Reipas ja tunnollinen lammas

Maanantaita! Jälleen aurinkoinen syyspäivä. En jaksanutkaan lähteä labraan vaan koiran aamulenkin jälkeen menin takaisin peiton alle :D Jotain järkevää pitäisi varmaan tehdä tänään, kun vaan keksisi, mistä aloittaisi. Logistiikan kannalta järkevintä olisi vihdoin jatkaa työhuoneen - tai siis harrastehuoneen - remontointia, koska kun se huone on valmis, saan sinne nyt muissa huoneissa olevia tavaroita. En vaan pysty siirtämään sieltä huonekaluja pois yksin. Saan siihen kyllä varmasti nostoapua, mutta jo tällä viikolla tulee huoltomiehiä putsaamaan ilmanvaihtokoneet, niin tavaroita ei voi olla yläkerran käytävällä. Ensi kuussa pitäisi alkaa taloyhtiössä iso remontti ja myös silloin yläkerran käytävän pitää olla tyhjä. Ei kuitenkaan vielä tietoa, alkaako se vai siirtyykö myöhemmäksi. Eikä tietoa siitäkään, kauanko kestää per asunto eli milloin voisi olettaa, että remonttimiehet tulee tänne. Ja tehdäänkö se remppa yleensäkän asunto kerrallaan vai esimerkiksi samanlaiset asunnot peräkkäin ja sitten siirrytään seuraaviin. Tästä pitäisi tulla infotilaisuus, mutta eipä isännöitsijä nyt tiedä vielä sitäkään, milloin infotilaisuus voisi olla. Marraskuu alkaa kuitenkin jo ensi viikolla, niin vähän veikkaan, että ei taida remppa vielä silloin alkaa. 

Mä olen luounteeltani nk putkiaivo ja haluaisin hoitaa aina yhden projektin valmiiksi ja sitten siirtyä seuraavaan. Eikä niin, että mulla on viisi keskeneräistä projektia. Kuten nyt on. Kun 2 vuotta sitten sattui se vesivahinko, mulla oli viikko aikaa tyhjentää olohuone ja keittiö. Tavaroita vaan siirrettiin kauhealla kiireellä minne ikinä sattui mahtumaan. Kun 8 viikkoa myöhemmin päästiin takaisin kotiin, olikin vain 3 viikkoa aikaa siirtää kaikki tavarat niin, että taloyhtiön ikkunaremontti pääsi alkamaan. Joten taas kauheella kiireellä siirrettiin tavaroita minne nyt vaan sattui mahtumaan. Ja sitten, kun olisi voinut kaikessa rauhassa alkaa laittaa niitä oikeille paikoilleen, äidin muistisairaus paheni entisestään. Ei vaan voimat riittäneet yhtään mihinkään muuhun, kun töitäkin piti vielä jaksaa tehdä. Ehkä mä vaan nyt teen tavallisia arkihommia ja odotan ainakin sitä infotilaisuutta ennenkuin ryhdyn mihinkään isompaan hommaan. Jos siinä infotilaisuudessa sitten tulisi tieto, että mun asuntoon remppa tulee aikaisintaan helmikuussa, niin voisi jotain jo suunnitellakin. Tai että remppa tulisi jo joulukuun alussa, niin sitten tietäisin, että ei kannata aloittaa ennenkuin vasta rempan jälkeen. Mulla on onneksi ihmisiä, jotka tulevat auttamaan mua tavaroiden nostelemisessa, mutta en voi oikein heitäkään "roikottaa" valmiudessa ja sitten yks kaks ilmoittaa, että huomenna pitäisi tulla. 

Tällaisia mietteitä tänään. Ja pakko sanoa, että se sentään helpottaa, etten ole työelämässä enää. Ei tarvitse miettiä, että pitää sitten ehtiä tekemään kaikki vapaapäivinä. 

Tilanteesi on hankala sen vuoksi, että olet työkyvytön, mutta et silti pääse työkyvyttömyyseläkkeelle.  Kuinka monta kertaa olet jo hakenut työkyvyttömyyseläkettä? Nimittäin nykyisin fyysistä syistä on aika vaikeaa päästä eläkkeelle. Ja tietenkään työnantajatkaan ei palkkaa työntekijää, joka ei kykene tekemään töitä. Työttömyyspäivärahan idea on, että se on vain tilapäinen. Ei sillä ole tarkoituskaan elää kahtakymmentä vuotta. Sen sijaan eläkkeellä on tarkoitus elää loppuelämä. Olet siis tuossa suhteessa väliinputoaja, mutta et todellakaan ainoa Suomessa. Minkä takia sitten työttömyysturva on noin pieni, sitä voi kysyä Arkadianmäellä istuvalta porukalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostajien tekemiin tarjouksiin vaikuttaa aika paljon myös se, paljonko pankki on valmis lainaa myöntämään.

Ja sekö on myyjän syy, jos pankki ei myönnä ostajaehdokkaalle lainaa pyyntihintaan asti?

Ei kyse  ole pelkästään tuosta. Yleensä asunto on asuntolainen vakuutena ja jos pankki arvioi, ettei ostettava asunto riitä vakuudeksi, niin sitten lainaa ei saa. 

Ei haittaisi yhtään. Ei tartte olla kovinkaan kummoinen sherlokki selvittäessään, kuka mä oikeasti olen. Olen kyllä joskus aiemminkin palstalla sanonut, että jos joku palstalainen tulee rimpauttamaan mun ovikelloani, niin kyllä mä aina kahvit keitän. 

Iltalenkki koiran kanssa tehty. Kuinkahan pitkään hengenahdistus koronan jälkeen kestää? Alkaa oikeasti ottaa jo kunnolla kuupasta, kun pelkkä rappusten nouseminen tekee tiukkaa. Vaikka siis astmalääkkeet käytössä. Ystävän (joka siis oli kuukausia vakavan sairaskohtauksen jälkeen sairaalassa) kanssa tänään viestien välityksellä pohdittiin, että miksi pään pitää toimia eri tavalla kuin kropan. Miksi noi ei voi olla synkronissa? 

Huomenna maanantai ja kaiketi pitäisi niihin kontrolliverikokeisiin raahautua huomenna. Ti-pe on taloyhtiössä ilmanvaihtokoneiden huolto, mutta tietenkään ei mitään tarkempaa aikaa. Ja mun koira ei päästä tänne ketään sisään, jos en ole itse kotona. 

Mutta nyt painelen peiton alle katselemaan MAX:ilta jonkun rentouttavan sarjamurhaajaohjelman :D Hyvää yötä kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa!