Reipas ja tunnollinen lammas

Joulusta vielä sanoisin sen verran, että kyllä aika ajoissa joutuu alkaa asiaa miettimään, jos isompi porukka on joulua viettämässä. Meilläkin pitkään oli niin, että kun vanhemmat ikääntyivät, niin me järkättiin siskoni kanssa vuorovuosina joulut. Monenlaista allergiaa ja erikosruokavaliota. Sitten jokaisella 14:stä oli jotain omia mieltymyksiä, mitä joulupöydässä piti ehdottomasti olla tai muuten joulu ei tuntunut joululta. Kun mun tytär 15-vuotiaana lopetti lihansyönnin (onneksi sentään söi edellen kalaa, maitotalaóustuotteita ja kananmunia), niin tein hänelle kinkun tilalle jotain kalaa ja myös alkupalapöytään tuli entisten erilaisten lihajuttujen lisäksi kalajuttuja. Ja niitä kalojahan halusi sitten syödä muutkin. Joinain vuosina sitten kehiteltiin alkupalapöytään kaikenlaista uutta juttua ja ihan vaan siksi, että majoneesia, kermaviiliä, tuorejuustoa tms jäi yli. Monesta niistä tuli sitten varsinkin nuoremmille ihan joulun hitti. Eli vaikka ekalla kerralla se olikin "mihin mä nyt tämän lopun käyttäisin", niin seuraavana vuonna sitä piti ehdottomasti olla. Olenkin monesti sanonut, että meillä lähti siskoni kanssa lopulta ihan lapasesta ja pelkillä alkuruuilla olisi pärjätty kaikki joulunpyhät :D

Kymmenkunta vuotta sitten, kun siskoni sai ensimmäisenlapsenlapsensa, hänen miniänsä halusikin järjestää sukujoulun kotonaan. Vauva oli vasta muutaman kuukauden ikäinen ja siskoni miniä halusi kutsua mukaan niin meidät kuin oman sukunsakin. Hiljaa mielessäni mietin, että voi apua! Kiitin kutsusta, mutta me vietettiin sitten oman jälkikasvuni kanssa joulu meillä. Ja tämä siskoni miniä jälkeenpäin sanoi, että hän oli ollut aivan uuvuksissa. Siis siitäkin huolimatta, että siskoni poika on innokas kotikokki ja laittaa kyllä ruokaa ja osallistui siihen joulun järjestämiseen todella paljon. Olikin viimeinen heidän järjestämänsä joulu ja sen jälkeen ovat osallistuneet meidän jouluihin. 

Kun aikoinaan porukan koko alkoi kasvaa, koska nuorilla oli poika- ja tyttöystävänsä ja sittemmin lapsiakin, päädyttiin siihen, että järjestetään siskoni kanssa joulu kimpassa. Suunnilleen tähän aikaan vuodesta aina muilta kyseltiin, mikä on se joulun ykkösjuttu. Ja sitten vietettiin siskoni kanssa tapas-ilta ja jaettiin hommat. Kumpi ostaa ja tekee mitäkin. Ja vielä sekin, että kummassa huushollissa joulua vietetään. Ei meillä kummallakaan ollut 14 hengen ruokapöytää eli piti siirrellä huonekaluja ja laittaa apupöytiä lisäksi. Mulla mahtui entiseen ruokapöytään 12, mutta sekin kävi sitten lopulta liian pieneksi sellaisenaan.

Joskus voi siis  joulussa olla aika paljonkin järjestelemistä. Olen onnellinen, että mulla ei enää ole.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä joulusta ehtii vielä ennen joulua jankata : )

Jouluun on yli kuukausi aikaa. Ehtii kyllästyä jos liian aikaisin touhottaa  sen kanssa. Malttia vielä.

Mua ei haittaa, vaikka joku fiilistelisikin joulua jo nyt. Monelle joulu on kuitenkin vuoden tärkein juhla. Mulle ei ole vaan kekri ja se menikin jo. Lapsuudenkodissani vietettiin aina myös itsenäisyyspäivää ja vasta sen jälkeen alkoi jouluun valmistautuminen. Mikä ei kyllä ollut lapsena mitään kivaa aikaa :D Mun äiti kun aina halusi tehdä perusteellisen joulusiivouksen. Ei puhettakaan, että me siskoni kanssa oltaisiin saatu koulun jälkeen lähteä kavereiden kanssa jonnekin. Ehei. Mun vanhemmillani oli vissiin toistatuhatta kirjaa kirjahyllyssä ja joka saakutin kirja piti viedä parvekkeelle ja tomuttaa siellä. Jalkalistat putsattiin hammasharjalla. Jne jne. Kuopus oli jo syntynyt, kun yks joulu jynssäsin saunan lattiasta kaakeleiden saumoja hammasharjalla. Esikoisen kummisetä soitti ja kysyi, mitäpä puuhaan. Kerroin ja hän kysyi, meinaanko viettää joulun lauteiden alla :D Sen jälkeen en ole enää mitään joulusiivousta tehnyt vaan ihan vaan nk viikkosiivouksen.

