Reipas ja tunnollinen lammas

Mä jatkan loppiaisesta tavaroiden karsimista pitkän tauon jälkeen. Ssikoni on muuttamassa kevään aikana puolta pienempään asuntoon ja hän myös aloittaa tavaroiden karsimisen. Jouluna jo pohti, mitä astioita ylipäätään vie uuteen asuntoonsa ja todettiin, että mulla on yksi astiasto, josta hän tykkää tosi paljon. On vain 4 hengen astiasto, mutta riittää oikein hyvin hänelle. Saan jo tällä tavalla yhteen kaappiin lisää tilaa. Mulla on kaikenlaisten sukujuhlien järjestäminen nyt takanapäin ja itsekin alan karsia isoja tarjoiluastioita ja isoja ruuanvalmistusastioita. 

Vaatekaappien suhteen  mulla kävi tuuri, kun en saanutkaan aikaiseksi heittää liian pieniä vaatteita pois. Laihduin nimittäin vuoden aikana niin paljon, että nyt pitääkin heittää liian suuret vaatteet pois. Isä koittaa työntää äidin tavaroita meille tyttärilleen, mutta mä en ole ottanut sieltä yhtään mitään. Siskoni aina ilmoittaa, mitä hän on ottanut, mutta mä olen sanonut, että ottaa vaikka kaikki, jos haluaa. Nyt sitten hänkään ei enää ota, kun on muuttamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ettei olisi vaan kyseessä pysyvä muutos kuluttajien käytöksessä. Koronavuodet vieroitti palveluista.

Ihan mahdollista tuokin. Mahdollista myös se, että kun joitakin vuosia sitten oli trendinä "konmarittaminen", "kuolinsiivoukset" sekä minimalismi, niin ihmiset ei halua enää lisää tavaraa, jos se tavara ei ole oikeasti tarpeellinen. 

Mä viihdyn erinomaisesti yksin.  En silti ole mikään erakko, joka vihaisia kaikkia ihmiskontakteja. Mä vaan en kaipaa ketään kosketusetäisyydelle. Joskus on kiva tavata ihan kasvotustenkin muita, mutta mulle yleensä riittää viestittely ja  puhelut. Viimeiset 13 vuotta tein etätöitäkin ja se oli ihan kiva juttu. En kaipaa muiden ihmisten hengitystä niskaani enkä heidän kosketustaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuolle yhdelle lampaalle tiedoksi että Etelä-Suomessa pakkasta muutama aste ja Lapissa yli -30 että kaikki on suhteellista ja miten voi ulkoilla.

Aamulla Vantaalla oli 15 astetta pakkasta. Ja tottakai on eroa siinä, asuuko Lapissa vai Vantaalla. Mutta kirjoitin ketjuun jo aiemmin, että aikoinaan olin edellisen koirani kanssa 3 tuntia koirapuistossa, kun pakkasta oli 28 astetta. Oikeanlainen pukeutuminen on tärkeää, kun lähtee ulos. En minäkään 30 asteen pakkaseen lähtisi jalassani puuvillaiset pitkät kalsarit ja niiden päällä farkut. Pitää olla kunnon "napajäätikkövarusteet", jos haluaa olla kovilla pakkasilla ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 23590: "Lammas, tohon eno tarinaan, testamentilla ei voi ohittaa rintaperillisen lakiosaa, eli mikäköhän pointti testamentilla oli?"
Testamentilla ei tosiaan voi ohittaa lakiosaa, mutta lakiosa on vain puolet siitä, mitä perintö ilman testamenttia olisi ollut. Jos vaikka perintö olisi 100 000 €, niin ilman testamenttia rintaperillinen saa koko tuon summan. Jos taas testamenttaa tuon summan kumminkaiman kissalle, niin perintökaaren mukainen saa lakiosansa vaadittuaan 50 000 € ja se kumminkaiman kissa saa myös 50 000 €. 

 

 

Juu tämä on ihan selvä asia. Mietinkin että miksi eno tuollaisen testamentin kirjoitti kun rintaperillinen kuitenkin oli. Mutta saahan sitä ihminen lappuja kirjoittaa vaikka niillä ei lainvoimaa ole. Törmään joskus näihin asioihin työssäni.

No jos se paperi ei olisi ollut piilossa, niin rintaperillinen olisi saanut puolet ja enon toiveiden mukaan kummityttönsä puolet. Ongelma tässä oli se, että koko testamentti oli piilotettu. Eli jos jotain haluaa johonkin suuntaan, niin asianomaisilla pitäisi olla tiedossa, mikä on henkilön toive. Mun äitini kertoi oman hoitotahtonsa mulle jo  neljännesvuosisata sitten. Mulla oli kuitenkin se tieto vain suullisesti eli ei mitään tositetta asiasta. Oli äidillä 1990-luvulla tehty kirjallinenkin hoitotahto, mutta kun oli antanut sen isälle, niin isähän näytti sen vasta sitten, kun äiti oli jo kuollut. Ja äidin viimeiset elinkuukaudet sitten toimittiin vastoin äidin tekemää hoitotahtoa, koska isä ei halunnut, että äidin hoitotahtoa noudatettaisiin. Vaikak äidin kuolemasta onkin jo 1,5 vuotta, mua edelleen joskus surettaa se, että en voinutkaan pitää äidille antamaani lupausta. Mutta en voinut, koska mulla ei ollut mustaa valkoisella. Se mustaa valkoisella oli isällä ja hän ei halunnut, että äidin toiveiden mukaisesti toimitaan. 

Mä olen tehnyt kaikki paperit niin, että jokaisella on omat kopionsa. Hoitotahto mulla on myös Omakannassa. Edunvalvontavaltuutus myös lakitoimistolla niiden valtuutettujen lisäksi. Mulla on myös testamentti. Ja vaikka siis haluankin, että perintöni menee lapsilleni puoliksi, niin toinen lapsistani on saanut multa jo 100 000 € ja toinen ei. Siksi testamentti ja se on laadittu siten, että mikäli tämä jo aiemmin saanut vaatii lakiosansa, toinen lapsistani tulee silti saamaan 100 000 € enemmän kuin sisaruksensa, joka sen summan sain jo melkein 20 vuotta sitten.