinkkejä etnisistä ruokakaupoista. Lupasin lähteä hänelle oppaaksi ja siitä se sitten lähti. Mun tyttäreni muuten löysi puolisonsa maapallon toiselta puolelta ja kohtasi hänet alunperin pelimaailmassa. Naimisissa ovat olleet jo yli 10 vuotta. 

Me kaikki ollaan yksilöitä ja sen vuoksi koemme eri tavoin, millainen ihminen sopisi juuri minun ystäväkseni. Itse olen todennut, että täydellisen sielunsiskon löytäminen on lottovoittoa vastaava tapahtuma. Mutta jotkut voittavat lotossakin. Yhtä ystävyyssyhdetta lukuunottamatta mun ystävyyssuhteeni kautta elämäni ovat lähteneet siitä, että on jotain sellaista yhteistä, että ylipäätään halutaan pitää yhteyttä. Tavata ja tehdä jotain yhdessä. Tämä yksi oli sitten se lottovoitto, kun joku jossain tuolla Unversumissa kehotti tätä ihmistä myöhään syksyisenä iltana laittamaan Messengerissä viestiä mulle. Koskaan aiemmin hän ei ollut laittanut mulle viestiä ja se ryhmä, missä me oltiin, ei liittynyt millään tavalla siihen, mitä hän halusi sinä iltana edes jollekin kertoa. 

Tunnen useitakin ihmisiä, jotka ovat paljon yksin, mutta eivät yksinäisiä. Heidän ystävänsä asuvat eri puolilla maailmaa eikä heitä ole mahdollista kohdata kasvotusten. Mutta heidän kanssaan voi viestitellä tai ihan vaan laittaa headset päähän ja jutella. Kaikki eivät tarvitse yksinäisyytensä poistamiseen fyysistä läheisyyttä.