Reipas ja tunnollinen lammas

Muutamalle edellä kirjoittaneelle: Niinpä. Mun isovanhempieni aikaan muutos erilaiseen yhteiskuntaan eli siihen, että yhteiskunta alkoi ottaa koppia sellaisista asioista, mitäkä aiemmin kuuluin yhteisölle, kesti vuosikymmeniä. Muutokset tapahtuivat vähitellen ja heillä ja nuoremmilla sukupolvilla oli aikaa sopeutua muutokseen. Siihenkin, että sen sijaan, että olisivat vanhuksina maanneet hetekalla lastensa keittiönnurkassa, saivatkin ihan oman huoneen vanhainkodista. Nyt meillä on hallitus, joka muutamassa vuodessa haluaa palauttaa kansan takaisin yli 100 vuoden päähän. Ei jätetä aikaa sopeutua eikä tehdä tarvittavia muutoksia. Vaikka lahjaveron rajaa onkin nostettu, ei muutamassa vuodessa ehdi lahjoittaa omaisuuttaan omille lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen ulkomaalaiset sisustus- ja remonttiohjelmat, joissa keskeistä tuntuu olevan se, että kodin tilat soveltuvat ystävien ja sukulaisten kestittämiseen. Toista se on Suomessa. Hyvä jos ehditään kerran vuodessa nähdä ohimennen kahvilassa.

 

Nykyään tuntuu olevan vallalla tällainen kulttuuri, että ystäviä nähdään kaikkialla muualla kuin kotona. Itseä kun ei kiinnosta lähteä kahvilan hälinään, rannalle tai vastaaviin paikkoihin, vaan mieluiten kutsuisin ihmisiä luokseni tai vierailisin ystävän kotona, jää näkemiset näkemättä. 

 

Tähän sen verran, että nykyisin ihmiset asuvat taas ahtaasti. Varsinkin nuoremmat. Asuin itse parikymppisenä 56 m2 kaksiossa ja nyt hiljattain katsoin ilmoitusta lähialueen uudisrakentamisesta, missä myytiin 47 m2 kolmioita. Ja luonnollisesti näissä uusissa asunnoissa on vielä iso ja esteetön kylpyhuone, joten oikeasti tilaa on ihan käsittämättömän vähän. Meillä Suomessa myydään nykyisin ihan älyttömiä koirankoppeja - varsinkin kaupungeissa - ja tarkoitushan ei näissä koirankopeissa olekaan se, että niissä käytäisiin muuta kuin suihkussa ja nukkumassa. Tarkoitus on, että muu aika chillaillaan kaupungilla tapahtumissa, kahvoloissa ja ravintoloissa. Silti nämä koirankopit maksavat maltaita kansalaisten tulotasoon nähden. 

Nro 1061: "Kiviseinään voi olla vaikea ripustaa. Varsinkaan painavampaa. On kaksi keinoa kuitenkin: jos laipiossa on listat, ehkä naruilla onnistuu kiinnittää siihen. Tai on erilaisia 'seisovia' telineitä, siis lattiasta nostetaan ylöspäin.

Tsemppiä!"
Kiitos vinkistä!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa jankkausta viikkotolkulla, samat kortit, kukat, jutut. Se on jankkausta! Muutakin voisi kirjoittaa.  Jos elämässä on muuta,  jollei ole,  älä toista samaa viikkokaupalla.

Mä en ole kirjoittanut vielä yhtikäs mitään hyasinteista, mutta jos tänään käyn ostamassa sellaisen, saanko kertoa vai en saa? Kuka tämän nyt tässä ketjussa päättää? Doris, Äikänope, Häirikkö, sinä  vai kuka?

 

Mietipä Lammas sitä: uudet säännöt ketjussa vaatii, että vain ensimmäisenä hyasintista kertonut saa kirjoittaa.

Tätä en kutsuisi sananvapaudeksi. Naurettavia rajoituksia joltain 'hallitsijalta'.

Minä ostan huomenna hyasintteja lisää, ja kirjoitan jokaisesta erikseen :)

Ja tuo rajoittaja ei edes ymmärrä mitä ketjun otsikko tarkoittaa :(

No just näin :) Itseasiassa jos joku kertoo ketjussa kuulumisensa, kukaan muu ei saa enää kirjoittaa  kuulumisiaan, koska sehän on jankkausta. Ainakin joidenkin mielestä.
PS: Tiadan mennä huomenna ostamaan hyasintteja. JA AI NIIIN..kävin tänään isän puolesta viemässä postiin joulukortteja. Hyi hyi mua. 

Päätin sittenkin jo eilen illalla soittaa isälle. Isän ääni oli niin iloinen ja onnellinen, että taisin tehdä ihan oikein. Juteltiin melkein 1,5 tuntia.  Tänään käytiin siskoni kanssa kauppakeskuksessa ja nyt ei ennen joulua tarvitse käydä kuin lähikaupassa. Huomenna pitäisi keksiä, millä ilveellä saan 100 * 150 cm kokoisen taulun kiinnitettyä olohuoneessa sohvan yläpuolelle kiviseinään. Noh, ehkä keksin jonkun keinon. 
Ystäväni jouluperinteisiin kuuluu erilaisten maustekakkujen leipominen ja hän laittaa mulle muutamasta kakusta jouluksi palat. Pikkuveljensä tulee aatonaattona käymään. Ystävälläni ja hänen aikuisilla lapsillaan on jotain jouulahjoja mulle. Mä olen heille joululahjat antanut jo etukäteen, kun tarvetta on tullut. Ja koska ystäväni on edelleen pääasiassa pyörätuolissa, niin tilasin heille Cittarista joulupöytään kaikenlaista, jotta ystäväni ei tarvitse  sitten niihin varsinaisiin jouluruokiin panostaa. 
Taas kun katson ikkunasta tuonne metsään, niin ihan kuin mustavalkokuvaa katsoisi. On niin harmaata ja vettäkin tihkuttaa. Ei yhtään jouluista, mutta eipähän ole liukastakaan.