Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Onpas ollut touhukkaita jouluja Lampaalla. Kyllä meilläkin oli lapsuuskodissa pitkästi yli 20 osallistujaa, osa lapsia. Maltilla laiteltiin äidin apuna. Kaikki sujui. Työt jaettiin ja tiskin määrä oli mahdoton. No, nuo joulut on muisto vain. Pienellä porukalla aatto vietetään, pyhinä sit kyläillään.

Joinain vuosina oli ihan kivaakin laittaa jouluja. Kun olin vähän nuorempi. Mun sisko saattoi tulla aaton vastaisena yönä koputtamaan aolohuoneen ikkunaan mukanaan viinilasit ja viinipullo. Kun oli saanut omat hommansa siihen pisteeseen, että jatkaa vasta aattona, niin tuli jeesaamaan mua ja siinä sitten rupateltiin ja parannettiin maailmaakin samalla. Mutta em ollaan siskoni kanssa nyt sitä ikäluokkaa, milloin mun vanhempieni kohdalla sukujoulun järjestäminen siirtyi meille. Kenelläkään mun ja siskoni lapsista ei ole tällä hetkellä sellaista asuntoa, että sinne voisi edes kuvitella järjestävänsä sukujoulun. Asunnot ovat kalliita ja nuorilla on varaa yhä pienempiin asuntoihin. Pandemiavuonna 2020 me vietettiin ekaa  kertaa joulua pienemmällä porukalla. Mun lapsilla oli mahdollista olla 2 viikkoa omaehtoisessa karanteenissa, siskollani ja siskoni lapsilla ei ollut. Joten mun vanhemmat ja jälkikasvuni  tuli meille. Sen jälkeen mun lapseni alkoivat itsekin haluta vähän rauhallisempia jouluja. Poikani osallistui vielä senkin jälkeen sukujouluun, koska oikeasti se ei ole mikään mun poika vaan se on valepuvussa oleva Joulupukki :D Eli niin kauan, kun siskoni lapsenlapset uskoivat Joulupukkiin, mun poikanikin osallistui sukujouluihin. Mun poika on sanonut, että jos lähisukuun syntyyy vielä lapsia, hän voi taas osallistua sukujouluihin ja toimia Joulupukkina. Mutta muutoin ei enää kaipaa sukujouluja. Enkä minäkään kaipaa. Aikansa kutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Talvikenkä lämmittää nilkkaakin, toisin kuin vaikka lenkkarit. Mun nilkkoja paleltaa kun on alle 10 astetta.

Mulla on nivelreuma ollut jo 30 vuotta ja mä taidan olla ensimmäisiä Etelä-Suomessa, jotka syksylläkin laittaa jo sormikkaat käteen. Ja tietenkin paksummat sukat sen mukaan, miten ilmat kylmenee. Tänään piti jo laittaa nilkkurit. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla ajanjaksoja, jolloin muut asiat kuin oma terveys tai ulkonäkö voivat olla prioriteettilistalla korkeammalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vauvavuosi, läheisen kuolemaa seuraava suruaika tai kriisin laukaisema itsetuhoisuus. Näissä tilanteissa yleensä tärkeintä on vain selvitä. Edes jotenkuten. 

No tällainen oli ainakin mulla syynä. Kun mun edellinen koirani kuoli ja töissä oli yhtä helvettiä, aloin tehdä 60-80-tuntisia työviikkoja. Tosi usein tuli mähkittyä maha täyteen lounasravintolassa ja sitten, kun työpäivä venyi pitkälle iltaan, niin puputin jotain suklaata tai mitä sattui olemaankaan. Työpäivän jälkeen kipinkapin kotikulmille ja sinkosin paikallisen pizzerian ovesta sisään, koska sieltä sai vielä klo 21 jälkeenkin sentään pizzaa. Ei mitään muuta vapaa-aikana kuin se pizza naamaan ja sitten nukkumaan. Lihoin muutamassa vuodessa yli 25  kg. Mulla tuo hulluus päättyi sitten munuaisvaltimorepeämän aiheuttamaan massiiviseen sisäiseen verenvuoteen ja vuosi siitä painoa oli lähtenyt ihan ilman vippaskonsteja - jos uuden koiran ottamista ja työmäärän palauttamista takaisin normaaliksi ei lasketa mukaan - jo 14 kg. Vielä jäi 12 kiloa ylipainoa ja ne pudotin nyt viimeisen vuoden aikana. Nyt olen taas normaalipainoinen ja työelämäkin on onneksi jo takana. 

Vierailija kirjoitti:

"Suomessa ei ole ollut suurtyöttömyys.

Paitsi nyt on orpopurran aiheuttama."

Suomessa on yli 500 000 työnhakijaa, ja niin oli myös edellisen hallituksen aikana.

