Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kontulan seniorikeskuksessa järjestetään vanhuksille seksi- ja itsetyydytysinfopäivä. Kotihoito ja hoitolaitokset ovat toivoneet tällaista. Ovat neuvottomia vanhusten seksuaalisuuden kanssa. 

Onpa hyvä uutinen. Hoitajat ja omaiset tuonne, viekää vanhuksia myös, niitä jotka jaksavat lähteä.

Seksuaalisuus ei häviä koskaan, sen voima on valtava. Terveyshyödyt merkittäviä ja mikä ilon lähde se on. 

Muualla tähän suhtaudutaan avoimesti. Tässä ketjussa ei. Miettikääpä miksi?

Minusta tuo on ihan järkevää. Muistan hyvin itsekin nuorena sairaanhoitajana vanhainkodissa, että ei sitä oikein osannut suhtautua siihen, että joku papparainen väkisin änkesi jonkun mummon sänkyyn. Ja siis nimenomaan vastoin sen pelokkaan mummon tahtoa. Muistan niiltä ajoilta myös yhden muistisairaan mummon, jolta kaikki estot oli kadonneet ja joillekin vähän skarpimmille vanhoille miehille oli pakko antaa lupa pitää huoneensa ovea lukossa, jotta se mummo  ei päässyt huoneeseen. Ainakaan 1980-luvun puolivälissä sairaanhoito-opistossa ei annettu mitään valmiuksia siihen, miten tuollaisissa tilanteissa pitäisi toimia. Joten pidän ihan hyvänä sitä, että nyt annetaan jo aiheesta tietoa. 

Mitä noin muuten tulee tuohon Kontulan seniorikeskukseen, niin siellähän tämän tapaisia on ollut ennenkin. Mutta vanhuksille on täysin vapaaehtoista päättää, osallistuuko vai ei. Yksi kaverini oli siellä pari vuotta sitten muutaman kuukauden kuntoutuksessa eikä häntä väkisin viety siellä yhtään minnekään. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhkaa ja uhkaa. Paljonkos Suomessa asuu kaduilla ihmisiä? Joissain maissa se on todellinen uhka ja asutaan kadulla.

Paljonkohan Alaskassa, Kanadassa tai vaikka Islannissa on kaduilla asuvia? Vähän eri juttu asua jossain sellaisessa maassa, jossa ei lämpötila laske öisinkään edes pakkasen puolelle saati että olisi parikymmentä astetta pakkasta. 

Ainakin Kanadassa on iso asunnottomuusongelma ja Alaskassakin on pahvilaatikkokansaa. Islannissa en ole käynyt.

Suomen viranomaisten olisi varmaan hyvä käydä opintomatkoilla noissa paikoissa. Siis ihan osatakseen kertoa, miten Suomessakin pärjää kovilla pakkasilla taivasalla. 

Vierailija kirjoitti:

Tänne, ah, tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki, mi kallista on.

Niin kaunis maakuntalaulu. Minunkin mummula ja äitini synnyinpaikka on Keski-Suomessa.

"... tänne ma toivon hautanikin". Ai hitto, nyt nousi kyyneleet silmiin. Taidan lähteä viemään koiran päivälenkille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään yli kaiken Nälkämaan laulusta, olisko ollut musiikkina elokuvassa Kahdeksan surmanluotia?

Mä tykkään tuosta myös. Kaunis ja koskettava laulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivän mietelause: Niinkuin aalto uittaa aallon yli valtameren, niin selviämme mekin, toinen toistamme tukien.

Minä toivon, että joku lukisi mulle runoja ja sanomalehteä, jos muistisairaus tulisi. Kerroinkin eilen jo musiikkiasiaa.

Doris

En nähnyt viestiäsi, poistoluuta heilunut taas:)

Mitä kerroit musiikista?

Että tein listaa lempimusiikistani. Lisäksi kansakoululauluja, maakuntalauluja, perinteisiä joululauluja varmaan tahtoisin kuulla ja 70-80 lukujen musiikkia

Doris

Ehdin huomata eilen sen sun kommentin. Ja kun mainitsit maakuntalaulut, niin voi miten tuli lapsuus ja kansakoulu mieleen. Silloin me helsinkiläislapsetkin opeteltiin musiikin tunnilla kaikki Suomen maakuntalaulut ulkoa. Yhden osaan vieläkin ulkoa ja se on Keski-Suomen maakuntalaulu, Äiti kun oli Haapamäeltä kotoisin ja mä vietin lapsuuteni kesät Haapamäellä, joka siis nyt jo pitkään on kuulunut Keuruun kaupunkiin. "Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat...". Vaikka mulle ei siellä ole ollut enää vuosikausiin yhtään ketään eikä yhtään mitään (paitsi hautausmaa ja sukuhauta), niin puolet mun sydämestäni tulee aina olemaan siellä. Ja aikanaan sitten mun tuhkatkin metsään ripoteltuna. Muistan lapsuudestani, kun Orivesi- Keuruu -tieltä käännyttiin vasemmalle kohti Vilppulaa, niin koin aivan ihanaa mielenrauhaa. Tunsin palaavani "henkiseen kotiini", vaikka olenkin koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla ja mun oikea kotini ollut aina täällä. Ja täytyy kyllä sanoa, että kun äidin hautaanlasku oli siellä, tunsin samanlaista mielenrauhaa nähdessäni ne maisemat. Vaikka tiesinkin, että tämä on toiseksi viimeinen kerta elämässäni, kun tänne tulen.