Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Joka keskustelussa on täydelliset tietäjät ja syyttelijät jotka aikovat olla aina terveitä ja vielä 90 v olla jotain mummoja ja pappoja jotka voittavat senioreiden mm-kisoissa.   Fyysisen työn kieltämonen nivelrikoissa näyttää olevan vahva.

Googlatkaa nivelrikon syyt.  On niissä ylipaino mutta muitakin syitä 

Hyvistä nivelistä ikäloppuna ei kuin harmia jos muisti menee.  Ehtii kauemmas karkailla kuin rollaattorilla.

Hyvä pointti tuo sun viimeinen lause. Mun äiti ei koskaan harrastanut yhtään mitään liikuntaa. Teki työuransakin istumatyössä ja joka paikkaan piti aina päästä autolla. Mutta niin vaan oli vikkelä jaloistaan vielä 95-vuotiaanakin, kun muistisairaus iski. Kaipaan äitiä, mutta en niitä päiviä ja öitä, jolloin juoksin tuolla etsimässä, mihin se taas kerran on vikkelillä jaloillaan häippässyt. Isä oli nuorena urheilija ja senkin jäölkeen liikkui paljon enemmän kuin äiti, mutta niin vaan isän liikuntakyky heikkeni nopeammin kuin äidin. Ja syy siihen heikkenemiseen on ollut nivelrikko. Isäni isä kuoli jo ennenkuin mä edes synnyin, mutta tiedän, että hän kulki jo 50-vuotiaana kävelykepin kanssa. Ylipainoa kummallakaan ei ollut. Ja nyt kun mietin, niin äidin suvussa ei kyllä ole ollut juurikaan nivelrikkoisia, mutta isän suvussa sitäkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta monilla vanhuksilla esim aikanaan ergonomiasta ei ole ollut tietoakaan ja ylipainoa on monilla > paikat on rikki. 

Hyvä pohja ei myöskään auta jos iäkkäämpänä keksitäänkin ettei enää viitsi/jaksa liikkua kuin ihan pakollisen määrän > kunto romahtaa nopeasti kum kroppa ei enää toimi samalla tavalla kuin nuoremmalla. Pelkästään muutama päivä sairaalassa makoillessa vie monelta toimintakyvyn lähes nolliin. 

No tämähän se. Aikoinaan mun (silloin 89 v) isäni joutui sairaalaan. Sitä ennen oli vielä kokopäivätöissäkin, yrittäjä kun oli. Liikkui todella hyvin. Viikko Meilahdessa leikkauksen jälkeen ja oli kuin varjo entisestään. Meinasivat sieltä siirtää Katriinan sairaalaan mukamas kuntoutettavaksi, mutta eihän se olisi ikinä sieltä kotiin tullut. Jouduin vähän vääntämään kättä Meilahden lääkärin kanssa ja sanoin, että isä tulee sieltä nyt kotiin eikä enää makuuteta sängynpohjalla. Ja niin se vaan edelleen, 7 vuotta myöhemmin, asuu omassa kodissaan eikä edes kotihoito käy. Toki liikkuminen on vuosi vuodelta heikentynyt, mutta jos en olisi silloin ollut vaativainen, isä tuskin olisi elossakaan enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoresta alkaen tein paljon raskasta työtä ja harrastin monipuolista liikuntaa mutta olen jo yli 75, niin päivittäiset kävelyt on vähän lyhentyneet, tai ainakin hidastuneet. Muuutama päivä sitten esim kävelin 5km lenkin.

Koetko, että nivelesi ovat pysyneet tästä huolimatta hyvässä kunnossa? Et siis pilannut niitä aikoinaan liiallisella liikunnalla?

Nivelet ei mene pilalle liiallisella liikunnalla, en ymmärrä miten ihmiset vuodesta toiseen kuvittelee että liikunta rikkoo niveliä. Ottakaa selvää asioista, nivelrikkoa tulee enemmän niille jotka eivät juurikaan liiku.

No mikä nyt on se totuus? Toiset sanoo, että liiallinen liikunta pilaa nivelet ja toiset sanoo, että nivelrikko tulee, kun ei liiku.

Kyse ei ole liikunnan määrästä vaan liikunnan laadusta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niveliä rasittaa se paino, mitä nivelet joutuu kannattalemaan. Jos olet normaalipainoinen, kokeile vaikka kuukauden verran joka paikkaan kävellessäsi kantaa 30 litran maitotölkkiä mukanasi. Tottakai lihaksillakin on merkitystä, mutta ei loputtomasti. 

Millä tavalla nivelet eivät kestä ylipainoa? Miten ne rasittuvat siitä? Mistä nivelistä puhutaan? Jaloista lähinnä?

No mä puhun lähinnä polvinivelistä ja nilkkanivelistä. Tietenkään ylipaino ei vaikuta sorminiveliin, ranneniveliin  eikä olkaniveliin, mutta jos kyseessä on liikkuminen, niin aika harva kuitenkaan kävelee käsillään. 

Mites lonkat? Meneekö lonkat pilalle liiasta ylipainosta?

Riippuu todennäköisesti ylipainon määrästä. Tuskin joku 20 kg vielä kauheasti vaikuttaa, jos muuten lonkkaniveliin ei kohdistu vääränlaisia vääntöjä. 50 kg ylipainoa saattaa jo vaikuttaakin ja varsinkin siksi, että silloin saattaa joutua tekemään vääränlaisia liikkeitä ihan vaan selvitäkseen arkiasioista. 

Nro 89: Oho. Osaatko sanoa, kuinka harvinainen tämä geenivirhe on? Voiko olla niin, että suurin osa elää tietämättä edes, että itsellään on tällainen geenivirhe?"

Mulla ei ole tietoa tuon geenivirheen yleisyydestä. Menetin omat isovanhempani yhtä lukuunottamatta jo kansakouluikäisenä, joten ei mitään muistikuvaa siitä, olisiko heilläkin voinut olla tämä sama. Muistan kyllä lapsuudestani, että välillä olivat tosi kivuliaita, äidinäitikin joskus ei pystynyt lainkaan käyttämään toista kättään. Voisin siis arvella, että ehkä ainakin hänellä näitä luunmurtumia saattoi olla. Ja kenties syynä tämä sama geenivirhe, mutta siihenmaailman aikaan ei tällaisia osattu edes tutkia. Mutta mulle tosiaan selvisi koko juttu vasta päälle viiskymppisenä. Siis vaikka mulla murtui luita jo vähän päälle kolmekymppisenäkin. Muistan, kun vuosituhannen alussa olin nilkuttanut jo 5 viikkoa nilkkani kanssa ja sitten ärsyynnyin. Varasin ajan lääkäriin saadakseni jotain Buranaa vahvempaa särkylääkettä. Kävin röntgenkuvassa ja lääkäri kysyi, miten mun edellinen nilkkamurtumani oli hoidettu. Olin ihan hoo moilasena, että mikä ihmeen edellinen nilkkamurtuma. Mulla kun oli reumakipuja ollut jo vuosia, niin en mä aina osaa erottaa, mikä kipu johtuu reumasta, mikä nivelrikosta ja mikä luunmurtumasta.