Reipas ja tunnollinen lammas

Ystävistäni ei kukaan. Ovat joko vanhuuseläkkeellä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai omaishoitajia. Siis ne, jotka eivät ole työelämässä. Sen sijaan kavereista löytyy kyllä työttömiäkin. Jotkut heistä työkyvyttömiä, mutta eläkepapereita ei ole vielä Kelalta herunut. Osa taas ihan kohta vanhuuseläkkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika yleinen ilmiö, että ystäviin ja kavereihin pidetään yhteyttä entistä harvemmin. Liekö sitten syy somen käytön yleistymisessä ?

 

Suomalaiset on aina olleet aika epäsosiaalisia, eivät osaa small talkia ym. Ainakin itse olen havainnut, että mitään keskusteluja ajankohtaisasioista tm. ei ihmisten kanssa saa aikaiseksi. Ainoastaan lapsuudenperheeni kanssa tulee sellaisia juteltua, mutta tutut pysyvät arkiasioissa.

Some on varmaan helpottanut tätä asiaa, ettei osata keskutella tai olla kiinnostuneita paljon mistään. Monelle on helpompi viestiä sen kautta kuulumisiaan. Jos ei kerran kiinnosta juuri mikään asia, niin omasta elämästä on helppo laittaa esim. kuva tai lyhyt teksti, josta selviää oma tilanne. Itsellä ei ole Facetiliä eikä muutakaan vastaavaa, koska kaipaan keskusteluseuraa nokakkain.

Periaatteessa samaa mieltä sun kanssasi, mutta ne arkiasiathan on just sitä smalltalkia. Päivän sää, ruuan hinta, ensi kesän lomareissut jne.  Ajankohtaisista asioista keskusteleminen edellyttäisi mielipiteitä sekä faktan tarkistuksia. Ja sellainen keskustelu pitää osata tehdä siten, ettei toinen omine mielipiteineen ja täysin erilaisine käsityksineen ärsyynny. Tai varsinkaan pahoita mieltään. Mä jouduin aikoinaan työni puolesta olemaan mukana kansainvälisissä konferensseissa eikä kyllä niissä olisi tullut mieleenkään vaikka jonkun jenkin kanssa alkaa puhua USAn politiikasta tms. Tai jonkun pakistanilaisen kanssa heidän elintavoistaan ja uskomuksistaan. Smalltalkin yksi keskeinen piirre on hienotunteisuus ja sen vuoksi smalltalkissa puhutaan vain helpoista asioista. Eli sellaista liirumlaarumia vaan, jotta toinen kokee tulleensa huomatuksi. 

Toissapäiväånä kävin hakemassa paikallisesta pizzan. Siinä odotellessani join lasillisen viiniä ja samaan pöytään tuli kaksi miestä. Toinen mun ikäluokkaa eli 60+ ja toinen parikymmentä vuotta nuorempi. Ollaan hyvänpäiväntuttuja sen verran, että tiesin tuon vanhemman olevan vankka kokoomuslainen ja nuoremman vankka perussuomalainen. Mä olen poliittisesti täysin sitoutumaton. Oli oikeasti tosi mukavaa jutella näiden miesten kanssa ajankohtaisista asioista ja jopa politiikasta, koska he osasivat keskustella. Perustella näkemyksensä, kuunnella toisen puhenvuoroa jne. Ilman ärsyyntymistä ja riidan haastamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele. Et sinä tuossa mitään voita. Korkeintaan tulet katkeraksi.

Ota yhteyttä niihin, joista eniten pidät. Saatpahan itse valita seurasi.

Tuohan on lopputulemaltaan ihan sama, jossa osa ihmisistä jää, osa ei jää omaan elämään.

Ruotimisen voi tehdä joko testaamalla, kuka ottaa yhteyttä vai ottaako kukaan. Se joka ottaa yhteyttä, jää omaan elämään. Tai sitten oi vpäättää, että jatkossa ottaa itse yhteyttä vain joihinkin ja jättää loput ihmiset huomiotta. Kummassakin taktiikassa jäljelle jäävät aidot ystävyyssuhteet.

Samaa mieltä sun kanssasi. Ei elämässään kannata roikottaa sellaisia ihmisiä, joita ei halua elämässään olevan. Tavallisesti ihminen, joka edes muutaman kerran muuttaa ja vaihtaa useammin kuin 3 kertaa työpaikkaa, kohtaa elämänsä aikana älyttömän määrän ihmisiä. Jotkut ovat hetken aikaa tiiviimmin mukana elämässä, mutta kun olosuhteet taas muuttuvat, he jäävät taakse. Joku ketjussa mainitsi, että entinen työkaveri ei eläkkeelle jäätyään pidä enää yhteyttä. Mulla oli tässä vikassa työpaikassa, jossa olin 19 vuotta, tosi ihanat ja mukavat työkaverit. Mutta en mä nyt työelämästä pois jäätyäni enää pidä heihin yhteyttä. Yksi heistä on mun FB-kaveri ja hänen päivityksiään seuraan kuten hänkin mun päivityksiä, mutta en mä hänellekään soittele ja kysele kuulumisia. Mulla ei ole nyt 64-vuotiaana kuin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa oltiin ystäviä jo alle kolmekymppisenä. Hänkin katosi mun elämästäni pariksi kymmeneksi vuodeksi, kun päätti tehdä vielä iltatähden ja siirtyi takaisin pikkulapsiperheen elämään. Mulla taas omat lapset oli jo teinejä ja mun suunta elämässä oli ihan jokin muu kuin istuskella hiekkalaatikon reunalla. Kummallakaan meistä ei onneksi ollut mitään tarvetta poltella siltoja vaan ystävyys vaan hiipui pois. Kunnes sitten sattumalta pari vuotta sitten törmättiin bussissa ja sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä usein ja tavattukin melkein joka kuukausi. Kaikkiin muihin tän hetken ystäviini olen tutustunut viiskymppisenä tai sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät ota sinuun yhteyttä, mutta et menetä kyllä heissä yhtään mitään.

Juuri näin. Joskushan toisen yhteydenottoihin vastataan vain kohteliaisuuudesta, koska joskus teininä tai opiskeluaikoina oltiin ihan bestiksiä. Mutta sitten on kasvettu vuosien ja vuosikymmenten aikana eri suuntiin ja kommunikointi on enää vain jotain smalltalkin tyylistä. Olen ennenkin palstalla sanonut, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja hoivakodissa. 

Vierailija kirjoitti:

Päivän mietelause: Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviämme mekin, toinen toistamme tukien.

Minä toivon, että joku lukisi mulle runoja ja sanomalehteä, jos muistisairaus tulisi. Kerroinkin eilen jo musiikkiasiaa.

Doris

Äidin ihan viimeisinä viikkoina mietin, miten voisin äitiä vielä ilahduttaa. Kun ei hän enää muistanut, kuka minä olin tai edes sitä, että oli koskaan mennyt edes naimisiin tai muuttanut Helsinkiin. Eli päänsä sisällä lapsuutensa kodissa Keski-Suomessa. Ei juuri enää puhunutkaan mitään vaan makasi vain sängyn pohjalla. Sitten keksin. Olihan mulla kännykkä ja aloin näyttää siitä äidille hauskoja kissavideoita. Yksi viimeisiä hyviä muistoja äitini loppupäiviltä oli, miten hänen silmänsä kirkastuivat ja hän jopa nauroi ääneen hassuille kissavideoille. Ennen muistisairauttaan äiti ei takuulla olisi osannut toivoa viimeisiksi elinpäivikseen kissavideoita, kun ei koskaan ollut edes nettiä käyttänyt.