Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Oudot paukuttavat naapurit herättivät taas aamulla ennen 8 erikoisella paukutuksellaan. Alkaa jo ottaa päähän tosissaan. Mitä hittoa voi tarvita hakata loukuttaa joka päivä useamman kerran ja todella äänekkäästi

Jos tekevät jotain remonttia? Tosin sellaisesta olisi kyllä kohteliasta informoida naapureitaan etukäteen. Työssäkäyvillä kun usein on vaan lauantait ja sunnuntait vapaana, niin pakko tehdä silloin. Mä sain just toissapäivänä kaveriltani tauluja ja tänään olisin voinut ruveta poramaan ja paukuttamaan taulukoulluje seiniin, mutta koska työelämä on jo takana, voin hyvin tehdä sen arkisin, kun seinänaapurit on töissä. 

Kello on kolme ja alkaa taas hämärtää. Just ystävän kanssa viestiteltiin, että marras-joulukuu pitäisi varmaan viettää jossain päiväntasaajalla. Tulispa viimeistään tammikuussa lunta, auringonpaistetta  ja sellainen max 15 astetta pakkasta. Mulla näkyy makkarin ikkunasta suoraan metsään ja toihan on kuin mustavalkokuvaa katselisi. Jopa kuusten ja mäntyjen vihreyskin tuntuu katoavan harmauteen. 

Ensi viikolle ei ole mitään sovittua ohjelmaa enkä aio ottaakaan. Jos alkais laittamaan joulua. Joulun ruuat mulla on jo suunniteltu ja kun mietin, miten vähän niitä nyt tarvitsee, niin piti karsia jo perinteitäkin. Siinä missä aiemmin sukujoulujen kanssa isoja tarjoiluvateja oli jääkaappi täynnä, niin nyt mulla  mahtuu kolmen päivän ruuat yhdelle tarjoiluvadille. On siinä vaan aika iso ero, laittaako yhdelle vai 14:lle. Varsinkin, kun ei tarvitse laittaa mitään sellaista, mikä ei itselle ole just se ykkösjuttu, mutta jollekin muulle on. 

Koiran kanssa ulkoilua, ystävien kanssa viestittelyä ja kissan makuualustana toimimista. Siinä taas kerran mun tylsääkin tylsempi, mutta niin mukava ja rento sunnuntai :)

Vierailija kirjoitti:

Kävin päiväkävelyllä juuri, vilpoisaa ja raikasta jo talvisen tuntuista ilmaa vaikkei lunta olekaan. Pienoinen pettynyt ettei paavalin kirkon sisäpihalla ollutkaan värikkäästi koristeltua valaistua joulukuusta kuten aina aiemmin. Pikkuisen kirkkaita valoketjuja kiedottu sinne tänne. Olisin ollut pettynyt ellei pari vastaan tullutta karvakaveria olisi pysähtynyt kohdalle haluamaan rapsutuksia, koirat kyllä pelastavat päivän kuin päivän. Kiitos ulkoiluttajille, jotka annatte niiden hetkeksi pysähtyä vastaantulijan kohdalla.

Koiranomistajana sanon, että tuo on vähän kahtiajakoista. Osa haluaa kouluttaa koiransa niin, ettei ne reagoi sen enempää vieraisiin koiriin kuin vieraisiin ihmisiinkään. Joskus nämä koirat ovat nk käyttökoiria eli niillä on kotikoiran roolin lisäksi työrooli. Joskus muuten vaan halutaan, että koira on täysin omistajansa mukana eikä reagoi mihinkään muuhun. Joku rescue-koira voi olla kokenut paljon pahaa ihmisten taholta ja kun on vihdoin saanut hyvän kodin, se ei välttämättä edes halua tervehtiä tuntemattomia ihmisiä. Ja on paljon muitakin syitä, miksi omistaja ei halua, että tuntemattomat lähestyy koiraa. 

Sitten on vielä sekin, että hyvin suuri osa ihmisestä ei edes halua, että vieras koira tekee tuttavuutta. Jotkut pelkää koiria, jotkut on koirille allergisia jne. Koiranomistajana en voi vastaantulijasta tietää tällaisia asioita. Mutta jos ja kun multa on kysytty, saako mun koiraa silittää, niin olen antanut luvan, jos näyttää siltä, että se on mun koiralleni ok. Mun koirani ei pidä kahdenlaisista ihmisistä: päihtyneistä sekä sellaisista, joilla on musta hupullinen takki ja se huppu päässä. Ton ekan ymmärrän (edellinen koirani oli samanlainen), mutta tolle jälkimmäiselle en ole keksinyt vielä järkevää syytä. Seuraavalla kerralla olen sitten tiennyt, että tuon ihmisen kanssa voidaan mennä juttusille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella jouluun kuuluu lasipullot eikä -pallot. Seurauksista voi lukea iltapäivälehdistä.

Minulla on punaisia lasipalloja, pyöreässä hatturasiaa muistuttavassa säilytyslaatikossaan.  Löysin joskus alesta, vuosia sitten. Iittalaa ovat ja kauniita, eri sävyisiä punaisia. Kun ei tule enää kuusta hommattua en keksi mihin ne riipustaisi, hukkaan menevät rasioissaan.

Voihan niitä vaan ihailla.

Tai ripustaa vaikka ohuella siimalla tms verhotangosta roikkumaan. 

Oli pakko taas laittaa lämmitys päälle. Aamulla oli sorminivelet, ranteet, varpaiden ja nillkkojen nivelet taas niin kipeät, että aamulenkki oli kivuliasta enkä meinannut saada aamulla edes kaurakermapurkkia auki. Rakastan tätä kotiani, mutta on ihan hullua, että makkarit on yläkerrassa ja olohuone ja keittiö alakerrassa. Nimittäin kun lämpö nousee alhaalta ylös, niin jos pistää lämmön päälle, niin alakerrassa on nivelille mukavaa, mutta yläkerrassa on sitten nukkumiseen liian kuuma. Ja joo, meillä toi lämmitys on on-off eli se on joko pois päältä tai sitten täysillä. Onneksi tulee ton systeemin koneiden vaihto alkuvuodesta ja todellakin toivon, että voisin jatkossa säätää lämmityksen haluamaani lämpötilaan eikä tarvitsisi enää edes takaisin venkslata lämmityksen kanssa. 

Siskoni ja hänen lastenlastensa kanssa käytiin tänään ravintolassa syömässä. Ne lapset on suloisia, mutta eivät tottele mummiaan yhtään. Kauhee vääntö ihan siitäkin, että toinen suostui laittamaan edes takin päälleen ja vetoketjunn kiinni. Siskoni siinä mäkättä ja mäkätti, mutta ei mitään reaktiota. Mä sitten vaan tuumasin, että jos se takki ei mene nyt päälle ja vetoketju kiinni, saat ravintolassa ruuaksi verimykykeittoa. Pisti takin päälleen ja vetskarin kiinni, mutta napisi siinå, että hän haluaisi päättää itse. Mä vastasin, että kun takki on päällä ja vetoketju kiinni, saat valita ravintolan ruokalistalta ihan mitä vaan haluat :D Isänsä oli pienenä ihan samanlainen, mutta isäänsäkin aikoinaan tepsi tuo verimykykeitto milloin missäkin asiassa. Tuskin lapset tietävät, mitä se verimykykeitto eli tappaissoppa edes on, mutta nimi on tarpeeksi pelottava :D Siskoni nauroi ja sanoi, että hän oli ihan unohtanut verimykykeiton. Muistutin, että myös silakka-mansikkasose sekä banaani-parsakaalipirtelö toimii usein lapsiin :D