Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 92: "Mistähän tuollaisen työn löytäisin? Olen keskinkertainen ohjelmoija, ei siksi että puuttuisi looginen ajattelukyky, vaan lähinnä siksi, että ei kiinnosta opiskellla oikein syvällisesti vain yhtä kieltä ekosysteemeineen. Mutta osaan ilmaista asiat täsmällisesti. Aikoinaan töissä asiakkaat kiittelivät juuri sitä, että osaan selittää ymmärrettävästi. Ainoa, mitä näköjään en osaa selittää, on kertoa työnantajille, että tuossa on se vahvuuteni. Tai ehkä he eivät vain tiedä, että tästä heillä kiikastaa eikä huippukoodarien puutteesta."

Enpä osaa sanoa enää nykypäivänä. Mä yhdistin aikoinaan kahden ihan eri alan osaamisen yhteen työhön. Ymmärsin erinomaisen hyvin asiakkaita (siltä vanhalta alaltani) sekä työkavereitani (siltä uudelta alalta). Olin työurani aikana useammassakin projektissa, jossa asiakkaan ja toimittajan edustaja ei ymmärtänyt, mitä toinen sanoo ja tarkoittaa. Sitten mut pyydettiin "tulkiksi", jos en jo valmiiksi olllut mukana projektissa. Jotkut asiakkaat alunperinkin edellyttivät, että Lammas on mukana projektissa. Jos en olisi ollut, eivät olisi tilanneet meiltä.

It-alakin on kyllä muuttunut tosi paljon neljännesvuosisadassa. Nyt tahkotaan vaan rahaa ja ihan sama, vaikka asiakas saisi sutta ja sekundaa. Kunhan tietty maksaa laskunsa. Laadulla ei ole enää  merkitystä. 

Nro 143: Hyvä pointti!  Kaikilla mun tuntemillani vanhaksi eläneillä (ja tarkoitan siis yli 80 v eläneillä), joilla liikuntakyky on heikentynyt siitä huolimatta, että ovat aina liikkuneet paljon, on ollut myös yliliikkuvat nivelet. Mun isällä on, mulla on, mun tyttärellä on (tosin minä ja tytär ei olle vaielä yli kasikymppisiä). Muistan, kun 1970-luvulla innostuin   14-vuotiaana karatesta. Siellä aina treeneissä ensin jumpattin ja verryteltiin. Mutta mä vedin spagaatin jo heti saliin tultuani. Karateope aina ihmetteli, miten hitossa mä tuon teen. Mutta johtui just yliliikkuvista nivelistäni. Isäkin nuorena poikana teki ihan älyttömiä akrobaattitemppuja ihan kylmiltään ja syynä sama eli ne yliliikkuvat nivelet. Ihmisen niveliä vaan ei ole tarkoitettu liikkumaan sillä tavalla. Eli periaatteessa väärin. Ja jos niitä liikuttaa väärin, ne myös kuluu normaalia enemmän. 

Alkoi tehdä mieli kiinalaista ruokaa. Ja nyt, kun nuo ekonomistitkin itkee ja parkuu, koska ilkeät kansalaiset ei kuluta, päätin tilata Woltin kautta sapuskaa kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Java on laajasti käytössä yrityksissä ja varmasti tulevaisuudessakin kunnes tekoäly ryhtyy hoitamaan koodausta.

Ohjelmoijan työ on muuttumassa rajusti tekoälyn myötä lähivuosina ja vielä enemmän pitkällä tähtäimellä. Täsmällinen englanti saattaa olla jatkossa ohjelmointikieli.

Harmi juttu. Täsmällisen englannin taitajia on vielä harvemmassa kuin hyviä koodaajia.

Parhaimmat koodarit (autisteja?) ajattelee suoraan ohjelmointikielillä, ja jopa näkevät unia ohjelmointikielillä. Ihmiskielet eivät ole tarpeeksi tarkkoja heille.

Ongelma tuleekin siinä vaiheessa, kun speksi kuitenkin on esitettävä ihmiskielellä. Koodari kyllä osaisi koodata, kun joku hänelle osaisi hänen ymmärtämällään tavalla selittää, mitä pit

Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Jo ilman tekoälyäkin kysyntää on ollut aika hyvin niillä, jotka osaavat kertoa sekä koodarille että asiakkaalle, mitä oikeasti ollaan tekemässä. Valitettavan usein projektit menee persiilleen sen takia, että puuttuu se, joka puhuu "samaa kieltä" sekä koodarin että asiakkaan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Joka keskustelussa on täydelliset tietäjät ja syyttelijät jotka aikovat olla aina terveitä ja vielä 90 v olla jotain mummoja ja pappoja jotka voittavat senioreiden mm-kisoissa.   Fyysisen työn kieltämonen nivelrikoissa näyttää olevan vahva.

Googlatkaa nivelrikon syyt.  On niissä ylipaino mutta muitakin syitä 

Hyvistä nivelistä ikäloppuna ei kuin harmia jos muisti menee.  Ehtii kauemmas karkailla kuin rollaattorilla.

Hyvä pointti tuo sun viimeinen lause. Mun äiti ei koskaan harrastanut yhtään mitään liikuntaa. Teki työuransakin istumatyössä ja joka paikkaan piti aina päästä autolla. Mutta niin vaan oli vikkelä jaloistaan vielä 95-vuotiaanakin, kun muistisairaus iski. Kaipaan äitiä, mutta en niitä päiviä ja öitä, jolloin juoksin tuolla etsimässä, mihin se taas kerran on vikkelillä jaloillaan häippässyt. Isä oli nuorena urheilija ja senkin jäölkeen liikkui paljon enemmän kuin äiti, mutta niin vaan isän liikuntakyky heikkeni nopeammin kuin äidin. Ja syy siihen heikkenemiseen on ollut nivelrikko. Isäni isä kuoli jo ennenkuin mä edes synnyin, mutta tiedän, että hän kulki jo 50-vuotiaana kävelykepin kanssa. Ylipainoa kummallakaan ei ollut. Ja nyt kun mietin, niin äidin suvussa ei kyllä ole ollut juurikaan nivelrikkoisia, mutta isän suvussa sitäkin enemmän.