Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vantaa on ei-paikka, paikka ilman keskustaa. Taloja nakeltu pitkin peltoja sinne tänne kolmoskehän varteen. 

Vantaata ei tavallaan ole olemassa, se on kaikkialla ja ei missään. Se on "jossain". 

Olet oikeassa, mutta ei Espoossakaan ole mitään keskustaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veroja pitäisi nostaa reippaasti vaikkapa muutaman vuoden ajaksi. Sitähän nämä perskokkareet eivät tee! 

Päinvastoin. Verot alas ja talous nousuun.

Veroja alennettiin, vaan ei nousua näy.

Mitä veroja on alennettu?

Mistäs kuopasta sinä nousit?

Ne messevimmät suurituloisten veronalennukset tulee vasta ensi vuonna. 

Nro 109: "Ei nuo lohduta niitä yrittäjiä, jotka joutuvat laittamaan lapun luukulle. Vihdoin tajuavat, että kansainväliset suuryritykset jyräävät. Äänestitte väärin, nyt on maito kaatunut."

Niin, mun kysymykseni edellisessä kommentissanio likin, mitä yrittäjät nyt VIELÄ haluavat? Yrittäjät ovat iät ajat valittaneet, miten riskaabelia on palkata työntekijöitä. No ei ole - kiitos tämän hallituksen - enää. Ja työvoimaakin on saatavilla vaikka miten. Ihan korkeasti koulutettujan ihmisiä. Eikä tarvitse maksaa edes kunnon palkkaa tai tehdä kuin lyhyitä soppareita sen kanssa. 

115: "Vielä lisää 9 euron orjia?"

9€ orjuuden salli jo edelliset hallitukset. Ja nythän niitä työttömiä eli potentiaalisia 9 € orjia tulee koko ajan lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Joku puhtaasti henkinen juttu siinä on. Olen itse Helsingistä, mutta asunut Vantaalla viimeiset 15 vuotta. Asuntomme on kiva, lähiluontoa paljon, julkiset yhteydet loistavat, kaikki palvelut lähellä, hintataso erittäin edullinen. SILTI hävettää joka kerta sanoa, että asun Vantaalla, en tiedä miksi!

Mä taas olen aina ollut ylpeä vantaalaisuudestani. Tosin olen ollut ylpeä vanhemmistanikin, jotka koko omaisuus yhteen matkalaukkuun pakattuna muuttivat vuonna 1952 Helsinkiin. Köyhän suurperheen lapsia kumpikin. Isä kyllä sitten vaurastui ja hankki aika merkittävänkin kansainvälisen uran alallaan, mutta koskaan isä ei ylpistynyt eikä alkanut leveilemään varallisuudellaan. 

Olen joskus sanonut, että vaikka olenkin syntynyt Helsingissä ja asunut elämäni ensimmäiset 11 vuotta siellä, olen silti alkuperäinen vantaalainen. Koska asuin täällä jo silloin, kun tämä oli vielä Helsingin maalaiskunta. Olen itsekin iän myötä vaurastunut, mutta seuraan isäni jalanjälkiä siinä, ettei se näy mun elämäntavoissani, ulkomuodossani tai arvomaailmassani yhtikäs mitenkään. Tunnen oloni mukavammaksi, kun ei tarvitse esittää yhtään mitään. Sulaudun täällä Vantaalla muiden kanssaihmisten joukkoon erinomaisen hyvin.