Se, että nyt julkisuudessa näkyvät luvut ovat isompia, johtuu tilastointimuutoksesta. Edellisen hallituksen aikana kuntouttavassa työtoiminnassa ja vastaavissa hankehumpissa tunninkin mukana olleet olivat työllisiä, mutta nyt heidät tilastoidaan työttömiksi.

Myös nykyinen kuukausittainen työnhakupakko vaikuttaa. Aikaisemmin sellaiset, jotka eivät lähettäneet työhakemusta joka kuukausi, luokiteltiin työvoiman ulkopuolella oleviksi, mutta nyt pakkohaun aikana kaikki ovat työttömiä.

Myös pitkäaikaistyöttömyys näyttää nykyisin suuremmalta, koska työttömyyttä ei enää katkaista pupukursseilla eikä muilla vastaavilla.

Tämä pitää paikkansa. Ne pupukursseilla olleet eivät olleet tilastojen mukaan työttömiä. Samoin, jos oli edes tunti viikossa jotain hanttihommia, ei laskettu mukaan työttömiin. Myöskään kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ei laskettu työttömiksi. Tilastointitavan muutos ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että lomautuksia, irtisanomisia ja konkursseja on jatkuvasti. 

Joulusta vielä sanoisin sen verran, että kyllä aika ajoissa joutuu alkaa asiaa miettimään, jos isompi porukka on joulua viettämässä. Meilläkin pitkään oli niin, että kun vanhemmat ikääntyivät, niin me järkättiin siskoni kanssa vuorovuosina joulut. Monenlaista allergiaa ja erikosruokavaliota. Sitten jokaisella 14:stä oli jotain omia mieltymyksiä, mitä joulupöydässä piti ehdottomasti olla tai muuten joulu ei tuntunut joululta. Kun mun tytär 15-vuotiaana lopetti lihansyönnin (onneksi sentään söi edellen kalaa, maitotalaóustuotteita ja kananmunia), niin tein hänelle kinkun tilalle jotain kalaa ja myös alkupalapöytään tuli entisten erilaisten lihajuttujen lisäksi kalajuttuja. Ja niitä kalojahan halusi sitten syödä muutkin. Joinain vuosina sitten kehiteltiin alkupalapöytään kaikenlaista uutta juttua ja ihan vaan siksi, että majoneesia, kermaviiliä, tuorejuustoa tms jäi yli. Monesta niistä tuli sitten varsinkin nuoremmille ihan joulun hitti. Eli vaikka ekalla kerralla se olikin "mihin mä nyt tämän lopun käyttäisin", niin seuraavana vuonna sitä piti ehdottomasti olla. Olenkin monesti sanonut, että meillä lähti siskoni kanssa lopulta ihan lapasesta ja pelkillä alkuruuilla olisi pärjätty kaikki joulunpyhät :D

Kymmenkunta vuotta sitten, kun siskoni sai ensimmäisenlapsenlapsensa, hänen miniänsä halusikin järjestää sukujoulun kotonaan. Vauva oli vasta muutaman kuukauden ikäinen ja siskoni miniä halusi kutsua mukaan niin meidät kuin oman sukunsakin. Hiljaa mielessäni mietin, että voi apua! Kiitin kutsusta, mutta me vietettiin sitten oman jälkikasvuni kanssa joulu meillä. Ja tämä siskoni miniä jälkeenpäin sanoi, että hän oli ollut aivan uuvuksissa. Siis siitäkin huolimatta, että siskoni poika on innokas kotikokki ja laittaa kyllä ruokaa ja osallistui siihen joulun järjestämiseen todella paljon. Olikin viimeinen heidän järjestämänsä joulu ja sen jälkeen ovat osallistuneet meidän jouluihin. 

Kun aikoinaan porukan koko alkoi kasvaa, koska nuorilla oli poika- ja tyttöystävänsä ja sittemmin lapsiakin, päädyttiin siihen, että järjestetään siskoni kanssa joulu kimpassa. Suunnilleen tähän aikaan vuodesta aina muilta kyseltiin, mikä on se joulun ykkösjuttu. Ja sitten vietettiin siskoni kanssa tapas-ilta ja jaettiin hommat. Kumpi ostaa ja tekee mitäkin. Ja vielä sekin, että kummassa huushollissa joulua vietetään. Ei meillä kummallakaan ollut 14 hengen ruokapöytää eli piti siirrellä huonekaluja ja laittaa apupöytiä lisäksi. Mulla mahtui entiseen ruokapöytään 12, mutta sekin kävi sitten lopulta liian pieneksi sellaisenaan.

Joskus voi siis  joulussa olla aika paljonkin järjestelemistä. Olen onnellinen, että mulla ei enää ole.