Tänä vuonna mun joulusta tulee helppo, kun ei enää sukujoulua vaan vietän joulun yhdessä kissan ja koiran kanssa. Paljon vähemmän ruokaa ja vain sellaista, mitä itse joulupöytääni haluan. Saatan ostaa valmiin porkkanalaatikon tai sitten ei laatikoita ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas, minäkään en kaipaa "vauhtia ja vaarallisia tilanteita", niitä on ollut elämässäni ihan tarpeeksi.

Rauhallinen ja tavallinen elämä on parasta. Osaan iloita pienistäkin asioista.

Elämä on hyvää silloin, kun ei tapahdu mitään pahaakaan :)

Vierailija kirjoitti:

Lumiaurat käyvät vähän laiskasti aukomassa kevyen liikenteen välyliä, vaikka asumme yhdellä kaupunkimme arvolähiöistä. Toki jos tykkää palstaprovoilla kaiket päivät niin ei tarvitse kenkiä juuri lainkaan.

Tämäpä se. Muistan aikoinaan, kun piti olla klo 7 Meilahden sairaalassa töissä ja sitä ennen käydä viemässä poika päiväkotiin. Ei tainnut olla yhtäkään lumisateen jälkeistä aamua, kun jalankulkuväylät olisi olleet jo klo 6 aurattu. Lumihangessa sitä joutui tarpomaan. Ei meillä edelleenkään edes taloyhtiön palkkaama huoltoyhtiö saa noita pihateitä aurattua heti aamusta vaan yleensä vasta joskus puolen päivän maissa. Ja kun poistuu taloyhtiön alueelta kaupungin kunnossapitämälle alueelle, niin ne tiet aurataan joskus tai jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kokoomus on aina ollut sitä mieltä, että kansalaisten pitää itse ennakoida ja varautua tulevaan eikä luottaa siihen, että yhteiskunta tulee apuun työttömyyden, sairauden tms kohdatessa. Mikä sinänsä on ihan järkevääkin, jos on mahdollisuus varautua. Noh, nyt kansalaiset eivät enää luotakaan vaan ovat alkaneet itse ennakoida ja varautua. Kansalaiset tekevät siis juuri kuten Kokoomus on aina halunnutkin. Mutta jostain syystä tämä onkin  nyt huono juttu. 

Koronan aikaan Euroopan keskuspankin elvytys ja rahan pumppaaminen markkinoille, josta seurasi kova inflaatio. Rakentamisen hyytyminen. Korkeahkot korot, josta ongelmia lainojen maksuun. Suomen velkaisuus. Huono taloussuhdanne.

Siinä syitä, miksi porukan on pakkokin varautua. Tietysti, jos 99%:lla ihmisistä olisi kunnon töitä, niin tämähän olisi lasten leikkiä. Töitä ei vaan ole niin paljo

Juuri näin. Mä olen vain aika pienissä asioissa voinut elää täysin mielihalujeni mukaan. Tarkoitan siis asioita, joista aiheutuisi kustannuksia. Joskus aikoinaan mietin, olisiko kolmas lapsi vielä ok, mutta totesin, että kun lapset kasvaessaan alkavat kuluttaa yhä suurempia summia, niin en voi elää niin, että mulla ei olisi säästössä mitään ja palkkapäivää edeltävänä päivänä tili olisi tyhjä. En ole hankkinut autoa, kesämökkiä enkä mitään muutakaan kodin lsiäksi, joka aiheuttaisi lisäkustannuksia. Ja kun sain asuntolainani aikoinaan maksettua, otin lainanlyhennyksistä vapautuneesta summasta vain pienen osan kulutukseen ja loput laitoin säästöön ja sijoituksiin. 

Muistan kyllä, kun vuosituhannen vaihteessa vaihdoin hoitoalalta it-alalla ja palkka nousi niin, että melkein päätä huimasi. En mä silloinkaan överiksi heittäytynyt paitsi ruuan suhteen. Liha vaihtui kalliimpiin ja kalaa oli varaa syödä viikottain muutakin kuin kirjolohta. Pari kuukautta meni niin ja sitten tuli pääsiäinen. Mietin, mitä teen juhlaruuaksi, kun olin sen pari kuukautta syönyt joka ainoa päivä just sellaista ruokaa, mikä aiemmin oli ollut mulle juhlaruokaa. Palasin takaisin tavalliseen kotiruokaan, niin juhlaruokakin tuntui taas juhlaruualta.