Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neulomisesta tuli mieleeni- kun äitini tyttönä ollessaan halusi villatakin niin ensin piti keritä lammas, käsitellä ja kehrätä villa.

Vähän helpompaa on nykyään!

On todellakin helpompaa! Olen kokeillut villan kehräämistä, lopputulos oli aika mielenkiintoinen. Ei oikein voinut langaksi kutsua, oli paremminkin nyöriä :)  

Mun edellinen koirani oli alaskanmalamuutti. Siis sellainen arktinen rotu, kuormanvetokoira. Sillä oli rodulleen tyypillinen tosi tuuhea ja  lämmittävä pohjavilla, joka sitten keväisin aina lähti irti. Se karvan määrä oli ihan älytön. Jossain netissä sitten joku kyseli, oisko kenellläkään lahjoittaa koirankarvoja. Olin ensin että mitä ihmettä, mutta tämä nainen teki itse lankaa ja just tällaisten arktisten rotujen pohjavillakarvat olivat hyviä lampaanvillaan sekoitettuna. Hän kävi useamman vuoden hakemassa joka kevät multa monta muovikassillista koirankarvaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaan edesmenneen äitini minulle neulomiin villasukkiin oli ilmestynyt pari reikää, ahkerasti käytössä ovat olleet.  Minähän parsin reiät, en raatsi heittää vielä sukkia pois, vaikka itseltäkin uusia sukkia syntyy välillä kuin sieniä sateella.  Nämä lämmittävät jalkojani vielä pitkään, äidin tekemät.

Melkoisen laiska päivä tänään(kin).

Ihana tarina, ihanat sukat. Onkohan 100% villaa, itse kehrättyä lankaa omasta lampaasta, nimeltään Lapsu?

Hei, ei ole sukkani itse kehrätystä langasta tehdyt, eikä varmaan 100 % villaakaan. Meillä ei ole koskaan ollut lampaita, vaikka lypsykarjaa olikin.  Lämpimät sukat kuitenkin.

Seiska veikka muutettiin 80% villaiseksi, aiemmin oli 75%. Moni moittii muutos

Joo, vähän nousi jo kylmät väreet, kun ajattelin, että kohta joudun kerityksi :D

Vierailija kirjoitti:

80 luvulla vietettiin suurta kulutusjuhlaa. Siihenkö apn viittaus siis liittyy?

Kulutusjuhlaa vietti kuitenkin aikuiset, ei lapset. Nykyisin yhä useammin perheen lapsilla on kalliimpaa ja vanhemmilla sitten halvempaa. Lasten kilpavarustelu alkoi oikeastaan vasta tämän vuosituhannen alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka-asioissa.

Ei tilata kotiin valmiita aterioita.

Tehdään isot satsit kerralla.

Saunotaan ja tehdään uuniruokia sekä pestään pyykit edullisina pörssisähkötunteina.

En ymmärrä tätä pörssisähköä. Miksi ei voi ottaa kohtuuhintaista määräaikaista ja tehdä asioita silloin kun niihin on tarvetta tai huvittaa? Varsinkin nyt, kun siirryttiin varttihinnoitteluun, näyttää koko ajan olevan aikasten kallista sähköä.

Pörssisähkö voi olla myös harrastus. Mun kohta 96v isäni, jolla kyllä olisi varaa maksaa sähköstä vaikka euro per kilowattitunti, ensimmäisenä herättyään katsoo pörssisähkkn hinnan ja suunnittelee päiväohjelmansa sen mukaisesti. Saattaa saunoa vaikka kolmen aikaan yöllä ja sitten päivällä, jos sähkön hinta on korkealla, ottaa päiväunet. On aina ihan innoissaan, miten paljon on tänäänkin säästänyt sähkössä. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö 80-luvulla oltu rikkaampia kun koskaan? Siis ihan ylivertona nykytilanteeseen verrattuna?

Kyseinen luksusaika päättyi vuosikymmenen lopussa syvään lamaan mutta se oli jo 90-luvun puolta se. 

En nyt sanoisi, että rikkaampia, mutta kulutustottumukset olivat erilaisia. Perheissä riitti yksi puhelin ja sekin oli kotona johto pistorasiassa kiinni. Ja se itse laite kesti vuosikymmeniä. Ei tarvinnut joka kolmas vuosi ostaa uutta eikä varsinkaan jokaiselle perheenjäsenelle omaansa. Ei myöskään tarvittu kuin yksi telkkari.  Tietokoneita - eli niitä Commodore64:sia - oli vain harvassa suomalaisessa kotitaloudessa. Nyt tarvitsee jokainen perheenjäsen omansa eikä läppäritkään kestä loputtomiin. Varsinkaan, kun käyttöjärjestelmiä muutetaan aika ajoin siten, ettei ne enää toimi vanhemmilla koneilla. Kahviloita oli pääkaupunkiseudullakin aika vähän eikä todellakaan teinit kuluttaneet aikaansa niissä. Kasarilla myöskin merkkivaatteet ja muut kalliimmat ostettiin aikuisille eikä kasvaville lapsille. Oli ihan normaalia, että pienempi sisarus sitten peri isomman sisaruksensa vaatteet, lelut, polkupyörät, sukset, luistimet jne. Jos joku olisi ostanut eskarilaiselle jotain Yves Saint Laurentin vaatteita, sellaista vanhempaa olisi pidetty yksinkertaisesti tyhmänä. Lapsilisät tulivat vain 4 kertaa vuodessa ja yleensä niillä sitten hankittiin seuraavaan vuodenaikaan tarpeelliset tavarat. Sikäli, kun oli ylipäätään tarvetta. Anttilan ja Elloksen kuvastot ilmestyivät aina suunnilleen samaan aikaan kuin tuli lapsilisätkin. Oli myös aika tavallista, että kun joku kaveripiirissä alkoi odottaa lasta, niin suorastaan tyrkytettiin niin vaunut, pinnasängyt, hoitopöydät kuin kaikki muukin. Ei ollut tarvetta ostaa uusia, kun kierrätetyt kelpasi ihan hyvin. Kun "arjen kulutukseen" käytettiin vähemmän rahaa, luonnollisesti jäi enemmän rahaa just vaikka asunnon ostamiseen yms.